Netin ulottumattomissa meillä oli Italian matkalla rutkasti aikaa lukemiselle. Nappasin lähtiessä kirjahyllystä mukaan paksun kirjan (Zadie Smith: Kauneudesta, 2006), jonka olin joskus vuosia sitten saanut siskoltani. Kirja osoittautui tosi hyväksi ja hauskaksi, enkä malttanut millään pitää näppejäni erossa. Pari päivää ennen loman loppua iski totuus: kirja loppui, ei mitään lukemista!

Kiersin paniikissa P.S.Margheritaa ja Caorlen katuja etsien lehti- tai kirjakauppaa, jossa myytäisiin mitä tahansa englanniksi kirjoitettua. Vasta lentokentältä löytyi muuta kuin italiankielistä matskua, vaikka yhden kerran jo luulin onnistuneeni. Kiljuin nimittäin riemusta, kun luulin löytäneeni paikallisesta kioskista englanninkielisen naistenlehden. Kioskissa oli miljoona lehteä, ja jotenkin mä tätä katsoessani näin vain ja ainoastaan noin englanninkieliset sanat (mä varmaan vaan toivoin sitä niin kovasti, että halusin nähdä jotain muuta kuin totuuden):

Ja tarkemmin katsottuna: tutto in italiano!

Vitsi mikä pettymys, kun laittaa lapsen päikkäreille, keittää ison kupin kaffea ja heittäytyy sohvalle lukemaan. No jotain hupia sentäs oli kattella näitä kuvia. En kovin paljon seuraile edes mitään muotilehtiä, mutta jotenki tää kuva herätti hilpeyttä 🙂

Ermano Scervino.

Piti ihan googlata, kun en ole koskaan kuullutkaan. Noi viikset, noi kapeat ja lyhyet lahkeet!! 🙂 No sain mä tolla 5 minuuttia aikaa tapettua. Viimeiset lomapäivät kuluivatkin sitten Angry Birdsin ihmeellisessä maailmassa 😛

Lentokentältä löytyi sentään englanninkielistä luettavaa. Ostin ihan törkeän hauskan Kevin Kwanin Crazy Rich Asians -romaanin, joka kertoo sikaökyrikkaista singaporelaisista ja kiinalaisista, sukupolvien välisistä kuiluista, aasialaisista perinteistä ja rahamiesten huolista (kun kaverilla on isompi vaatekaappi kun mulla, yhyy ja nyyh, ja mulla on vaan jahti johon mahtuu 30 vierasta kun kaverilla mahtuu 100, nyyh). Tätä mä just tarvin!

Ja tiedättekö, mitä mä nyt teen: otan sen kupin kahvia ja luen ton romaanin loppuun. Arrivederci!