Vierailin Suomen Lasimuseolla Riihimäellä eilen kauniina kesäpäivänä, jolloin muita kävijöitä oli maltillisesti paikalla, mutta tasaiseen tahtiin saapuen. 

Lasimuseolla on kaksi erityisen mielenkiintoista näyttelyä syys-lokakuun 2023 aikana. Toinen on Ilmiömäinen muoto -Aalto-maljakko, joka juhlistaa Alvar Aallon syntymän 125-vuotisjuhlavuotta. Näyttely on esillä 15.10.2023 saakka.

Aalto-maljakko on hyvin tunnettu käyttö -ja koriste-esine, joita löytyy muutama omastakin hyllystä. Oli kiinnostavaa nähdä miten monen värisiä maljakoita on tehty ja mitä muitakin esineitä samasta muodosta on saatu loihdittua. Vitriineissä on näytillä muun muassa muotteja, joita Aalto -maljakon valmistuksessa käytetään. Lasimuseon valoisassa yläkerroksessa sijaitseva näyttely on tunnelmaltaan kotoisa ja kaunis.

Toinen näyttelykokonaisuus on Santtu Mustonen: Variants, jossa taiteilija tutkii lasin tekstuuria animaation ja digitaalisen projisoinnin kautta. Teosten lähtökohtana on olleet viivapiirrokset ja maalaukset, jotka on manipuloitu 3D-ohjelmien ja muottitekniikoiden puolesta kolmiuloitteisiksi tekstuureiksi lasipinnalle. Näyttely on nähtävillä vielä 24.9.2023 asti.

Mustosen teoskokonaisuus on sijoitettu museon keskikerrokseen missä sijaitsee myös perusnäyttely. Suuri ja avara tila on pimennetty täysin ja vain teokset on valaistu. Dramaattinen ja näyttävä vaikutelma.

Lasiteokset ovat huomiota herättäviä ja eri värit kiinnostavia. Videotykillä lasiteoksiin tehdyt heijastukset ovat jännittäviä tutkia ja tilan yhdessä nurkassa nähtävillä oleva puu teki erityisesti vaikutuksen. Jännitimme seuralaiseni kanssa ettemme vaan kaada lasiteoksia lattialle, kun ne olivat niin suojattomina ja paljaina jaluistoilla, mutta olimme varovaisia eikä vahinkoja sattunut.

Myös perusnäyttely on näkemisen arvoinen ja mukana on paljon tunnistettavia ja erikoisia lasiesineitä. Nautimme lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilija-opiskelijoiden Kajo-näyttelyn teoksista. Niitä voi ihailla enää 3.9.2023 asti eli kannattaa toteuttaa vierailu Lasimuseoon pikapuoliin!

Riihimäen kaupungin järjestämä rakkausfestivaali Lempi oli käynnissä kuluneena viikonloppuna 11-13.8.2023. Ohjelma oli monipuolinen sisältäen muun muassa joogaa, runonlausuntaa, hevoskärryajelua, luentoja ja tanssia. Sää suosi eikä vesisateita näkynyt.

Itse keskityin nauttimaan festivaalin musiikkitarjonnasta. Kävimme siskoni kanssa perjantai-iltana kuuntelemassa Arja Korisevan Leipää, lempee ja lämpöö -konsertin Riihimäen uudessa kesäteatterissa, jonka puitteet ovat kyllä hienot. Yleisöä oli paikalla oikein mukavasti nauttimassa tunnelmallisesta illasta.

Arja oli selvästi koostanut konsertin ohjelmiston varttuneempaa yleisöä ajatellen ja valinta osui napakymppiin. Hän lauloi omia vanhoja ja uusia kappaleitaan, elokuvamusiikkia, Leidit lavalla -hittisikermän eli lauluja Marion Rungilta, Paula Koivuniemeltä, Katri Helenalta ja Lea Lavenilta sekä tietysti tangoa vuoden 1989 kuningattaren malliin. Illan teema eli rakkaus loisto lauluvalinnoista ja olikin hauska kuulla tietyn teeman ympärille rakennettu ohjelmisto näin pitkän linjan Arja-fanina.

Konsertti oli lämminhenkinen, intiimi ja koskettava. Arja kertoi laulujen välissä hauskoja ja liikuttavia tarinoita omasta elämästään, kokemuksistaan ja kappaleiden taustoista. Useampi kuuntelija pyyhki kyyneliä silmäkulmistaan, mutta naurua ei myöskään illasta puuttunut. Tarttuva hymy ja ilo on Arjan valtteja ja vaikka hänen naurunsa saattaa ärsyttää joitakin on pakko ihailla Arjan välitöntä olemusta ja tapaa huomioida yleisö. Hän ei jää sanattomaksi ja välispiikit ovat omaa luokkaansa.

Arjaa säestivät pianisti Minna Lintukangas ja multi-instrumentalisti  Mika Hakala. Tällä konsertilla oli ihana aloittaa viikonloppu, herkistyen ja iloiten.

Kuvassa: Mika Hakala, Arja Koriseva ja Minna Lintukangas

Lauantai-iltana jatkoimme musiikki-iloittelua Irinan ilmaiskeikalla Riihimäen Granitilla. Tunnin pituinen konsertti oli täynnä Irinan hittejä, joita kyllä riittää. Kuurupiiloa, Pokka, Näe minut tässä, Miksi hänkin on täällä, Hiljaisuus ja Haluun olla yksin. Tässä muutama laulu, jotka villitsivät runsaan kuuntelijajoukon.

Irina on valloittava ja energinen esiintyjä, jonka varmuus laulajana on huikeaa kuunneltavaa. Tanssiliikkeet, värikäs pukeutuminen ja kaunis hymy ovat luonnonlapsen Irinan tavaramerkkejä. Hänen bändinsä on myös täyttä timanttia. Kovan luokan soittajia!

Minun piti mennä Irinan konserttiin jo aiemmin, mutta korona-aika muutti suunnitelmia. Hyvää kannatti odottaa ja illan keikan huipensi mahdollisuus saada nimikirjoituskortti ja kuva artistin kanssa. Irina otti lempeästi vastaan faninsa ja äityi kertomaan meille lempinimiään, kun tiedusteltiin kutsutaanko häntä Irkuksi.

Sydämelliset festarit ja toivottavasti tämä uudehko perinne saa jatkoa ensi vuonna uusilla upeilla artisteilla!