Kortteliliigakausi avattu

Kortteliliigakausi on taas avattu. Meidän työporukka pelaa salibandya alimmassa duuni-sarjassa, ja tiistaina vedettiin ensimmäinen matsi. Mä olen tosi huono pelaaja, mutta heilun mukana. Viime kaudella kun joukkueessa oli välillä 1-2 vaihtomiestä, niin mustakin oli jotain hyötyä – jaksan juosta ihan hyvin 😀 Nyt on saatu onneksi edes vähän enemmän porukkaa mukaan, ja tiistaina meitä oli jo melkein kaksi kentällistä (lue: musta ei ole enää niin paljon hyötyä).

säbä.jpg

Vihreä ei pue mua. Shortsit on niin rumat ja isot, että en suostu käyttämään.

Positiivinen asia on se, että mä olen kehittynyt. Siis en osaa melkein yhtään, mutta olen edes pikku riikkisen parempi kuin viime kaudella. Silloinhan aloitin koko homman niin, että joko a) seisoskelin pöllämystyneenä kentällä ja ihmettelin, mihin suuntaan pitäisi mennä tai b) juoksin päättömän kanan lailla ees taas tajuamatta mistään mitään. Nyt mä uskallan mennä jo vähän kiinni vastustajaan ja jos en sitä palloa ihan saa napattua, niin ainakin häiritsen. Salibandy on yllättävän fyysinen laji, ja miehet pelaa aina niiiiiiiin tosissaan. Laitaa kaatuu. Naisia tuolla ei tainnut viime kaudella olla mun lisäksi kuin pari kymmenessä joukkueessa. 

Ainiin, toinenkin positiivinen asia: me voitettiin 10-9. Tällaista ei tapahtunut viime kaudella kuin kerran! 😀

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Työ

Haaveista totta?

Nyt eletään kuulkaa jännittäviä aikoja! Ei meinaa mihinkään asiaan pystyä keskittymään, kun kihelmöi ja perhoset liitelee vatsanpohjassa. Muuta ei pysty tekemään kuin refreshaamaan sähköpostia.

Me ollaan jätetty tarjous rintamamiestalosta.

Se on täydellinen talo täydellisellä tontilla täydellisellä alueella. 1500 neliötä pihaa temmellettävänä ja siihen kuulkaa sais kunnon pulkkamäenkin aikaiseksi (mikäli tänä talvena saadaan lunta.. ainiin ja siis se talokin). Talossa on kaikki kolme kerrosta käytössä, yhteensä 149 neliötä asuintilaa ja varastoineen päivineen 200 neliötä. KAIKKI PERUSKORJAUKSET TEHTY. Ja huolellisesti. Oli meinaan näytössä itse omistaja paikalla ja epäilen, että kyseessä oli joko entinen rakennusinsinööri tai alan opettaja. Ainut mitä pitää tehdä on pieni pintaremppa, mutta periaatteessa ei mitään hälyttävää – taloon voisi muuttaa vaikka heti paikalla. Ja muutankin, jos vain saan sen 🙂

Tässä on nyt välissä enää hinta ja ketkut asuntovälittäjät. En henkilökohtaisesti tunne yhtään välittäjää, mutta nyt kun tässä on puolen vuoden aikana taloa katseltu ja vain kolme kiinnostavaa kohdetta (joista olisin voinut jättää tarjousta) tullut esiin, on käynyt ilme, että välittäjällä on ihan käsittämätön rooli talokaupoilla. Yksi välittäjä ei ottanut mitään yhteyttä enää vastattuaan kysymyksiini (puolittain) talon kunnosta/remonteista. Yksi välittäjä ehdotti toiselle katsomiselle sellaista aikaa, mikä ei meille yksinkertaisesti käynyt. Tämän jälkeen sain tekstarin ”Ei voi sitten mitään…” Ööööööö. Mitä helvataa? Eikö se halua myydä sitä taloa? Sille ei tullut mieleen, että jos vaikka joku toinen päivä/aika olisi käynyt. Sen jälkeen ei siitäkään sitten enää kuulunut mitään. Mistä noille ihmisille oikeasti maksetaan??? 😀 Ja nyt eilen kun jätimme tarjouksen, tuli heti vastaus, että ”vähän, voin tietysti viedä tarjouksenne myyjille, mutta”…. No hei, eiks se oo sun duunis? Annettaisko sen myyjän päättää. Ja en mä nyt luonnollisestikaan odottanut, että ensimmäisestä tarjouksesta saadaan kaupat.

Katsotaan, miten käy. Tarjous on voimassa keskiviikkoon klo 12. Saa nähdä, kuuluuko välittäjästä yhtään mitään – näköjään sekin on ihan mahdollista.

Apua, mä haluun sen talon!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe