Muumit Rivieralla

Kävin eilen Pojan kanssa leffassa. Kerta oli hänelle ensimmäinen 3-vuotisen taipaleensa aikana, ja melko jännittyneet fiilikset oli meillä molemmilla 🙂 Poikaa jännitti iso leffateatteri ja kovat äänet. Äitiä jännitti, tuleeko Pojalla ne pissat housuun ja kestetäänkö me istua penkissä kokonaiset 75 minuuttia.

MuumitRivieralla_800a.jpg

Muumit Rivieralla. Muumipeikkoa kiukuttaa kun Niiskuneiti on löytänyt uuden sulhasen.

Elokuvan jälkeen ymmärrän vielä vähemmän Iltalehten mouhkaamaa kukkahattutätien kommentein tehtyä juttua Muumi-leffan sopimattomuudesta lapsille (ks. täältä). NAURETTAVAA. Ensinnäkin. Jos ja kun Muumipappa nyt intoutui muistelemaan markiisin kanssa menneitä viinilasi kädessä, niin sen jälkeen tapahtuneita asioita ei pysty kännitoilailuiksi ymmärtämään muuta kuin hetken päästä, kun Muumimamma tarjoilee miehille krapulaan särkylääkettä. En kyllä usko, että yksikään lapsi ymmärsi, mistä on kyse (Paitsi ehkä ne, jotka joutuvat katsomaan omien vanhempiensa kännitoilailua ja osaavat jotenkin yhdistää tämän siihen?). Jos joku asia on viitteellinen, niin tämä. Rannalla tai uima-altaalla ei keikistellyt naisia bikineissä. Kyllä, Niiskuneiti pelasi saamansa kolikon kasinolla – so what! Muumeilla ei tunnetusti ole rahaa, koska Muumilaaksossa ei moisella ole mitään merkitystä. Neiti nyt vain tarvitsi hieman rahaa saadakseen Rivieran rantalomalle ihkut biksut. Kukapa meistä ei haluaisi? 😀 Ja kiintiöhomokoira-asia. Koira, joka tykkää kissoista. Muumimamma maalaa toiselle koiralle raidat, jotta se näyttäisi kissalta, ja koirat ystävystyvät. En oikein ymmärtänyt, mistä on kyse.. Mutta kai tämäkin on jotain todella järkyttävää katsottavaa lapselle 😉

On vaikea sanoa, oliko elokuva hyvä. Tykkäsin värimaailmasta ja siitä, että leffa oli piirretty eri tavalla kuin TV-sarja. Elokuva ei ollut kuitenkaan erityisen hauska – olin luullut, että nuo yllämainitut asiat olisi tehty jotenkin niin, että ne viihdyttäisivät aikuisia katsojia. Näin ei kuitenkaan, ainakaan minun tapauksessa, käynyt. Leffa ei myöskään naurattanut lapsikatsojia, vaikka kuulin kyllä ylemmältä riviltä kainon kysymyksen kesken leffan, että Milloinkohan tämä elokuva tulee DVD:lle. Poika oli haltioissaan, mutta ehkä enemmän vain siitä, että oltiin elokuvissa. Hän haluaa uudestaan – mutta silloin meidän pitää mennä paljon ylemmälle riville, sinne tooooooosi ylös!

 

kuva

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

It’s over now

Otsikkokin sen jo kertoo: tentti ohi, kurssi ohi, kirjotushommat ohi (pl. blogi)! Toisin sanoen, back to business 🙂

Päätin eilen, kun tentti aukesi klo 18, että aloitan hommat heti, enkä nuku ennen kuin kaikki on valmista. Yllättäen tentissä ei ollutkaan kuin kaksi kysymysta. Kirjoittelin niitä illan, mutta ehdin poiketa välillä saunassa sekä vilkuilla sivusilmällä Vain elämää.. Yhdentoista maissa tallensin tentin moodleen ja heitin hyvästit Markkinoinnin avainprosessien johtamiselle.

Tämän päivän päätin pyhittää Pojalle. Se on tosiaankin saanut kärsiä viimeisen viikon kärttyisestä äidistä, joka patistaa katselemaan Pikku Kakkosta ja tokaisee kireään sävyyn vähän väliä ”joo mä nään, nyt shhhhh – MÄ YRITÄN LUKEA”. Sen lisäksi, että luin alku- ja loppuillat tenttikirjaa. Viimeiset päivät heräsin jo viiden jälkeen, että ehdin lukea koko alueen edes kertaalleen. Eipä tarvinnut eilen illalla paljon unta odotella…

Me alettiin Pojan kanssa heti alettiin värityskirjahommiin. Se on muuten ihan älyttömän mukavaa näin aikuisenakin, suosittelen lämpimästi kokeilemaan 🙂 Ja aiheesta poukkoankin nyt yhteen kirjaan, jonka bongasin viime viikolla netistä: Hidasta elämää -nettisivuston perustajan Sanna Wickströmin Viisaat ystäväni –kirja on pakko hankkia. Mulla on aikaisemminkin ollut aikuisten puuhakirjoja, mutta tässä yhdistyy vähän syvällisempi ajatus ja … tadaa: värittäminen. (Vuosia vuosia sitten mulla oli mm. Wreck this journal, joka piti siihen aikaan tilata Briteistä. Nyt sen saa näköjään jo booky.fi:stäkin.) 

viisaat-ystäväni.jpg

Värittäminen on oikeasti rauhoittavaa ja siinä saa uppoutua omiin ajatuksiin, vaikka vieressä hääräisi jatkuvasta puheripulista kärsivä 3-vuotias. Wickströmin kirja on värityskirja aikuiselle, josta voi rakentaa vaikka elämänoppaan, tai ihan vain muistikirjan, kirjoittamalla ylös omien ystävien viisauksia. Aivan loistava idea kirjalle! 

Kunhan saan tuon kirjan, kirjoitan ensimmäiseksi ylös: Asioilla on tapana järjestyä.

 

kuva

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe