Hoppu ja minä

Eipä ole elämässä ollut taas vähään aikaan näin hirvittävän kiire. Onneksi tämän viikon jälkeen tilanne helpottaa joiltain osin, muutama päivä tässä täytyy vielä painaa pää kolmantena jalkana. Kirjoitan nyt postauksen tämänhetkisestä elämästä, koska ajattelin, että teitä mahdollisia lukijoita kiinnostaa tietää vähän jotain minusta. Senkin pikku egoisti! 

Olen töissä IT-alalla, vaikka todellisuudessa olen humanisti-hömppä. Kerrotaan se nyt ihan rehellisesti. Teen tiedottajan hommia, assarin hommia, markkinointihommia ja vähän projektipäällikön hommia. Sekalainen soppa, etten sanoisi. Ai niin, joidenkin mielestä on hassua, että olen työyhteisöni ainoa naikkonen. Tämä vaati tietysti alussa vähän harjoittelua, mutta nyt noi pieru- ja kakkavitsit on jo ihan arkipäivää. Ai niin, keski-ikä työpaikallani on about 30. Vitseistä päätellen jopa alle. Ja miten tämä liittyy tuohon otsikkoon? Tällä hetkellä töissä on KIIRE.

Olen valmistunut FM:ksi 2009, mutta tällä hetkellä täydennän tutkintoa opiskellen töiden ohella avoimessa yliopistossa markkinointia. Aloitin opinnot tammikuussa ja perusopinnot saan kasaan tämän vuoden aikana. Ei nyt kovin kunnianhimoista, mutta on tossa ollut hommaa töiden, perheen ja harrastusten lomassa. Ja miten tämä liittyy tuohon otsikkoon? Väänsin koko pääsiäisen ajan kurssiin liittyviä esseitä ja luin tenttikirjaa, kun päätinkin rykäistä ensimmäisessä tentti- ja palautuspäivässä koko kurssin kasaan, jotta pääsisin siitä eroon. Tentti on lauantaista sunnuntaihin.

Lauantaista sunnuntaihin on vain jotain muutakin: parhaan ystäväni valmistujaiset! Ja olen luvannut tehdä hänelle päivän kahvitilaisuuteen täytekakun. Siinä on tietysti oma hommansa, mutta en muistanut, että tuo tentti on juuri samana viikonloppuna.. Eilen siis väänsin kakkupohjaa kirja toisessa kädessä. Tänään se pitää täyttää ja huomenna ennen juhlia päällystää. Sitten tietysti juhlitaan!

Meinasin lauantaina ehtiä treeneihinkin. Harrastan meinaan kuntopotkunyrkkeilyä, jonka pariin en ole päässyt koko viikkona viiltävän vatsakivun vuoksi. Tänään onneksi jo helpottaa, joten huomenna haluan ehdottomasti päästä jo taas treenien pariin!!

Voi olla, että näpyttelen sitä tenttiä sitten sunnuntaina. Toivotaan saapuvaksi vain hennosti päätä vihlovaa krapulaa.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Arki?kuvahaaste

Olen nyt jonkin aikaa seurannut keskustelua arkikuvahaasteesta. Kun haastekuvia alkoi ilmaantua Facebookiin, ajattelin ensin, että täähän on ihan jees. Nyt en jaksa avata facea, koska muuta sanottavaa ihmisillä ei enää näytä olevankaan kuin kuvata ”arkea”. Jostain syystä ne kuvat ei vaan mun mielestä kuvaa yhtään arkea. Siis sitä ihan oikeata arkea, jossa tapahtuu muutakin kuin auringonpaistetta, kakun syöntiä, iloisena pihalla juoksevia lapsosia… Vai onko mun arki vaan jotenkin todella erilaista? Sain toki itsekin tuon arkikuvahaasteen, mutta päätin jättää tän keissin välistä. Minun arkikuvinani olisi meinaan ollut ainakin

  • kuva rääkyvästä lapsesta, joka huutaa ettei oranssi, keltainen, vihreä, sininen tai violetti muki ole ollenkaan hyvä vedenjuontitarkoitukseen
  • kuva vatsastani, joka on ollut pari päivää todella kipeänä
  • kuva läppäristä ja taustalla pyörivästä Muumi-jaksosta
  • kuva puistossa iloisena kirmaavasta Pojasta ja sen jälkeen kuva siitä, kuinka yritän retuuttaa tyyppiä lähtemään puistosta kotiin
  • kuva valkoisessa Ikea-ammeessa kelluvasta kakkapökäleestä.

Okei, tietenkään edes meillä ei ole koko ajan ihan tällaista (melkein kuitenkin). Mutta on tämä kuitenkin lähempänä totuutta, sellaista kaunistelematonta arkea. Vähän hassua ja joskus raastavaa arkea. Toki meilläkin paistaa aurinko, shit happens anyway. Näitä on osittain mahdotonta kuvata, koska valokuvaaminen vaatii aina sen ajatuksen, että tästä minä otan kuvan. Kuvaako se silloin arkea vai onko se vain kuva siitä, miten haluaa muiden näkevän oman arjen?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä