Istun miehen lapsuudenaikaisessa huoneessa kaikkien kolmen perheen veljeksen kanssa. Poikaystäväni, veljeksistä keskimmäinen, pelaa nyt kolmatta tuntia jotakin nettipeliä, joten kulutin aikaani lueskelemalla seuraamieni blogien joulutervehdyksiä. Joulu on ollut itselleni aina tärkeää ja aivan ihanaa aikaa, ja toistenkin joulunvieton näkeminen saa minut hyvälle tuulelle. Vaikka perheillä on hirmuisen erilaisia tapoja viettää joulua, on kaikilla suunnilleen samat, ne kaikkein tärkeimmät peruspilarit: rakkaat ihmiset, hyvä ruoka ja leppoisa fiilis.

Näin oli aattoiltana meilläkin. Olemme useimmiten olleet jouluna vain nelihenkisen perheemme kesken, mutta tänä vuonna kokosimme enemmänkin perhettä kasaan.

Mummuni jäi pari kuukautta sitten yksin, kun pappani nukkui pitkän sairastelun jälkeen pois. Isovanhempani olivat yhdessä aivan tajuttoman pitkän ajan, lähes 70 vuotta, joten ensimmäinen joulu ilman pappaa oli mummulle raskas. Vaikka mummu jaksoi hyvin mukana joulutouhuissa, totesi hän jossain vaiheessa, ettei joulu nyt ihan joululta tunnu. Tässä iässä tuollaista yhteenkuuluvuutta ei millään ymmärrä, ja siksi kunnioitankin isovanhempieni yhteistä matkaa valtavasti.

Isäni puolen vaari on myöskin yksineläjä, joten kutsuimme hänetkin jouluksi meille. Tämä 88-vuotias teräsvaari hyppäsi aattoaamuna Tampere-Helsinki junaan ja saapui iloisin mielin joulunviettoon. Vaari on ollut elämässäni aina, vaikkei biologisesti sukua olekaan, ja olen itseasiassa vähän harmissani, ettei minulle ole hänen geenejään periytynyt. Vaari kertoi innoissaan, kuinka käy edelleen pari kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpassa: jalkaprässissä nousee kuulemma helposti 125 kiloa.

Jouluaattomme oli lämmin ja onnistunut. Söimme vatsamme täyteen, höpisimme pöydän ääressä, katsoimme jouluohjelmia ja avasimme illan päätteeksi lahjat. En ollut toivonut mitään, mutta sain silti muutaman oikein kivan paketin. Kääreistä paljastui muun muassa lahjakortti kauneushoitolaan, Coco Chanelin elämänkerta, veitsiä ja kakkulapio, muumimuki ja suklaata ja muutamia kynsijuttuja. Olen jo muutamana vuonna kylläkin todennut, että mitä vanhemmaksi tulen sitä hauskempaa on saamisen sijasta antaa. Ehkäpä ensi vuonna panostan lahjoihin kunnolla pienen säästöprosessin turvin!

Tulin miehen kotiin aattoyöksi, ja vietämme joulupäivän täällä. Ihan kohta on luvassa lisää ruokaa, ja illalla perinteinen joulupäivän baarireissu. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta Lohjalla tämä konsepti toimii, kun kaikki vanhat lohjalaisnuoret ovat tulleet kotiin viettämään joulua ja kokoontuvat sitten paikalliseen baariin. Nään luultavasti kaikki lukiokaverini ja vanhat tuttuni menneiltä vuosilta. Niin ihanaa ja niin jouluista!