Pojan lempiväri on vaaleanpunainen.

Jos Poika saisi päättää, uuden huoneen seinät tapetoitaisiin vaaleanpunaisella tapetilla, jossa on kukkia tai sydämiä.

Poika haluaisi samanlaisen vaaleanpunaisen raitapaidan kuin äidillä, eikä vihreä-keltaista – se on ihan ruma.

Olen Pojan vauva-ajoista asti pukenut Poikaa kaiken värisiin vaatteisiin. Muistaakseni joskus 3 kuukauden ikäisenä Pojalla oli kirkkaan pinkki paita, ja sehän puki tummatukkaista vauvaa. Olen enemmänkin karsastanut tylsiä tummansinisiä, harmaita ja ns. värittömiä vaatteita ja pukenut Poikaa värikkäästi. Tai no, en ole erityisesti keskittynyt edes siihen, että mitäs sille laitetaan päälle, ja pukenut vaatteisiin, jotka on a) mukavat ja b) joista tykkään itse 🙂

No nyt ollaan tässä hankalassa tilanteessa, että Poika haluaa vaaleanpunaista. Tämä sitten huvittaa kaikkia, välillä itseänikin. Ja osittain ympäristön paineesta kieltäydyin tuosta tapetointitoiveesta, koska pelkään, että vuoden parin päästä saisimme olla repimässä tapetteja alas – vaikka Poika niistä tykkäisikin, niin voisi kavereilta tulla kommentteja, jotka sitten harmittaisi.

Ajattelin ilahduttaa Poikaa jouluna, ja ostin joululahjaksi kirkkaan pinkit college-housut. Niitten kaverina joku poikamainen paita, niin kyllähän ne menee, vai mitä? Ne on oikeasti aika hienot, sopii hyvin 🙂 Tänään sitten tein ihmiskokeen ja Poika marssi päiväkotiin pinkeissä pöksyissään. Kihisin jännityksestä, koska aikaisemmin olimme jo yhden Pojan tyttökaverin kanssa keskustelleet aiheesta ”voiko Pojan lempiväri olla vaaleanpunainen”. 

Tulokset: päiväryhmässä kaksi poikaa oli sanonut Pojalle, että sillä ei voi olla jalassa pinkkejä housuja, koska se on poika.

Poikaa ei sinänsä harmittanut kommentit, mutta minussa heräsi muutama kysymys: Miksi tytöllä voi olla siniset housut, mutta pojalla ei punaisia? Miten mä saisin pidettyä tän hallussa niin, että Poika uskaltaisi jatkossakin olla omapäinen ja tykätä siitä pinkistä muista huolimatta?!