Seuraava askel on hiipimässä eläämääni hieman varkain. Olen  kärsinyt kroonisesta selkäkivusta jo useamman vuoden. Tässä jokin aika sitten täyttyi mitta tuon asian kanssa ja ajattelin hoitaa asian kuntoon. Varasin ajan hierojalle, joka on myös osteopaatti. Hieronta ja selän naksauttelu veivät pahimmat kivut pois, mutta tilanteen pysyvyyden varmistamiseksi on tietysti tehtävä töitä. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia lihaskuntoliikkeitä. Olen nyt alkuun tehnyt vuosia sitten fysioterapeutilta saamiani liikkeitä. Eiväthän ne tietenkään ole enää keholleni optimaalisia, mutta paremman puutteessa menkööt! En ainakaan ole saanut mitään paikkaa pahasti kipeäksi, normaalia maitohappoilua lukuunottamatta, joten ei kai tästä haittaakaan voi olla. Tänään aion sitten soittaa kunnan liikuntaneuvojalle. Jos hänellä olisi minulle hyviä ohjeita. Miten aloitetaan liikunta turvallisesti, kun takana on useampi vuosi liikkumattomuutta, tuki- ja liikuntaelinongelmia ja  runsas ylipaino? Katsotaan, mitä jää käteen tuosta puhelusta. Jos rahatilanne olisi parempi, ottaisin hetkeäkään miettimättä jonkun tosi perehtyneen pt:n. Mutta nyt mennään näillä.

Viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran tilanne,  että lipsuin lupauksestani. Olimme kylässä ja välipala-aika oli juuri silloin. Tarjolla ei ollut terveellistä ja kasvispitoista syömistä,  joten päädyin syömään banaanin, sipsejä ja karkkia. Kotona jatkoin herkuttelua, mutta pysyin lupauksessani ja söin ensin terveellisen lautasellisen ruokaa. Kohtuudessa pysyin ja olen tyytyväinen. Tämä menee juuri niin kuin pitää.

Muuten tämän alun aikana on sopimuksessa pysyminen ollut helppoa. Kun en mistään joudu luopumaan, ei terveellinen syöminen tuota suurta tuskaa. Olen itseasiassa syönyt herkkuja vain muutaman kerran ja silloinkin todella maltillisesti (n. 25 g/kerta). Kun syön paljon kasviksia ja ruokarytmi on säännöllinen,  ei kovaa himoa makeaan ja rasvaiseen ole. Ilmeisesti olen viime vuosina korvannut syömisiä paljonkin noilla epäterveellisillä herkuilla, koska niitä on todellakin mennyt! 

Kehossa olen huomannut paljon muutoksia. Joulun jälkeen söin närästyslääkettä kuin karkkia. Korvensi kaiken aikaa, yöllä mahansisältöä nousi ylös ja heräsin siihen vähän väliä. Tänään havahduin siihen, että en ole lääkettä tarvinnut enää ollenkaan. Ei korvenna eikä polta, vaikka olen syönyt reilusti kasviksia, joista aiemmin on tullut närästystä. Suussani oli myös jonkinlainen tulehdus. Kieli tuntui karhealta ja sitä kirveli ja poltteli. Myös tuo vaiva on tiessään. Lisäksi olen paljon virkeämpi ja energisempi. Koko syksyn olin tavattoman väsynyt, enkä tuntunut jaksavan mitään. Tämäkin asia tuntuu hiljakseen korjautuvan. Turvotuksia on lähtenyt ja housut tuntuvat mukavammilta päällä. Painosta en osaa sanoa mitään. Sopimukseen kuuluu, että en seuraa painoa. Mahdollisesti käyn vaa’alla sitten, kun otan seuraavan muutoksen mukaan. Saattaa olla, että en käy. Pitää vielä tutkailla omaa psyykeä. Kestänkö sen, jos paino ei olekaan pudonnut tai se on mielestäni pudonnut liian vähän? Ehkä on parempi keskittyä seuraamaan vain omaa oloa.