Ei mee ihan putkeen

Tiedättekö, kun välillä kaikki ikävät ja niin sanotusti melko nihkeät asiat osuvat samaan saumaan. Ettei voi silleen silloin tällöin tulla jotain pientä negaa vastaan, vaan ne rysähtää kerralla päälle vähän joka suunnalta.

Kaikki alkoi 27.12. noin klo 00.13, kun Poika alkoi kuusi tuntia ennen lentokentälle ja kotimatkalle lähtöä oksentamaan sänkyyn. Yhteiseen sänkyyn. No ei siinä, respasta saatiin järjestettyä apteekista kotiinkuljetuksella oksentamisen lopettavaa lääkettä ja joko se tai suuremmat voimat auttoivat, ja Poika laatoitti viimeisen kerran kymmenen minuuttia ennen autoon astumista. Seuraavat 14h ennen kuin viimein päästiin kotiiin saatiinkin sitten jännittää, kuka on seuraava, jos seuraava tulee. Sattuuko jo mun mahaan? Onko mulla paha olo? Oksentaakohan se kohta? Kahden tunnin yöunien seurauksena Poika tietysti nukkui koneessa mukavasti. Itse ei vain uskaltanut millään ummistaa silmää ja Pojan yskähtäessä molemmat paniikissa hyppää muovipussien kanssa penkeissä, että nytkö taas, ei kai, shhh, toivotaa ettei kukaa huomaa..

No päästiin me kotiin. Sen jälkeen ollaan pyöritty lähinnä talolla remppahommissa kaikki vapaa-aika. Tapetit ei irtoo. Risoo.

Sitten kotona taas on tällästä.

IMG_2128.JPG

IMG_2129.JPG

 

Kunnes perjantaina 2.1. herään aamulla jo huonoon oloon ja vatsakipuun. Haen työkoneen kotiin ja odotan, mitä tapahtuu. Ei onneksi sen suurempaa, kuin päivällä alkaa lämpö nousta ja iltaan mennessä on kuume tosiasia. Vatsa on niin kipeä, ettei mitään pysty syömään. Melkei vähän harmittaa.

Lauantaina on jo vähän parempi. Kunnes illalla Mies alkaa valittamaan outoa oloa. Tänään onkin sitten ollut hällä vuoro olla vatsakipuinen. Katsotaan, saataisko kuumekin aikaiseksi.

Voisko joku tulla nyt vaikka laittaa nää tavarat kasaan? Ja käydä tasottamassa ne seinät, joista tapetinpoistoaineella lähti vähän muutakin kuin pelkät tapetit. Pliis. Melkei rassaa. No okei, rassaa – ihan helevatisti. Keskiviikkona tulee keittiö, eikä vanhaa ole vielä purettu. Remonttirahat ei riitä lähellekään. Molemmissa kämpissä on täys kaaos päällä ja parin viikon päästä muutto. Apua!

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Tervetuloa vuosi 2015

Meillä vuodenvaihde kului – *rumpujen pärinää* – tapettien irrottamisen merkeissä. Ei ne muuten lähteneet höyrypesurillakaan. Eikä oikein tapetinpoistoaineellakaan. Tai siis lähti. Mutta vain pieninä palasina ja vieden vähän seinää mukana, noin 8 tunnin työn tuloksena.

Poltettiin me sentään torpalta lähdettäessä omassa pihassa Pojan kanssa muutamat tähtisädetikut. Samalla nähtiin jo rakettejakin. Ainiin, ja illalla syötiin nakkeja ja kaupan perunasalaattia.

Näistä oli meidän uusivuosi tehty. Mutta ei se mitään, me ei olla moneen vuoteen enää innostuttu uudenvuoden viettämisestä, joten tämä oli ihan hyvä meille 🙂 Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö asettaisi jotain tavoitteita tai toiveita vuodelle 2015. Ne tulevat tässä:

1. Luen enemmän. Aloitin Dubain reissulla Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, joka on noin 700-sivuinen järkäle. Hyvä kirja. Tällä on hyvä aloittaa lukuvuosi 2015.

2. Opettelen uusia juttuja. Osittain vähän pakkokin torpan myötä. Odotan silti jo innoissani, kun pääsen keväällä tutustumaan pikku kasvimaahani tai saan harjoitella uuniin ja takkaan tulien tekemistä. Torpassa on tällä hetkellä keittiössä entisen asukkaan porinmatti, jota on vähän testailtu 🙂 Elättelen vielä toiveita kesäkanalastakin. Mies pitäisi vaan saada ymmärtämään ajatuksen päälle.

3. Jatkan kuntopotkunyrkkeilyä. Syksyllä jäi nyrkkeilyt vähille, osittain salin tuntivähennysten takia, mutta nyt otan potkunyrkkeilyn takaisin harrastuslistalle. Ja hankin kellariin oman säkin.

4. Katson vähemmän telkkaria. Olen jo pidemmän aikaa tarvinnut tabletin ja jonkun turhanpäiväisen hömppäohjelman sänkyyn eteeni, jotta saan unen päästä kiinni. Nyt olen saanut vieroitettua itseni jo tuosta tabista ja vaihtanut sen kirjaan, mutta ajattelin, ettei pahitteeksi olisi silti ottaa aikaa jollekin järkevämmälle asialle. Esimerkiksi kanojen hoitamiselle. Etenkin, jos ei keksi muuta katsottavaa kun Netflixistä Gossip Girliä.

5. Aloitan Pojan kanssa yhteisen harrastuksen tai muun jutun. Kaiken muuton, remontoinnin, työn, opiskelun, harrastusten jnejnejnejne. keskellä harmistun, kun kahdenkeskinen aika Pojan kanssa on täysin olematonta. Tai sitten olen rättipoikkiväsynyt, enkä jaksa evääni liikauttaa sohvalta. Uusi torppa, uudet kuviot – tänä vuonna aion keksiä meille jonkun yhteisen jutun, jota me tehdään ihan säännöllisesti. Vaikka leivotaan aina sunnuntaisin! Tai käydään uimassa. Aion myös leikkiä enemmän legoilla ja ehkä tutustun niihin monster truck -autoihinkin tarpeen tullen.

Tällästä mä kaavailin tälle vuodelle! Katsotaan, miten muijan käy 🙂

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe