Tag: keskenmeno

Neljä vuotta sitten tänään jotain oli pielessä. Vielä en tiennyt, miten veitsenterälle elämäni tulevalla viikolla joutuisi. Kolme vuonna sitten tänään jotain oli pielessä. Sen piti olla Pienen laskettu aika. Sen sijaan, että olisimme saaneet syliin nyytin, olikin vain tyhjän sylin ääretön suru ja kammottava kipu. Lamaava kipu. Jotain minussa meni lopullisesti rikki. Kaksi vuotta sitten […]

Eilen oli Mikkelinpäivä. Lasten ja enkeleiden päivä. Joskus olen miettinyt sitä, missä enkelit olivat silloin, kun jouduimme luopumaan. Päiväunilla? Kiireisinä muualla? Ei. Vierellä. Laskeneet siipensä lohtuna yllemme. Hellästi ottaneet vastaan jokaisen pienen. Hellästi kantaneet syleistä suurimpaan. Hellästi. Jokaisen. ❤

Elokuu oli ihan hullun raskas. Aloitin työt uudessa paikassa. Ja lopetin työt. Elämäni lyhyin työsuhde. Opettavaisin ehkä myös. Nyt olen uudessa työssä, jossa on hyvä olla. Lyydia aloitti päiväkodissa. Hänellä on mennyt hyvin. Ryhmä on pieni ja siinä on ihanat kasvattajat. Aamuisin L herää 06 ihan itse, päiväkodissa nukkuu kahdet unet. Syö hyvin, laulaa ja […]

Viikko sitten otin syväsukelluksen pimeään. Keskussairaalassa keskenmenon hoito oli hyvää. Sain olla tutussa huoneessa sisäilmapakolaisena, tuttujen lääkäreiden ja hoitajien huomassa. Olisin paljon mielummin ollut jossain aivan muualla, mutta kun kerran oli pakko jossain olla, niin siellä oli hyvä. Onneksi, onneksi lähdimme vanhempieni luo miehen työmatkan ajaksi. Tyttö sai olla isovanhempien hemmottelun kohteena sillä aikaa, kun […]

Tulin aamulla kontrolliultraan. Vuotoa on ollut pari päivää ja lääkärin tuomio eilen oli ehdoton. Keskenmeno. Koko eilisen ja viime yön vuosi rämmäleitä. Ultrassa hämmästys oli melkoinen, kun lääkäri kertoi vauvan olevan paikoillaan. Siellä pieni oli, tiukasti kiinni kohdussa. Ilman sykettä. Ilman elämää. Keskeytynyt keskenmeno. Käynnistys cytotecillä. Kipulääkettä tarvittaessa. Vuodepaikka synnäriltä. Ja täällä minä olen. Tutussa […]

Tämä raskaus ei mennyt yhtään niin, kuin toivottiin. Meitä ei ole loppuvuodesta neljää. Vain kolme. Taivaslapsia sen sijaan on nyt yhteensä täysi tusina. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten läpeensä paskaa tämä on. Keskenmeno.

Sylissäni tuhisee elämäni suurin ihme. Pieni Lyydia, jonka syntymä mullisti minun, meidän elämämme täysin. Välillä hänen nukkuessaan sylissäni kyyneleet nousevat silmiin, kun katson ja silitän häntä. En voi ymmärtää, miten meistä on tullut jotain näin ihanaa ja kaunista, jotain äärimmäisen rakasta ja ainutlaatuista. Välillä mietin, miten varma olin jo siitä, että emme voi biologisesti omia […]

”Eniten mua pelottaa, että vauva kuolee kohtuun”, sanoi Mies. Siitä on jo jonkin aikaa. Kyyneleet kihosivat silmiin, kiukutti niin. Että miten niin kuolisi? Kun kerran kaikki on mennyt tosi hyvin, siis vauvalla. Aiheesta ei paljoa puhuttu. Välillä siihen on palattu. Niinkuin pelkopolin käynnillä (jossa meille vaan vakuuteltiin, että äidistä ja vauvasta pidetään hyvää huolta ja […]

Törmäsin yhdessä ryhmässä kysymykseen siitä, minkä ikäinen on vanha äiti tai minkä ikäisenä lapset pitäisi hankkia. No, vastoin omia ennakko-odotuksiani en kilahtanutkaan, vaan aloin pohtia asiaa enemmän. Kuten allekirjoittaneenkin elämänhistoriasta nähdään, niin ei lapsia aina tehdä tai saada silloin, kun tekisi mieli tai itse haluaisi. Joitain lapsia tehdään vuosia yhdessä biologien kanssa, jotkut lapset lähtevät […]

Vuosikausien lapsettomuus on jättänyt jälkensä. Sydän kasvaa paksua arpikudosta ja sielussa on reikiä. En usko, että ne ikinä häviävät sieltä. Eikä niiden tarvitse hävitäkään.  En häpeä lapsettomuuden kokemuksiani. En keskenmenoja enkä pieleen menneitä lapsettomuushoitoja. En syytä enää kehoani siitä, miten se on pettänyt minut kerta toisensa jälkeen.  Vaikka kohdussani kasvaa ihme, koen edelleen lapsettomuuden jälkiä […]