Tag: keskenmeno

Kävimme hakemassa viimeisiä tavaroita vanhasta kodista. Tyhjissä huoneissa kaikui vuosien sisältämä mennyt. Kihlaus, yhteinen alku, avioliitto. Ensimmäiset toiveet lapsesta. Pettymysten kirpeät kyyneleet. Menetykset ja epätoivo. Kriisit. Kuoleman läsnäolo. Pelko. Avioero. Tyhjissä huoneissa kaikui rakkaus. Yhdessä jaettu. Koettu. Hiljaiset, hellät hipaukset. Toiveet mahdollisuudesta hyvään elämän. Siellä kaikui toivo. Muistot niistä hetkistä, kun riisuttiin kaikesta omasta voimasta. […]

Täällä on ollut vähän hiljaista. Muualla on ollutkin enemmän vauhtia. Töissä riittää haasteita. Lapset kaipaavat syliä, korvia ja helliä käsiä. Viime perjantaina purskahdin itkuun töistä lähtiessäni, kun lounaalle lähtevät istuivat omilla lokeropaikoillaan ja huusivat minulle yhteen ääneen: ”Hyvää äitienpäivää, meidän äiti!” Olen äärikiitollinen siitä, että saan olla päivä-äitinä ja sinä varasylinä. Se on ihan käsittämättömän […]

Tänään on ollut hyvä päivä. Koska: – olen ensimmäistä päivää ilman kipulääkkeitä. Lantionseutu alkaa vähitellen rauhoittua. Kohtu lopetti vuotamisen ja supistelut kokonaan. Mahakipu on lähes poissa; aivastus provosoi ja liiallinen nauru. Olen jopa päässyt kyykkyyn ja tyhjentänyt pyykkikoneen polvillaan. – olen saanut solmittua itse kengät jalkaan ensi kerran sitten viikkoihin ja vielä kahdesti! Iso huraa! […]

Viime viikko oli yksi elämäni vaikeimmista. Ja kuitenkin olen niin äärettömän kiitollinen siitä, että en joutunut kaavintaan, vaan sain itse synnyttää Pienen. Ehkä suru on helpompi kantaa, kun on saanut pitää Pientä kädessään. Katsoa, silittää, jutella viimeiset sanat ennen luovuttamista pois.  Minua harmittaa se, että Miehellä tätä mahdollisuutta ei ollut.  Kotiuduin sairaalasta viikko sitten sunnuntaina. […]

hei sinä pieni pipana – kaunis kuin mikä jäi jälkeesi iso ikävä hei sinä pieni siellä kaukana mutta niin lähellä nähdäänhän me vielä? en tahdo jättää hyvästejä vaan sanon näkemiin pieni näkemiin   Sunnuntai-aamuna ennen auringonnousua, 02.50 syntyi ihan täydellisen kaunis Pieni, pienen elämänsä käsittämätön ihme. Sain häntä silittää ja katsella. Enkä voi käsittää, mitä […]

Aamulla tuli verta. Hyytymiä. Tiesin jo silloin. Sairaalan päivystyksessä lääkäri oli hiljaa ja tuijotti ultran kuvaruutua. Sisältä alkoi purkautua itku. ”Olen pahoillani. Ei ole sykettä. Vauva ei ole enää elossa.” Tuntui kuin kaikki ilma olisi hävinnyt keuhkoista. Tuntui kuin sydän olisi viilletty auki. Minä huusin. Kivusta. Ikävästä. Surusta. Nyt odotan. Osastopaikkaa. Silitän mahaa. Pientä kumpua, […]