Olipa kerran onnellisuus
Mahdollinen vaikutus riippuen täysin omasta itsestä
Oivallus siitä että se mikä virtaa niin virtaa sisältä
Siitä ytimestä joka olet
Siitä valosta jota loistat
Tuhlaamatta päivääkään turhanpäiväisiin ajatusleikkeihin
Jonkun muun keksimään tapaan toimia tai olla
Täysin omanlainen sisus iskettynä kauniisti pöytään
Sitä siinä ihaillessa ja ihmetellessä Lempeästi hyväksynnän kautta tutkistellen
Lämpöä kokien
Omanlaisuuteen päätyen Yksinkertaisuuteen palaten
Omaksi rakkaaksi itseksi
Kaikkeuden tukemana
Kiitollisuuden näyttäytyessä
Peurojen lailla askeleeni on kevyt, hyppelehtivä vaikka ulkoinen maailma onkin tällä hetkellä raskas ja arvaamaton.
Löydän ilon sisältäni aina uudelleen ja uudelleen heijastaen vanhojen kokemusten minulle antamaa selkärankaa joka kristallinkirkkaasti hohtaa viisauttaan.
Ei ikäni ei kehoni muutokset saa minua vaipumaan harhaan jolloin kuvittelisin että aikani täällä olisi jotenkin rajoitettu.
Laajenen koko kauneudessani jokaiseen päivään uuteen muistaen elämän täyden taikuuden.
Elämä tukee minua kun teen sydämestä käsin, kiitollisena matkastani, läsnä hetkessä eläen.
Itseni kokoinen, näköinen luomus olen ja sitä kautta niin ainutlaatuinen.
Rakkaus itseen jokaisessa piirteessä, hyväksyvässä hengessä iloa kohti. Arpiani hoivaten tulevaa syleillen olen kokonainen, vallaton nainen.
Saan olla erehtyväinen, se tuo elämään syvyyden kun oivallan syyt ja seuraukset ja voin niitä tutkiskella sydän auki oppien elämän polkujani.
Kaikessa on kyse kunnioituksesta, tästä mahdollisuudesta olla juuri nyt.Ei nöyristellen vaan viisaasti nöyränä elämän kanssa käsi kädessä.
