Opas onneen

Sain aikoja sitten isosiskoltani Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjan. Melko kauan se sai kerätä pölyä kirjahyllyssäni, ennen kuin viikko sitten iskin siihen kynteni. Kerrankin joku järkevä onnellisuusopas!

IMG_1921.JPG

Gretchen Rubin: The Happiness Project

En jaksa yhtään lukea mitään hömppäpömppäelämäntaito-oppaita. The Happiness Projectissa on kuitenkin teoreettinen lähestymistapa onnellisuuteen. Rubin selvittää nimittäin aluksi eri teorioita siitä, mikä ylipäätään tekee ihmisen onnelliseksi. Teorioita ei siis ole mitenkään syvällisesti analysoitu tai kirjoitettu auki kirjaan, vaan Rubin kertoo, mistä lähti liikkeelle etsiessään vastausta siihen, miten voisi olla hieman onnellisempi. Kirjaan on poimittu käytännön asioita. Sellaisia, jotka on oikeasti kaikkien ulottuvilla. Mielenkiintoista.

Olen päässyt vasta kolmanteen kuukauteen (Rubin tekee kirjassa joka kuukausi uuden tavoitteen, miten hän muuttaa elämäänsä onnellisemmaksi), ja olen ihan koukussa! Muutokset ovat ihan loogisia, esimerkiksi ensimmäiseksi Rubin päättää siivota ja järjestää kotiaan ja kaappejaan, koska ihminen nyt vain tykkää enemmän järjestyksestä ja viihtyy silloin paremmin. Kirjassa ollaan siis todella ihan käytännön tasolla. Ja hyvä niin!

The Happiness Projectissa on muutenkin hyvä lähtökohta: ihminen, joka ei varsinaisesti ole onneton. Siis ihan tavis, normaali, tyytyväinen ihminen. Vähän niin kuin mä. Tai sä? Ajattelinkin, että kun olen saanut tuon kirjan luettua, niin arvon sen seuraavalle perustyytyväiselle kanssaihmiselle. Mikäli siis haluaisit oppia olemaan vielä himpun verran onnellisempi, pysy kuulolla!

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Rakkautta ilmassa

Tällainen meidän makkarakäsi oli viiden kuukauden ikäisenä. Voi olla, että olen jäävi sanomaan, mutta melkoisen rakastettava söpöläinen. Nyt tuntuu, että meillä asuu jo iso poika, joka osaa yhtä hyvin pukea, syödä, kävellä ja puhua kuin kiukutella, uhmata ja huutaa ”typeryyyyyys”, jos asiat ei mene kuin hän itse haluaa.

vauva.jpg

Viisi kuukautta vanha hymyhuuli.

Eilen illalla olin pitkästä aikaa Pojan huoneessa, kun uni ei millään meinannut tulla silmään. Kun luulin Pojan jo nukahtaneen, yritin nousta ylös hiirenhiljaa. Pikkuinen pää kuitenkin kääntyi katsomaan ja kuiskaamaan:

”Äiti, älä mene vielä.”
”Äitinkin pitää mennä omaan sänkyyn jo nukkumaan.”
”Äiti, mä rakastan sua.”
”Mäkin rakastan sua. Sä oot äitin kaikkein rakkain.”
”Ja sä oot mun. Me ollaan meidän molempien kaikkein rakkaimpia.”

Molempien silmät ja sydämet oli täynnä puhdasta rakkautta. 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe