Nyt tulee muutama sana niistä paljon puhutuista proteiineista!

Urheilijoille proteiinien käyttö, määrät ja lähteet ovat tuttua huttua, mutta aloitteleville kuntoilijoille ja painonhallitsijoille kaupan hyllyillä viime vuosina valtavasti lisää hyllytilaa saaneet proteiinivalmisteet aiheuttavat hämmästystä ja kysymyksiä. Mitä ne värikkäät säkit sisältää? Kasvaako niistä rintakarvat? Sisältääkö ne hormoneja? Mitä ne aminohapot on? Onko se proteiinijukurtti muuten terveellistä? Voiko lapset syödä sitä?

Monenlaisia kysymyksiä on tullut vastaan ja tahdonkin nyt kertoa mahdollisimman yksinkertaisesti parit pääkohdat proteiinien käytöstä. En siis availe nyt aminohappokoostumuksia enkä puutu urheilijoiden ravitsemukseen, raapaisen vähän vain pintaa ja toivon että joku tästäkin hyötyy 🙂

Niinkuin jo mainitsin, proteiinivalmisteet ovat saaneet viime vuosina valtavasti näkyvyyttä. Ilmiöksi nousseet vartalonmuokkaus-lajit ja superhyperdieetit ovat saaneet sellaisen proteiiniaallon liikkeelle, että välillä tuntuu ettei  laihtuakseen/lihasten kasvattamiseen muuta tarvitsekkaan.

Tosiasia on, että me kaikki tarvitsemme tietyn määrän proteiineja ja valtaosa meistä saa ravinnostaan sitä liian vähän. Yleisten saantisuositusten mukaan proteiinintarve on n.1g/painokilo/vrk. Arvo on kuitenkin suuntaa antava. Täsmällisen, tavotteita tukevan, henkilökohtaisen arvon osaa määrittää alan ammattilainen. (ravitsemus/liikunta/terveys)

No pitääkö niitä proteiineja ostaa niissä säkeissä? Ei ja joo. Olisi hyvä jos pääasiassa proteiini saataisiin puhtaasta ravinnosta. Hyviä proteiininlähteitä ovat liha, kana, kala, palkokasvit ja pähkinät sekä maitotuotteet. Toisinaan on kuitenkin aika haastavaa saada syötyä niin suuria määriä proteiinipitoista ruokaa, että proteiinin saantisuositus täyttyisi (ainakaan niin että pysytään järkevissä kaloreissa:)) Silloin on hyvä olla joku proteiinilisä, jota voi tarvittaessa käyttää tasaamaan proteiinivajetta.

Markkinoilla liikkuu valtavasti eri valmistajien proteiinivalmisteita ja sisällöissäkin löytyy huomattavia eroja. En lähde tarkemmin erottelemaan omaa näkemystäni hyvistä/huonoista merkeistä/koostumuksista, näissä kun on tasan niin monta mielipidettä kuin on käyttäjiäkin. Kaikkea kuitenkin löytyy; on eri makuja, kokoja, on luomua, eläin ja kasviperäistä, on jauheita, patukoita ja vanukkaita. Kannattaa tutustua tuotteisiin tarkemmin ja kysellä vinkkejä niin ammattilaisilta kuin ystäviltä ja tuttavilta, joilla mahdollisesti on sanansa sanottavana.

Summa summarum, suosittelen ottamaan selvää omasta, spesifistä proteiinintarpeesta tai noudattamaan tuota 1g/painokilo-kaavaa. Tutustu eri ruoka-aineiden proteiinipitoisuuksiin ja käytä niitä ensisijaisena proteiininlähteenä. Käytä laadukasta, vähärasvaista lihaa/kanaa ja kalaa. Herkuttele rahkavalmisteilla ja ripottele raejuustoa sinne ja tänne. Viimeisenä tartu proteiinijauheeseen, patukkaan tai vast valmisteeseen. Ei se väärin ole.

Loppuun vielä proteiinipitoisten muffinien ohje terveelliseen herkutteluun 🙂

Ainekset: 2 kananmunaa, vajaa 1rkl sulatettua kookosöljyä, 1,5dl maitoa, 0,5dl mantelijauhetta 1dl täysjyväkauraryynejä, 1dl proteiinijauhetta (käytin mansikanmakuista)

Valmistus: Vatkaa kananmunat kuohkeaksi ja lisää loput aineet. Jaa seos 6-7 muffinivuokaan ja paista 175c n.20min. (vink! voit käyttää myös muun, esim suklaanmakuista proteiinijauhetta ja pilkkoa taikinaan raakasuklaata, gojimarjoja tms. Tähän ohjeeseen lisäsin tuoreita karpaloita ja kuivattuja mulpereita)

Nojoo, ulkonäkö on vähän sinne ja tänne, eikä makukaan vastaa Arnoldsin unelmia, mutta ajaa täysin asiansa arjen kahviseurana, nami! 🙂

Huh, onpa jo myöhä! Kauniita unia kaikille!! 🙂

Ata

Maistuisiko suklaa? Riittääkö kaksi palaa vai meneekö koko levy heittämällä? Entä voiko karkkipussia aukaista ilman että sen syö tyhjäksi siltä istumalta? Sokeririippuvuus on hyvin usein yksi suurimmista kompastuskivistä kun lähdetään muuttamaan elämäntapoja terveellisempään suuntaan.

Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia joissa sokeria verrataan huumausaineisiin sen aiheuttaman riippuvuuden vuoksi, eikä ihme. Jatkuvastihan sinne makean äärelle hakeudutaan; Kun on kiire syödään suklaapatukka. Kun masentaa syödään suklaalevy. Kun katsotaan leffaa syödään pussillinen karkkia. Kun lapsi tottelee niin annetaan sillekkin karkkia.. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin…

Sokeri vaikuttaa meihin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Se luonnollisesti nostaa verensokeria, antaa nopeasti energiaa ja boostaa kiireen keskellä. Korvien välissä makea sokeri saa aikaan hyvänolon tunnetta, joka omalta osaltaan kohentaa mielialaa, piristää ja kaiken synkkyyden keskellä lohduttaakin.

Mutta, kun asiaa tarkastelee paria tuntia kauemmaksi niin kääntyy sokerin aiheuttamat ”oireet” päälaelleen. Kiireessä nälkään hotkaistu suklaapatukka saa aikaan nopean sokeripiikin, jossa alhainen verensokeri pomppaa hetkessä todella korkealle aiheuttaen ns  ”verensokeripiikin”. Nämä jatkuvat ”piikit” verensokerissa ovat mm merkittävä tekijä aikuistyypin diabeteksen synnyssä. Kunnon ruoan sijaan hotkaistu sokeriherkku ei myöskään pidä nälkää kauaa loitolla. Ja mitä sitten taas tekee ensimmäisenä mieli? Suklaata? Entä moniko meistä hyppii yläpystyä kahden tunnin päästä suklaalevyn syönnistä ja huutaa; KYLLÄ KANNATTI! Ei varmasti monikaan. Sen sijaan mieleen hiipii usein Morkkis Harmitus, joka mahdollisesti johtaa siihen, että lohtua haetaan illan tullen taas karkkipussista. Ei tunnu hyvältä, ei fyysisesti, ei psyykkisesti.

Tuntuuko tutulta?

Olen itse ollut tuossa kierteessä. Ja päässyt pois. Eipä sillä, edelleenkin karkit, suklaat ja muut herkut maistuvat vallan mainiosti, mutta järjen kanssa. En korvaa aterioita suklaapatukoilla ja leffaillan herkuksi valikoituu usein vaihtoehtoiset hyvyydet kuten kuivatut marjat, pähkinät tai hedelmät. Sokeri ei enää ole välttämättömyys jota on pakko saada, vaan ekstra jota voi silloin tällöin nautiskella hyvillä mielin ilman seuraamuksia.

Tie pois sokeririippuvuudesta ei ole helppo. Valtava määrä ihmisiä elää riippuvuuden kanssa, yrittäen vaihtelevalla menestyksellä päästä siitä eroon tai ovat siinä onnistuneetkin. Jokaisella on omat keinonsa ja kikkakolmosensa makean nälän taltuttaiseksi ja siksi haluaisinkin tehdä hyväksi ja huonoksi koetuista kokemuksista koosteen, jossa jaan vinkkejä ja ajatuksia aiheesta.

Eli, jos sinulla on mielen päällä sanottavaa sokeririippuvuudesta/siitä eroon pääsemisestä ja haluat ANONYYMISTI jakaa niitä, niin otan mielelläni ajatuksia, kokemuksia ja tsemppiviestejä vastaan sähköpostiini 15.10 mennessä. Teen kokemuksista koosteen jonka julkaisen täällä blogissa jotta mahdollisimman moni asian kanssa painiva saisi apua ja tsemppiä yritykseen! Mukaan laitan tottakai myös omat kokemukseni ja ajatukseni! Kaikkien ajatuksiaan jakaneiden kesken arvon Cocovin tuotepalkinnon, joten liitäthän mukaan nimimerkin, jonka voi julkaista jos arpaonni suosii 🙂

Viestejä voi lähettää osoitteeseen ataliinus@gmail.com tai facebookissa elämäsi kevät-sivuston inboksiin: https://www.facebook.com/ekblogi

Kiitos jo etukäteen ja kirpakkaa syyspäivää kaikille 🙂

Ata