Mä olen yleensä sellainen emmä jaksa kuitenkaan -treenaaja. Valitsen kuulassa jo lähtökohtaisesti sen painoisen kuulan, jolla jaksan varmasti tehdä. Crossfitissa aloitan aina varmuuden vuoksi letkeämmällä menolla. Tässähän ei ole sinänsä järjen häivääkään, mikäli tavoitteena olisi kehittyä.

Tällä viikolla jotain muutosta on kuitenkin havaittavissa. Maanantain nyrkkeilytreeneissä annoin palaa. Tiistain cross circuitissa hypin boxille, kuulasin, punnersin rautaa kattoa kohti, paiskoin törkeen raskaita palloja ja narua maahan niin, että tanner tömisi. Ja sitten eiliseen: kahvakuula. Meinasin ensin taas nössöillä, mutta sitten jostain kaivoin uuden asenteeni esiin. Ohjaaja käski hakea raskaan kuulan, jolla tehtäisiin 30 sekunnin settejä etuheilautusta ja kahden käden rinnallevetoa, vuorotellen kaverin kanssa. Hain reippaasti 20-kiloisen kuulan. Ensimmäisen heilutuksen aikana ehdin jo todeta, että ”täähän on ihan kevyttä —- ensimmäisen 30 sekunnin jälkeen, kun 20 minuuttia on vielä jäljellä”. Sen verran kevyttä se kuitenkin oli, että puolessa välissä haettiin etuheilautukseen 24-kiloinen. Wuh! Heleposti jaksettiin!

Kuvassa allekirjoittanut häröilee nyrkkeilytreenien jälkeisissä atmosfääreissä yönpimeydessä, kun muu väki jo nukkuu. Hullu mikä hullu.

Lopputunti kuulassa tehtiin vielä työntöä 2 x 6 minuuttia, joko tuplilla tai per käsi, minuutin välein vaihto raskaaseen / kevyeen kuulaan. Mä kajahtanut kuvittelin, että joo 14-kiloisilla tuplakuulilla jaksaa ja 12-kiloiset on sit ne ”kevyet”. No ei ihan menny 😀 😀 Tossa vaiheessa alko olla jo pientä väsymistä alkutunnin isoilla kuulilla heilumisesta, että loppujen lopuksi vedin ton sitten 12- ja 10-kiloisilla tuplilla. Voin sanoa, että jälkimmäisen 6-minuuttisen viimeinen minuutti noilla kympeilläkin meinas kirveltää. Tuplakuulat on aina tuplakuulat, on se eri asia työntää yhteensä 20 kiloa kuin 10 kiloa 😀

Nyt on siis täällä löytynyt ihan uusi asenne treeneihin. Vielä kun saisi lihaksen tottelemaan tahtotilaa! 😉

Ps. Ensi kerralla tällaisessa kuvassa näkyy hauis.