Päivä 21, pääsykoepäiväni. En hetkeen ole minkäänlaisissa pääsykokeissa ollut, ehkä siksi että olen aina tykkännyt työnteosta enemmän kuin pänttäämisestä, mutta myös koska yritän välttää tilanteita joissa jännitän (ihan ilman syytä) tosi paljon. Tuurihan mulla on käynyt sen suhteen että pääsykoe on koronan vuoksi etänä, eikä tarvitse jännittää samassa tilassa noin 30 muun henkilön kanssa.. mutta silti: jännittää, onneksi ihan hyvällä tavalla, mitä tästä tulee ja onnistunko. Aloitin aamun joogaamalla jännitystä pois. Olohuone oli kovin seesteisen oloinen aamuseiskalta.

Ensimmäisen tehtävän jälkeen: Ensimmäinen tehtävä oli tulkkaus suomesta kakkoskielelle, äänittäen samalla omaa puhetta nauhalle. Töissä on onneksi tullut viime viikkoina harjoiteltua mikrofoniin oman puheen äänittämistä, joten voice recorder -toiminto on tuttu. Äänitteen maksimikeston tuli olla 10 minuuttia. Oma äänitteeni jäi alle 10 minuutin mittaiseksi, joka yllätti itseni, mutta sain kaiken sanottua. Oheissa mainittiin, että ei ole haitaksi jos koko tekstiä ei ehdi tulkkaamaan, mutta ei lainkaan mainintaa siitä, saako puheeni olla alle määrätyn ajan. Vielä tehtävän palautuksenkin jälkeen jännitti, enkä edes tiedä mikä – se, menikö tehtävä hyvin vai se, että pian tulee jo äänittää tehtävä nro kaksi.

Toisen tehtävän jälkeen: Toinen tehtävä oli tulkkaus kakkoskielestä suomeksi, äänittäen puhetta jälleen samanaikaisesti. Huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin edellinen tehtävä, sillä näin päin tekstin kääntämisestä minulla on jo paljon kokemusta ja tunsin itseni varmemmaksi. Tiukille meni ja palautin tehtävän juuri kun kello löi 10 Ruotsin aikaa.. viimeinen palautushetki oli klo 10. Fingers crossed, että palautus hyväksytään ja puheeni koetaan selkeäksi ja käännökseni sisältö on oikea.

Kävin muutaman korttelin mittaisella kävelyllä. Yhtäkkiä alkoi tihuttaa ja ilmassa tuoksuikin ihan kesäsateelta. Naapuripihan kirsikkapuu oli ihan vaaleanpunaisena kirsikkapuun kukista, josta sain idean käydä Hammarby Sjöstadin kirsikkapuita katsomassa tänään.. olisivatpa nekin kukassa.

Kolmannen tehtävän jälkeen: ohi on ja kiitos siitä. Tehtävä oli tiedonhaku- ja kirjoitustehtävä kahdella kielellä sekä sanaston keräys ja aakkostaminen. Jännittää edelleen mutta tässä vaiheessa sen vuoksi, että kaikki on ohi ja seuraavat viikot saan odottaa tuloksia siitä, kutsutaanko minut haastatteluun vai loppuiko hakuprosessini tähän.

Odottaminen on kamalaa meille, jotka haluavat kaiken heti nyt 😀