Lyhyempi look
Kuukausi sitten avauduin hiusongelmistani, kun en tienny mitä tälle reuhkalle tekis, kun mieli sen suhteen vaihtu joka toinen päivä. Mainitsin silloin, että kampaamoreissu olis tarkotus varata parin viikon päähän, ja varasinkin sen parin viikon päähän. Mutta sitten kampaaja sairastui ja joutui perumaan ajan, joten siirrettiin sitä viikolla eteenpäin. Ja sitten viikkoa myöhemmin kampaaja joutui uudestaan perumaan ajan sairastumisen takia…
Mutta sitten, vihdoin ja viimein, viime viikon perjantaina, monien viikkojen odotuksen jälkeen, pääsin vihdoin istahtamaan kampaamotuoliin. Ja tällaselta meikäläinen näytti sen jälkeen:
Leikkautin sen pitkän polkan! Tai keskipitkän, mikä tää sit liekään. Ja tykkään tästä niin paljon. Juoksutan mun kättä hiuksissa vaan koko ajan, tuntuu niin hyvältä. Kuinka paljon kevyemmiltä voi hiukset tuntua! Se pitkä tukka oli vaan alkanu tuntuu niin ongelmalliselta, että halusin lyhentää sitä. Se tuntu niin raskaalta, pidin sitä aina kiinni, kun auki ollessa se oli vaan tiellä. Olin varma, että pätkäsy auttais ja piristäis ilmettä. Vähän on sellanen olo, että ois voinu lyhentää pikkasen enemmänkin, mutta no, sitä voi sitten kattoo seuraavalla kerralla haluuko mennä vielä vähän lyhyemmäks.
Mallia muutettiin pituuden puolesta kans niin, että kun ennen hiukset lyheni eteenpäin ja pisimmät suortuvat oli ihan takana, niin käännettiin tää toistepäin, että nyt malli onkin takaa inan lyhyempi ja pitenee eteenpäin.
Mutta koska mun hiukset ei luonnollisesti näytä siltä, miltä ne kampaajan käsittelyn jälkeen aina näyttää, halusin ottaa kuvia myös sen jälkeen, kun olin pessyt hiukset ensimmäisen kerran ja ne olis luonnollisessa tilassaan. Tässä siis muutama otos tältä päivältä, kun olen eilenillalla pessyt hiukset. Koska suurimman osan ajasta ne näyttää tältä:
Jostain syystä näissä jälkimmäisissä kuvissa hiukset näyttää ihan keltasilta! Peiliin katsoessa ne ei kyllä näytä ihan tolta. En ymmärrä miten valo toimii… Sen lisäksi, nää hiukset näyttää kuvissa paljon pidemmiltä, kun sit taas peilistä katsoessa ne näyttää lyhyemmiltä! Kai kuvakulma on sit vaan niin eri.
Viimeks leikkautin tukkaa reilusti lyhyemmäks 6 vuotta sitten. Sillon leikkasin ihan polkkatukan, en tällasta pidempää versiota. Sillosen leikkauksen jälkeen tuli heti fiilis, että ”jahas, sit taas kasvatetaan se pitkäks…”, mutta jostain syystä tällä kertaa ei tullu sellasta fiilistä. Viime kerralla mulla ei ollu menny hermo niihin pitkiin hiuksiin, sillon kaipasin vaan uutta ilmettä. Mutta tällä kertaa ehti mennä niin pahasti hermo, että kai sen lisäks, että tää uus leikkaus piristi ilmettä, niin se myös tuntuu tälleen neljän päivän jälkeenkin vielä niin paljon kätevämmältä, että tiiän, etten heti halua palata siihen pidempään malliin. Nyt on sellanen olo, että mielellään pysytteliskin tällasessa vähän lyhyemmässä.
Värin kanssa ei muututtu kauheesti, että mentiin vaan vähän tuhkasempaan, hopeiset hiukset kun vähän houkuttelis. En edes maininnu hopeisia hiuksia siinä mun kuukauden takaisessa hiusongelma-postauksessa. Ei mulla sillon ollu vielä käyny mielessä sellanen vaihtoehto. Aikasemmin en tykänny yhtään hopeisista hiuksista. Pari viikkoa sitten kuitenkin, Pinterestiä selaillessa, näin niin hienoja kuvia hopeisista hiuksista, että joku napsahti mun päässä ja tiesin heti, että tollaset mä haluan. Ruskeet, pinkit ja violetit saa odottaa. Mä haluan hopeiset hiukset. Kattoo jos seuraavan kampaamoreissun jälkeen sit näyttäis hopeemmalta.
Tai tekeekö sit taas mieli jotain ihan muuta!
Kun käsi väsyy eikä jaksa ottaa enää yhtäkään pärstäkuvaa…
