maailman kaunein ääni

Kun sinä naurat, se kuulostaa siltä, kuin tuhannet pienet ja kirkkaasti soivat kulkuset helisisivät yhtä aikaa. Tai kun tunturipuro solisee leikkisästi yli kivenlohkareiden, yli juurakoiden. Tai kun jotkin mielellä täysin käsittämättömät sanat lausuttaisiin suoraan minun sielulleni.

Kun sinä naurat, sinun koko kehosi nauraa. Silmissäsi tuikkii sellainen ilo, jota näkee vain vauvoilla. Elämänmakuinen, elämänvoimainen, ainutlaatuinen.

Sinä naurat paljon. Me höpsöttelemme paljon. On ihmeellistä seurata huumorintajusi kasvamista. Ilveilet, innistelet, kiherrät, kikatat.

Sinun naurusi on maailman kaunein ääni. Ja jotenkin se hoitaa minun sydäntäni, sieluani syvältä. Kuin valohoitoa liian pitkään pimeässä olleelle. Kuin vesihoitoa liian pitkään varjossa ja kuivuudessa olleelle kukalle.

Sinun naurustasi minä saan voimaa. Sinusta minä saan voimaa. Sinä, pieni. Ihan niin kuin joka päivä sinulle laulan: Sinussa on mun voimani. Olet mun kallein aarteeni. Olet mun kaikkeni. Etsin kuin jalokiveä, löysin ja en voi luopua, olet mun kaikkeni.

Sinun nauruasi minä joka aamu odotan. Kiedot sillä itsesi yhä tiukemmin minuun kiinni.