Etuoikeutettu, mitä voit tehdä – luku- ja podcast-suosituksia antirasisiseen toimintaan

Kun aloin tänään luonnostella postausta, valitsin elämää täynnä olevat kuvat viikonlopulta, joka oli aurinkoinen ja täynnä naurua. Ajattelin myös kirjoittaa ranskalaisista, joita söin lauantaina lounaaksi ja siitä, kuinka ihanaa oli kävellä kotiin ilta-auringossa. Postauksen loppuun olin ajatellut jakaa muutaman ajankohtaisen lukuvinkin liittyen viime päivinä (jälleen) esiin nousseisiin teemoihin. Sitten ymmärsin, että nämä luku- ja kuunteluvinkit ovat ainoa oikea aihe tämän päivän postaukselle.

Antirasistisen toiminnan esiin nostaminen ja toteuttaminen on erittäin tärkeää – välttämätöntä. Mitä voi tehdä?

Etuoikeutettuna yksi olennaisimmista asioista on hankkia tietoa. Opettelen itsekin vasta ja haluan nöyrästi opetella lisää. Nämä asiat eivät ole helppoja, mutta uskon, että etsimällä tietoa, lukemalla ja kuuntelemalla, sekä pitämällä silmät auki on mahdollista oppia jo paljon. Seuraavaksi muutama lähde, mistä tietoa on mahdollista saada. Kuulen mielelläni myös lisää aiheeseen liittyvistä kirjoista, artikkeleista, nettimedioista ja podcasteista!

Kuvituksena tiivistys valkoisesta etuoikeudesta Courtney Ahn Designin toteuttamana.

Kirjoittaessani viime vuonna lukemistani kirjoista, nostin esille Koko Hubaran Ruskeat tytöt -kirjan yhtenä parhaista lukukokemuksista. Ruskeat tytöt -kirja oli valaiseva, opettavainen ja ajatuksia herättävä – ja nyt jälleen, kuten myös julkaisunsa aikana, erittäin ajankohtainen. Ruskeat tytöt -kirja olkoonkin tämän postauksen ensimmäinen lukuvinkki. Jos Hubaran kirja ei ole tällä hetkellä käden ulottuvilla, suosittelen kirjaa etsiessä Ruskeat tytöt -mediaa.

Ruskeat tytöt -sivusto on täynnä lukemisen ja tutustumisen arvoista materiaalia. Aloittaa voi esimerkiksi Julia Thurénin vuonna 2018 sivustolle kirjoittamasta jutusta, jossa käsitellään sitä, kuinka olla hyvä valkoinen liittolainen. Etene seuraavaksi esimerkiksi Warda Ahmedin tekstiin Oletko tekemässä antirasistista projektia?

Suosittelen myös Fanni Malisen tekstiä etuoikeudesta vuodelta 2013. ”Kyse ei siis ole yksilöistä sillä etuoikeus on yhteiskunnan rakenteissa. Se näyttäytyy syvemmällä tasolla kuin etuoikeutetut – ne, joiden ehdoilla yhteiskunta toimii – arjessaan tajuavat. Siksi etuoikeus on nostettava näkyviin.”

Jos haluat lukemisen sijaan mieluummin kuunnella, suosittelen Mahadura & Özberkan -podcastia. Aloita esimerkiksi viimeisimmästä jaksosta Rakenteellinen rasismi Suomessa tai viime vuoden lokakuussa julkaistusta jaksosta Dear White People.

Myös Ruskeat tytöt -sivustolta löytyy oma podcast, jossa esimerkiksi etsitään ja käsitellään Afrosuomen historiaa.

Instagramista suosittelen seuraamaan esimerkiksi stylisti Claudia Cifua sekä aktivisti Fatima Verwijneniä. Olen itse oppinut molemmilta edellä mainituista paljon ja toivotan kaiken itseäni opettavan materiaalin tervetulleeksi Instagram-feediini.

Jos kiinnostuit aiheesta, lisää tietoa on saatavilla esimerkiksi Kiia Beilinsonin ja Miia Laineen kokoamasta dokumentista Lähteitä antirasistisen toiminnan tueksi.

Haluan vielä korostaa, että opettelen itsekin vasta – ja samalla koko ajan. Olen itse kokenut lukemani artikkelit ja kuuntelemani podcastit hyödyllisiksi ja koen oppineeni niistä ainakin joitain asioita, miten toimia paremmin.

Kuvat: Courtneyahndesign

Puheenaiheet Podcastit Ajattelin tänään Tasa-arvo

Instagram-paasto – lääke informaatioähkyyn?

Tunnustus: olen liikaa Instagramissa. Tai no, mikä nyt on kenellekin liikaa on tietysti yksilöllistä. Päivittäinen puhelimella viettämäni kokonaisaika on mielestäni kohtuullinen – olen ollut ruutuajan kanssa tarkkana, sillä en halua, että kolmasosa päivästäni kuluu puhelimen päättömään selaamiseen. Jos kuitenkin näet minut puhelin kädessä, selaan luultavasti Instagramia. Eikä se todennäköisesti ole päivän ensimmäinen kerta.

Instagram on mielestäni kaiken kaikkiaan hyvän mielen alusta ja se tuo minullekin paljon iloa. Viime viikkoina pohtiessani tulevaisuutta ja sitä mihin haluan edetä ja mihin en (olen tainnut toisin sanoen pohtia enemmän ja vähemmän kaikkea), olen alkanut miettiä viekö Instagram kapasiteettiani pois olennaisesta? Välillä minusta tuntuu, että kaikki Instagramissa roikkumani aika vie keskittymistäni pois muista, oikeasti tärkeistä, asioista ja sekoittaa päätäni. Eikä välttämättä niin hyvällä tavalla. Tietäisinkö paremmin mitä minä itse haluan, jos en koko ajan näkisi mitä muut haluavat ja tekevät, tai ainakin kertovat haluavansa ja tekevänsä?

Näen itseni mediakriittisenä, mutta silti saan itseni kiinni ajatuksesta, kuinka ”kaikilla muilla” on kaikkea. Ja kuinka ”kaikki muut” tekevät kaikkea. Rajaton määrä sisältöä ja samalla rajaton määrä vaihtoehtoja, joista usein yksikään ei tunnu olevan se, mitä itse oikeasti haluan. Tai oikeastaan, tuntuu, että välillä en edes tiedä mitä itse haluan. Tunnen välillä hukanneeni itseni ja omat mielipiteeni kaikkien muiden mielipiteiden sekaan, kaiken informaatiotulvan keskellä. Tässä ongelmassa Instagram ei taida auttaa.

Olen pyrkinyt seuraaman sellaisia ihmisiä ja tilejä, jotka tuovat minulle hyvää mieltä: hyvien kuvien, oivaltavien tekstien tai muuten hauskan tai ajatuksia herättävän sisällön muodossa. Niin paljon kuin useat tilit tarjoavatkin minulle hyvää mieltä, upeita tyylejä ja riemukkaita storyja, saavat ne minut myös välillä tuntemaan, että olen tavattoman… epäcool.

Instagramin tarjoamassa kuvastossa ihmisillä tuntuu olevan kaikki poikkeuksessa täydellisessä harmoniassa. (Vaikka harvoin elämässä kaikki on täydellisessä linjassa alkaen fantastisesta kesävaatekokoelmasta päättyen intellektuelleihin tv-sarjasuosikkeihin.) Vaikka tiedän, että Instagram ei enää välttämättä noudata alkuperäistä right now, right here -konseptia, tämä kaikki usein unohtuu, kun selaan kymmenettä kertaa samaa feediä, samoissa juoksutrikoissa, joissa olen viettänyt viimeiset kaksi kuukautta.

Keskustelin Instagramista ja sen herättämistä ajatuksista myös ystäväni kanssa. Hän kertoi poistaneensa Instagramin puhelimestaan poikkeustilan aikana, koska ei halunnut koko ajan nähdä ja seurata mitä kaikki muut tekevät – omassakin olemisessa oli ihan tarpeeksi. Tauko selkeytti ajatuksia ja toi päiviin lisäaikaa ja kenellä ei olisi tarvetta muutamille lisäminuuteille (tai lisätunneille). Lounastreffiemme aikaan appi löytyi taas hänen puhelimestaan, mutta päättömään selaamiseen käytetty aika oli vähentynyt.

Ystävästäni innostuneena aion testata pientä Instagram-paastoa kesäkuussa. Aion aloittaa kahden viikon kokeilulla ja testata selkeyttääkö paasto ajatuksiani. Raportoin paaston etenemisestä tänne, varmasti jo heti ensimmäisellä viikolla. Tai ensimmäisenä päivänä. Minulla on nimittäin sellainen tunne, että vuorokauteeni tulee ilmestymään lisää tunteja.

Seuraa: blogit.fi / bloglovin

Kuva: LAURIJARVINENSTUDIO, Mikko Vares

Muah: Noora Roimola

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Syvällistä