oikeus toivoa toista lasta?

Kyllä minä sen myönnän. Välillä, tai aika usein, ajattelen: millaista olisi, jos olisi toinenkin lapsi? Millaista olisi, jos meillä olisi isosisko ja pikkusisko? Isosisko ja pikkuveli?

Kun kerran yhden hyvinvoivan vauvan saaminen oli mahdollista, niin olisiko mahdollista saada toinen? Että raskaus alkaisi spontaanisti, kestäisi ilman suurempia ongelmia loppuun asti ja palkintona siitä tulisi toinen elävä? Meille.

”Eikö sulle riitä, että teillä on nyt se yksi elävä?”

”Ethän sä voi toista haluta, kun sulla on jo yksi!”

”Sun kannattais hei vähän miettiä. Kaikilla ei oo yhtäkään ja sä haluaisit toisen.”

Kommentit suoraan elävästä elämästä, lähinnä facesta.

Riittää. Yksi ihana tirriäinen on maailman ihanin. Tottakai hän on tarpeeksi. Hän on aivan täydellinen. Mutta eikö hänellä voisi olla sisarusta?

Niin, onko väärin haluta toista lasta, jos on jo yksi? Missä niin sanotaan? Onko olemassa joku sääntö siitä, että lapsellisen lapsettoman tulisi vaan tyytyä siihen yhteen – siinäkin on jonkun mielestä liikaa onnea yhteen perheeseen.

Voi pojat. Olen miettinyt. Olemme miettineet. Elimme vuosikausia tilanteessa, jossa meillä ei ollut yhtäKÄÄN. Ja silti eli toive yhdestä. Nyt meillä on yksi, mutta silti elää toive toisesta. Eikö se nyt ole ihan normaalia?

Olisinko valmis tulemaan uudestaan raskaaksi? Ottaisin raskauspahoinvoinnin ja huolitsekkaukset? Kyllä. Olisin valmis oksentamaan vaikka päivittäin, sen koko raskauden ajan aivan niin kuin viimeksikin.

Olisinko valmis pelkäämään? Oman itseni puolesta vaiko vauvan? Voiko tässä elämässä elää, jos pelko on se, mikä hallitsee? Ei voi. Toivo on pelkoa vahvempi. Toivo saa meidät haaveilemaan uuden raskauden mahdollisuudesta, toisesta synnytyksestä, toisesta lapsesta. Toivo saa meidät tavoittelemaan sitä, mistä haaveillaan. Toivo on maailman vahvin voima.

Olisinko valmis valvomaan taaperon JA vauvan kanssa? Olen valvonut elämäni aikana vuosikausia. Silloin, kun olin uneton. Sinänsä siinä ei ole mitään uutta. Eikä siinäkään, että valvottavana olisi kaksi pientä. Silti se on rutkasti vähemmän kuin töissä, jossa minulla saa olla 4 alle 3- vuotiasta tai 8 yli 3-vuotiasta (ja suhdelukujen heittäessä häränpyllyä niin kuin joka päivä lapsia on välillä tuplasti tuon suositetun).

Olisinko valmis toiseen vauvaan?

Olisin.

Kommentit (4)
  1. Olepa saanut outoja kommentteja!

  2. Nyt on kyllä pakko kommentoida, kun kolahti niin kovin tämän tekstin aloitus tuolla etusivulla. Meillä on yksi 5-vuotias, joka sai alkunsa viiden vuoden yrittämisen jälkeen ivf:llä. Mä koen noita saamiesi kommenttien fiiliksiä, mut mulle ne tulee vain omasta päästä. Ja se on pahinta. ”Olisit nyt onnellinen yhdestä, sitähän sä toivoit että saisit edes yhden, et sä ansaitse enempää.” Väitän että lapseton puoli minussa laukoo näitä, se toinen puoli yrittää hiljentää narinan ja olla aidosti onnellinen. Ja sitten taas olen äärimmäisen onnellinen siitä mitä ollaan saatu, enimmän aikaa onneksi näin. Eikä tuo typsy ole mikään vain. Hän on paljon, maailman eniten just nyt.

    Toivon edelleen, että ihme tapahtuis ja tulisin ensimmäistä kertaa ikinä ihan itse raskaaksi. Toista kertaa ei jakseta todennäköisesti hoitoihin mennä. Ollaan me kumpiki kuuntelematta noita typeriä kommentteja ja toivotaan, että käy niinkuin on tarkoitettu.❤️ Ihanaa kevättä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *