Kasvisruokaa ja vähän broileria

Olen ihan itse kehitellyt tällaista kasvisruokareseptiä. Tällä kertaa vaan laitoin vähän broileria mukaan, niin maistuu paremmin Pojalle ja Miehellekin – jostain syystä he kaipaavat aina vähän lihaa lautaselle. Meillä ei muuten syödä kotona punaista lihaa ollenkaan, kun se ei meidän kenenkään makuhermoja kutkuttele. Anyway, tämä on todella herkullista ilman broilereitakin 🙂

Raaka-aineet:

  • punasipulia
  • tomaattia
  • kesäkurpitsaa
  • bataattia
  • vihreitä / punaisia linssejä
  • valkosipulia
  • hunajaa
  • merisuolaa
  • mustapippuria
  • tuoretta timjamia

Tee näin: Esipaista broilerit kuumalla pannulla pikaisesti molemmin puolin. Huuhtele linssit. Pese ja kuori bataatti. Esikeitä bataattia ja linssejä (ellet käytä valmiiksi kypsennettyjä) n. 15-20 minuuttia. Pilko sillä välin muut ainekset ja heitä vuokaan. Lisää bataatit, broilerit ja linssit ja pistä uuniin. Itse pistin myös hieman vettä tonne vuokaan, koska tällä kertaa noista tomaateista ei jostain syystä lähtenytkään niin paljon nestettä. Edellisellä kerralla käytin melkein ylikypsiä tomaatteja, jolloin vettä ei tarvittu ollenkaan. Aluksi pidin uunia n. 200 asteisena, mutta sitten laskin 150-170 asteeseen. Yhteensä vuoka vietti uunissa aikaa n. 30-40 minuuttia. Pari kertaa sekoittelin, että päälimmäisetkin kasvikset kypsyisivät vuoan pohjalla vedessä.

kanavuoka.jpg

kanavuoka2.jpg

Järisyttävän tuoksuinen ruoka on valmista!

Maistui meillä kaikille! Poika tykkäsi enemmän edellisellä kerralla käyttämistäni punaisista linsseistä, ja nämä vihreät eivät olleet niin herkkua. Mutta kesäkurpitsat, bataatit ja broilerit maistuivat hänellekin erinomaisen hyvin. Namnam!

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli DIY

Ikävä

Yksi ilta ja yö yksin. Tätä tapahtuu liian harvoin, koska en osannut olla kotona yksin. Oli liian hiljaista, yksinäistä. Kukaan ei juossut ovelle vastaan, halannut tiukasti ja kiljunut ”isiiii, äiti tuli!!!”. Kukaan ei kysynyt, miten päivä meni. Ja aamulla kukaan ei tullut alahuuli väpättäen antamaan vielä yhtä halia ja pusua ennen töihin lähtöäni.

Niin ihanaa, kun itsekseen oleminen silloin tällöin onkin, en sitä sano, se voi olla myös melkein ahdistavaa. En osannut keskittyä mihinkään mukavaan, esimerkiksi lukemiseen. Lähinnä siivoilin: Pojan huone on nyt järjestyksessä ja kylppäri hohkaa puhtaana, pesin pyykkiä ja pyöritin astianpesukoneellisen. Koko ajan piti olla tv päällä, kun muuten oli vaan ihan liian hiljaista. Niin ihanaa, kun hiljaisuuskin voi olla, joskus se tuntuu myös painostavalta – kun ei ole tottunut 🙂 

Taas olen vakuuttunut, että vaikka Mies joskus onkin niin totaalinen ääliö ja aina ne samat hekoheko-läpät on kuultu jo miljoonaan kertaan, niin se on minun ja mulla on ikävä. Ja Poikaa tietysti – miten suloinen, ihana ronttapylly, äitin murmeli <3 Ilman noita tyyppejä mun elämä – uh, en edes pysty ajattelemaan! 

Se olisi niin kovin tyhjä.

 

h.jpg

Poika keräämässä kasveja metsäretkellä.

 

Ikävä tekee varmasti hyvää. Osaa arvostaa sitä mitä on. Ja ymmärtää, ettei paljon muuta tarvikaan.

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli