näkemiin, pieni

hei sinä pieni pipana

– kaunis kuin mikä

jäi jälkeesi iso ikävä

hei sinä pieni siellä kaukana

mutta niin lähellä

nähdäänhän me vielä?

en tahdo jättää hyvästejä

vaan sanon

näkemiin pieni

näkemiin

 

Sunnuntai-aamuna ennen auringonnousua, 02.50 syntyi ihan täydellisen kaunis Pieni, pienen elämänsä käsittämätön ihme. Sain häntä silittää ja katsella. Enkä voi käsittää, mitä vikaa niin täydellisessä ja kauniissa voi olla – mitä sellaista, ettei hän voinut tulla valmiiksi.

Ylläolevan runon saimme ystäväperheeltämme. Se on nyt ultrakuvien vieressä jääkaapin ovessa.

Ja minusta tuntuu, että minä tukehdun tähän kipuun ja ikävään juuri nyt.