Tag: Muutto

Viime päivinä meillä.. ..on oltu kipeitä. Ajatella, kuukausi uudessa kaupungissa ennen ekaa virusinfektiota! Saikkupäivien iloja on ehdottomasti pelit ja tuusaaminen. Lyydia pelaa mielellään jo sääntöpelejä, suosikki on Scaredy cat, jossa kerätään lintuja. Tuusaamisissa suosikkeja ovat leipominen ja askartelu. Olin niin laiska, että valmistaikinalla tehtiin piparit. Muut taikinat tehdään itse. Lapsi nauttii mittaamisesta ja sekoittamisesta ja […]

Jo riittää! Vuodenvaihteessa meni hermo. Olemme asuneet täällä periferiassa nyt 10 kuukautta. Kymmenen. Sinä aikana olemme tutustuneet työkavereihin. Minä olen tutustunut yhteen ihanaan äitiin, jonka lapsi on Lyydiaa päivän nuorempi ja heidän kanssaan on käyty leikkimässä, puistossa ja kahvilla. Ennen syksyn tautirypästä, jonka tiimoilta tämäkin viikko on oltu sekä hoitovapaalla että omalla saikulla. Sosiaalinen verkosto […]

Huh. Olemme eläneet uudessa kodissa uudessa kaupungissa nyt viikon. Muutto on onnellisesti takana. Kaikki meni hyvin, lähtiessä oli riittävästi ystäviä kantoapuna ja vanhempani myös. Me isän kanssa tehtiin pitkä lenkki koiran ja vauvan kanssa samalla kun miehet kantoivat tavaroita ja äiti laittoi kahveja talkooväelle. Reilu tunti ja muuttoauto oli pakattu. Sitten kahvit, itkuhalaukset ja kokka […]

Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ja että muutto on uusi mahdollisuus. Tiedä sitten. Välillä olisi kiva sammaloitua. Juurtua jonnekin niin syvään, että on vaikea saada runkoa irtoamaan. Viime vuonna muutimme koko huvin edestä. Helmikuussa muutettiin työpaikkakunnaltani (omaan) väliaikaisasuntoon toiselle paikkakunnalle ja sieltä edelleen pohjoiseen, kun meistä piti tulla sijaisvanhempia. Se suunnitelma kurahti, kun vauva […]

Miten selvitä hengissä muutosta (vauvan kanssa)? Näköjään tuurilla. Haluaisin sanoa, että rautaisella ammattitaidolla, kun on viimeisen vuoden aikana muutettu jo kolmesti ennen tätä, mutta tuurilla ja universumin hyvyydellä ja jollain käsittämättömällä armolla. Väsymys väistynee ehkä joskus ensi vuonna. Mutta totta puhuakseni en ollut viime viikolla ollenkaan varma siitä, voiko moisesta savotasta selvitä hengissä. Mies oli […]

Arkielämässä on ollut vilkasta. Niin vilkasta, että täällä on tullut oltua vähän. Arkeen on mahtunut konmaritusta, pakkausta, muuttokuormia pikkuautolla täältä 85km pohjoiseen, urbaanille ”kesäasunnolle” ja takaisin. Täällä vanhassa kodissa on käytännössä enää huonekalut ja nekin lähtee lauantaina. Sitten 28.2 on edessä muutto uudelle paikkakunnalle, uuteen kotiin. Ja siitä alkaa seikkailu! Sijaisvanhemmuusseikkailu.  Töissä on kyynelehditty ja […]

Uudessa kodissa. Viikko takana. Rakastun hetki hetkeltä enemmän uuteen kotikaupunkiini. Pellot, metsät, joen varret, kalliot. Rannat. Niityt. Pientareet. Kotona kaikki paikoillaan. Verhot puuttuvat, samoin yksi valaisin.  Mies on vieressä, silittää sohvalla kölliessään jalkojani. Koira kuorsaa lattialla. Parisuhde voi hyvin. Meidän yhteinen koti tekee meille hyvää. Ei hänen, ei minun. Meidän. Yhdessä valittu, laitettu, tehty. Yhdessä […]

”Mitäs, jos me muutettaisiin sinne?”, kysyi Mies muutama päivä sen jälkeen, kun olin kuullut vakinaistumisestani. Ja niinhän siinä sitten kävi, että järki voitti. Tähän asti olen päivittäin ajanut 110km päivässä; 55km sivuunsa. Ja ihan mielelläni olen sen ajanutkin, ei se matkan pituus ole ollut ongelma. Haasteellista se on ollut silloin, kun on ollut aamuvuoro ja […]