Peurojen lailla askeleeni on kevyt, hyppelehtivä vaikka ulkoinen maailma onkin tällä hetkellä raskas ja arvaamaton.

Löydän ilon sisältäni aina uudelleen ja uudelleen heijastaen vanhojen kokemusten minulle antamaa selkärankaa joka kristallinkirkkaasti hohtaa viisauttaan.

Ei ikäni ei kehoni muutokset saa minua vaipumaan harhaan jolloin kuvittelisin että aikani täällä olisi jotenkin rajoitettu.

Laajenen koko kauneudessani jokaiseen päivään uuteen muistaen elämän täyden taikuuden.

Elämä tukee minua kun teen sydämestä käsin, kiitollisena matkastani, läsnä hetkessä eläen.

Itseni kokoinen, näköinen luomus olen ja sitä kautta niin ainutlaatuinen.

Rakkaus itseen jokaisessa piirteessä, hyväksyvässä hengessä iloa kohti. Arpiani hoivaten tulevaa syleillen olen kokonainen, vallaton nainen.

Saan olla erehtyväinen, se tuo elämään syvyyden kun oivallan syyt ja seuraukset ja voin niitä tutkiskella sydän auki oppien elämän polkujani.

Kaikessa on kyse kunnioituksesta, tästä mahdollisuudesta olla juuri nyt.Ei nöyristellen vaan viisaasti nöyränä elämän kanssa käsi kädessä.

kauneus mieli runot-novellit-ja-kirjoittaminen
Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *