Tämä raskaus on lahja. Erityinen. Se nimittäin kulkee lähes päivälleen samoin kuin ihan ensimmäinen raskauteni – se, jonka päätin keskeytykseen.

Uusi elämä.

Eri lähtökohdat.

Ei väkivaltaa. Ei pelkoa. Rakkautta. Hellyyttä.

Uusi mahdollisuus.

Sanotaan, että korjaavissa kokemuksissa on valtava voima. Se on totta. Jo nyt tämä matka on ollut eheyttävä. Korjaava. Se, että kohdussa kasvaa ihme, nostattaa kyyneleet silmiin. Että minä ja mieli, kehokin, me toivomme. Yritämme. Sisällä kasvava ei ole uhka, ei rangaistus. Ei vihollinen. Sisällä kasvava on jo nyt niin täynnä rakkautta. Rakkaudella, rakkaudesta tehty. 

Silloin vuosia sitten yritin saada apua. 

Nyt tiedän, että en olisi voinut valita toisin. En syytä. En kiusaa. Ymmärrän. Olen armollinen. Nyt toivon, että saan elämältä toisin. Että laskettuna aikana saisin elämältä lahjaksi lapsen, elävän. Ei enää enkelilapsia. 

Ja joka ilta, joka aamu, pyydän siunausta meille kaikille.