Kuinka kohdistat luojavoimasi?

Oletko verrannut luomisvoimasi eli huomiosi voimakkuutta sen välillä, mitä haluat ja mitä et halua?

Esimerkiksi pelot ovat ihmeellisen voimakkaita magneetteja. Jos sattuisi pelkäämään lottovoiton saamista samalla voimalla kuin rahojen riittämättömyyttä, Suomi todella olisi ihmeellinen lottovoittajien maa! 💰

Tai jos sattuisi pelkäämään arvostetuksi tulemista samalla tavalla kuin arvostamattomuutta, niin huhhuh – täällähän olis ihan toiset energiat! 😃

Viime aikoina tuntuma siitä, että tässä ollaan ihanasti uuden ja vanhan välissä, on vahvistunut. 😍

Ihanaa, mikään ei ole niin houkuttelevaa kuin uusi alku ja sen huumaavat mahdollisuudet. 🥰

Itselleni on ollut muutoskohdissa haasteellista se, että vanhakin energia hengaa mukana samaan aikaan uuden alun kanssa. Samalla kun iloitsen tulevasta, osa minusta pelkää jonkin vanhan toistumista – ja niinpä hajautan myös luomisvoimaani.

Tähän toinen jalka siellä, toinen täällä -tilanteeseen sain juuri opastusta, joka on todennäköisesti tuttu kaikille vetovoiman lakia opiskelleille:

– Kerää kaikki omenat siihen koriin, jonka haluat.

Tämä tarkoittaa sitä, että kukin päättää itse, mihin huomionsa suuntaa. Suuntaamalla huomionsa, suuntaa samaan asiaan oman luomisvoimansa ja näin ollen vetää energioissa puoleensa sitä, mitä ajattelee.

Ajatellaan, että oma luomiskyky eli huomio on vaikkapa 10 kultaista omenaa.

Jos jakaa omenoita useampaan koriin – eli kiinnittää yhtä paljon huomiota asioihin, joita ei halua kuin niihin, joita haluaa – tulee hidastaneeksi koko prosessia.

Jos kiinnittää huomiota vain asioihin, joita ei halua tai pelkää, tulee pistäneeksi kaikki oman voiman omenansa pelkokoriin – ja vetää tuota lopputulosta vääjäämättä puoleensa.

Ja ratkaisu: kun pistää kaikki omenansa vain siihen koriin, joka edustaa sitä lopputulosta, mitä haluaa, vetää vääjäämättä puoleensa juuri sitä, mitä haluaa. 🌟

Jos epävarmuus alkaa nousta, tietää, että on taas aika kerätä karanneet omenat haluttua lopputulosta esittävään koriin.

Tuntuu, että tämä omppuesimerkki on itselleni riittävän konkreettinen, jotta voin palauttaa huomioni siihen lopputulokseen, jonka haluan.

Mites sulla?

Monessako korissa luomisomenasi ovat?

Puheenaiheet Tutoriaalit Ajattelin tänään Syvällistä

Entäs, jos oletkin villinainen?

”Nainen saattaa haluta olla veden äärellä tai vatsallaan kasvot maata vasten ja haistella villeyden tuoksua. Hänen on ehkä pakko ajaa tuulta päin.

Naisen on ehkä pakko vaeltaa vuorenrinteillä, loikkia kiveltä toiselle ja mitellä ääntään vuorta vastaan. Hän saattaa tarvita tuntikausia tähtitaivasta, jossa tähdet ovat kuin mustalle marmorilattialle ripoteltua irtopuuteria. Hänestä saattaa tuntua, että hän kuolee, jos ei tanssi alastomana ukkosmyrskyssä, istu täydellisessä hiljaisuudessa, palaa kotiin musteen, kyynelten tai kuun tahraamana.

Uusi itsemme on matkalla. Sisäinen maailmamme on muuttumassa.”

– Clarissa Pinkola Estés: Naiset, jotka kulkevat susien kanssa

🌟

Päätin vuosia sitten alkaa seurata sydämeni ääntä ja kuunnella sen johdatusta yli kaiken.

Se oli ihaninta ja vapauttavinta koskaan, ja siinä oli mehukas soul rebel -viba!

Minun sieluni halusi kiipeillä vuorille ja sukeltaa trooppisiin vesiin. Se halusi kilpa-ajaa laulaen eksoottisilla moottoriteillä ilman kypärää, väistellä ilmassa lentäviä riikinkukkoja ja ihmetellä kahden maailman rajaa trooppisen syklonin keskellä.

Olin jo alussa ymmärtänyt, että järjellä selittämätön matkani liittyi naiseuteen minussa, sinussa – meissä kaikissa.

Vaan sitä, kuinka tärkeää omien luurangon palasten löytäminen oli, en ihan itsekään järkipäälläni nähnyt. Mikäs pointti siinä on, että kulkee paikasta toiseen, kun sydän sanoo niin?

Sydämeni agenda hioutui timantiksi vasta notkelmassa, jossa Shamaanisisko antoi käsiini yllä olevan kirjan.

– Että muistaisit, kuinka tärkeää on ottaa omat vaistot käyttöön. Ja alkaisit taas luottaa niihin yli kaiken.

Jo ensisivuilta ymmärsin, että itseni minä kokosin, keräsin ikuisen villinaiseni palasia Andeilta kotkien parista, Meksikon maanalaisista järvistä, eteläisiltä tulivuorisaarilta, pohjoisilta tuntureilta ja goalaisesta elämän sykkeestä.

Ja siitä koko henkisyydessä tuntuu olevan kysymys, seistä vahvana omassa itsessään sekä hengen maailmassa että järjen. Herättää ikiaikaiset vaistonsa, yhdistyä sydämeensä, kuunnella sen kuiskauksia ja muistaa, kuinka ne – ja vain ne – osoittavat oikeaa tietä.

Sielun valitsemaa tietä.

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Matkat