Lily

Elämänmeno

Elämänmeno
heidink

Lumpsis ja muita juttuja

Meiltä kuuluu kummia, kuten aina. Se on tuo Poika, jonka suusta pääsee mitä ihmeellisempiä ja kummallisempia asioita maan päällä. Aikaisemmin olen kirjoittanut niistä täällä ja täällä. Tässä taas tällä hetkellä mun mieleen juolahtaneet top10 oivallukset.

1. Pieni kasvitietelijämme on käsittämättömän kiinnostunut hyönteisistä ja kasveista. Jostain tyyppi on saanut päähänsä, että hyttyset syö kärpässieniä ja linnut kananmunia. Olen yrittänyt esittää vastaväitteitä, toistaiseksi turhaan.

2. Kävelyreissut on hidastuneet huomattavasti, kun jokaisen auton edessä pitää kumarrella katsomaan, montako pakoputkea autosta löytyy. Välillä menee vaan puskurit ja pakoputket sekaisin ja kuuluu ilonkiljahduksia äitiiii, tässä autossa on KAKSI takapuskuria, vaaaauuuuu!

3. (varoitus: kakkajuttu) Pöntöllä Poika lumpsauttaa käydessään isommalla hädällä. Huomaatteko, miten hää on taitava keksimään onomatopoeettisia sanoja.

4. Mustikkatassu-nimiset munkit kahvilassa = pilvipulla.

5. Sitten kun minä kasvan isoksi, niin minä tarvitsen kitaralaukun tälle minun kitaralle (lasten). Sitten minä menen studiolle isin kanssa soittamaan.

6. Poika: Minä haluan olla perhonen. Tylsä vastaukseni: Sä oot nyt ihminen, mutta voithan sä vaikka leikkiä, että sä oot perhonen. Poika: EI, KUN MINÄ HALUAN OLLA PERHONEN!!!!!!! HETI!!! + kevyt raivoaminen päälle.

7. Minä: Lähetääks rannalle? Poika: Ei. Minä: Mitä, et sä tykkääkään olla uimarannalla? Poika: JOOOOO! Äiti, miksi sä välillä sanot rantsuun, välillä rannalle ja välillä uimarannalle? Minä haluan uimarannalle.

8. Poika näkee autonikkunasta naapurin tytön. Linnea, ystäväni. <3

9. Sitten kun minä kasvan isoksi
      – mun kädet ylttyy hissin kaiteelta toiselle
     – mä hyppään niiiiin korkealta
     – mä kiipeän niiiiiin korkealle
    – mä menen äitin kanssa nyrkkeilemään / zumbaan / jumppaan / lenkille. 

10. Milloin me mennään taas sinne plamingoon? Isikin tulee mukaan, niin sitten me löydetään meidän auto. Tästä puhutaan vieläkin. Joka ilta.

 

 

 

Avainsanat:
Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe
heidink

Crossfitmottoni!

Mulla on sillä tavalla pitkä urheiluhistoria, että olen tehnyt vaihtelevasti vaikka sun mitä viimeiset about 8 vuotta. Olen kokeillut tai harrastanut pidempään ainakin seuraavia:

uinti, lenkkeily, spinning ja erilaiset yhdistelmätunnit kuten spinning + lihaskunto jne., zumba, muokkaus, jooga, hot jooga, astangajooga, yin jooga, kuntonyrkkeily, kuntopotkunyrkkeily, kahvakuulailu, bodycombat, bodypump, step aerobic, aerobic, hiihto, venyttely, intervalli-lihaskunto-mixtunnit, bodybalance, afro, kiertoharjoittelu, kuntosali, crosstraining, pyöräily. cx worx, pilates, keppijumppa, vauvajumppa……

Voi olla, että unohdin jotain, mutta aika lähelle kutakuinkin melkolailla tuossahan alkaa jo olla jottai.. Mutta nyt tämä uusin valloitukseni crossfit: miten on mahdollista, että mä olen oikeastaan aika huono KAIKESSA? 😀 Tunnit ovat olleet joko sellaisia, että tehdään kiertoharjoittelutyylisesti jotain lajeja tietty aika per piste tai sitten määrättyjä liikkeitä tietty toistomäärä. Olipa kumpi hyvänsä, usein tehdään parin kanssa. Joka kerta olen päässyt tekemään liikkeitä ja juttuja, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Toki mukana on tuttuja juttuja, kuten punnertamista ja sellaista.. No anyway, joka tunnin jälkeen on jäänyt sellanen olo, että opittavaa on paljon. 

Olen nyt käynyt muistin mukaan 4-5 kertaa crossfitissä ja joka kerta olen valloittanut jonkun uuden alueen. Niin, siis valloittanut tarkoittaa tässä sitä, että olen kokeillut, tyrinyt, kokeillut, apua ei tästä tule mitään, sattuu, en jaksa, ei taivu, ei kykene, yrittänyt vielä ja todennut, että ei helvetti, miten mää oon näin huonooooooo..

Nyt päästään siihen kohtaan crossfitmottoni:

Olen paska, mutta en anna periksi!

Tuo mielessä mä painan siellä, irvistän ja yritän uudestaan. Piste.

Ah, mä rakastan haasteita!

 

Avainsanat:
Hyvinvointi Liikunta Terveys