Bileet!!

Meillä oli eilen lomanaloitus-& synttäribileet! Oli mahtavaa – ihania ihmisiä, paljon puhetta, naurua ja musiikkia. Jälkimmäistä kahden ihmisen toimesta akustisesti esitettynä niin paljon, että naapuri kävi huomauttamassa 😀

Sain jostain päähäni tehdä israelilaisia ruokia. En tiedä, mistä toi ajatus tuli kun en ole koskaan niitä edes syönyt! Halusin vaan kokeilla jotain uutta. Osa ruoista oli ihan okei, mutta osa tuntui vähän vieraalta.. No, maha niistä kuitenkin täyttyi ja sehän oli pääasia. Ei sittenkään, pääasia oli, että booli ei loppunut kesken 😉

Jälkkäriksi tein kirsikkakakun. Itse rakastan kirsikoita, joita ei täällä Suomessa tunnuta arvostettavan samalla lailla kuin muualla Euroopassa. Kakun pohjana oli legendaarinen kahden ainesosan suklaakakku. Pohjan päälle levitin kirsikkamarmeladia ja kermavaahtoa (soijavalmiste, se maistuu ihanan vaniljaiselle) ja tietysti tuoreita kirsikoita. Tuli tosi ihanaa kakkua!

 

20140705_173804.jpg

Kahden päivän päästä 31 vuotta pärähtää mittariin. Henkinen ikä: 25.

 

israeliruoat.jpg

Paistettua tomaatti-paprikasalaattia, kaneliporkkanoita, taboullahia, kahta eri hummusta, matbuchaa, munakoisosalaattia, falafeleja ja pitaleipää.

 

kakku.jpg

Suussasulava kirsikkakakku.

 

Oli kyllä hyvät kekkerit! Ihana aloittaa loma huipputyyppien seurassa, joiden kanssa ei arkena aina ehdi viettää aikaa. Ja tänään saa loikoilla sohvalla kiirehtimättä minnekään, eikä harmita yhtään vaikka en jaksaisi raahautua pihalle – mulla on vielä neljä viikkoa aikaa!

 

Ps. Paras synttärilahja oli, kun lähibaarissa joku ihanan nuori neito kävi sanomassa, että mulla on kiva blogi! Olin niin hämmentynyt, etten ehtinyt sanomaan edes kiitosta. Siispä kiitos sinä tuntematon kun teit täydellisestä illasta vielä asteen verran paremman!

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Mä oon ihan hyvä näin

Olen koko viikon oireillut. Henkinen ja fyysinen väsymys kerääntyi ihan yhtäkkiä, kuin tumma pilvi leijumaan ympärilleni. Aamuisin lihakset tuntuivat niin kipeiltä, että hyvä kun jaksoin seistä pystyssä. Töissä yksikin valitus tai vastoinkäyminen rupesi nostamaan kyyneleitä silmiin. Tajusin, onneksi ajoissa, että nyt on menty liian pitkälle.

Mietin treenejäni. Olen lapsellisen innoissani treenannut 4-5 treenit viikossa: kuntopotkunyrkkeilyä, juoksua, crossfitia, kahvakuulaa. Kaikkea mahdollisimman rankkaa ja kuluttavaa. Ja olen viimeksi pitänyt edes jonkinlaisen tauon treeneistä tammikuun alussa. 

Mietin henkistä väsymystäni. Töissä on keväällä ollut, kaiken naurun ja hauskojen hetkien lomassa, raskaita asioita, työkuorman ja vastuun kasvamista sekä monta haastavaa tehtävää. Ja viimeksi olen lomaillut puoli vuotta sitten.

Ei siis ihme, että oloni on mikä on.

Ensimmäiseksi päätin, että urheilen seuraavan kerran noin reilun parin viikon kuluttua, kun tulemme takaisin Italiasta. Toisekseen päätin, että en lotkauta korvaani seuraavan neljän kesälomaviikon aikana työasioille (no, tämä on mulla aika itsestäänselvyys, mutta sen tietäminen jo helpotti vähän oloa). Kolmanneksi päätin, että lauantaina kutsun randomisti eri kavereita ja ystäviä koolle, teen vähän ruokaa ja sangriaa, otan rennosti, hölmöilen, en suorita mitään, en murehdi turhista, makaan lattialla, kuuntelen musiikkia ja toivottavasti nauran liian kovaa ja paljon.

hyvänäin.jpg

 

 

Koska mä olen ihan hyvä näin.

 

(Kiitos kuvasta kuuluu Teemulle.)

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli