Tag: rakkaus

Kummallista, miten välillä voi tuntua siltä, että saan joskus elämältä jotain takaisinkin kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen. Olen rakastanut luontoa, retkeilyä ja metsiä niin kauan kuin voin muistaa. Liityin alle kouluikäisenä partioon lastenhoitajanamme olleen nuoren naisen ansiosta. Partio siivitti koko kouluaikaani,  olin varmaan enemmän leireillä kuin luin läksyjä. Luonnossa liikkuminen on ollut aina minulle tärkeää. Rakkaimmat […]

Vähän reilu vuosi sitten herättiin ihmeeseen. Lyydiasta tuli totta. Meistä tuli vihdoin vanhempia. Vuosien toive oli vihdoin totta. Lapsettomuuden kipu tuntui vähän lientyvän ja teki tilaa ihmettelylle, rakkaudelle ja vanhemmuudelle. Matka teholta tanssivaksi ja juttelevaksi, nauravaiseksi yksivuotiaaksi on ollut melkoinen. Muistan synnytyksen jälkeen käsittämättömän ilon oman vauvan saamisesta rinnalle muuttuneen käsittämättömäksi huoleksi,kun vauva olikin ihan […]

Meillä on sairastettu urakalla. Ensimmäisenä  kipeäksi tulin minä uudessa työpaikassa. Sitten kipeäksi tuli Lyydia ja Mies. Köhittiin,niistettiin ja nukuttiin huonosti. Meni viikko, kaksi, kolme. Lyydialla oli hengitystieinfektio,johon haimme välillä jo helpotusta ensiavusta,kun hengitys tuntui olevan hankalaa. Adrenaliini helpotti oloa. Sen jälkeen tuli korvatulehdus. Ja antibioottikuuri. Kummallista,miten nopeasti saimme takaisin täysin taudin kaappaaman tyttäremme. Toisena antibioottikuurin […]

”Teidän O hyväksyy mut”, sanoi eräs Pieni kerran sylissäni. Kun kysyin, mitä hän tarkoitti, sain vastauksen: ”Kun se katsoi mua niin lempeästi, kukaan ei oo kattonu mua niin lempeästi..niin se hyväksyy mut, eikö niin?” Hyväksyi. Katsoi lempeillä silmillä häntä, heitä, meitä, Lyydiaa. Sulatti sydämen katseellaan ja rauhoittavalla läsnäolollaan. Poisti monia pelkoja. Karkoitti mörköjä. Oli läsnä. […]

Kun sinä naurat, se kuulostaa siltä, kuin tuhannet pienet ja kirkkaasti soivat kulkuset helisisivät yhtä aikaa. Tai kun tunturipuro solisee leikkisästi yli kivenlohkareiden, yli juurakoiden. Tai kun jotkin mielellä täysin käsittämättömät sanat lausuttaisiin suoraan minun sielulleni. Kun sinä naurat, sinun koko kehosi nauraa. Silmissäsi tuikkii sellainen ilo, jota näkee vain vauvoilla. Elämänmakuinen, elämänvoimainen, ainutlaatuinen. Sinä […]

Huh. Olemme eläneet uudessa kodissa uudessa kaupungissa nyt viikon. Muutto on onnellisesti takana. Kaikki meni hyvin, lähtiessä oli riittävästi ystäviä kantoapuna ja vanhempani myös. Me isän kanssa tehtiin pitkä lenkki koiran ja vauvan kanssa samalla kun miehet kantoivat tavaroita ja äiti laittoi kahveja talkooväelle. Reilu tunti ja muuttoauto oli pakattu. Sitten kahvit, itkuhalaukset ja kokka […]

Viime perjantaina se alkoi. Selkäkipu. Torstain kannoin tyttöä rengasliinassa, se oli ainoa kantoväline, johon tyyntyi. Ja koska kiinteiden kokeilussa vuoroon tulleen mangon jälkeen tuli kovaa kipuitkua, niin halusin kantaa vauvaa mahdollisimman paljon. Tyttö olikin tyytyväinen ja selkeästi tykkäsi olla kyydissä. Perjantaina en meinannut päästä sängystä ylös. Lauantaina kokeiltiin liike on lääkettä- metodia,Mies osallistui venytykseen, mutta […]

Minun vanhempainvapaani on uhkaavasti ehtoopuolella. Jos Luoja suo ja olen järjissäni, niin palaan töihin 15.4. ”Mutta vauvahan on vasta puolivuotias silloin”, parkaisi äiti, jolle syksyllä asia kerrottiin. Niin on. Mutta vauvapa saa olla kotona. Isänsä kanssa. Siis sen toisen vanhemman, tiedättehän? Sen, joka osallistui neuvolakäynneille jo odotusaikana, hieroi äidin raskausturvonneita jalkoja, oli mukana jokaikisellä päivystys- […]

Vauvaperheen arki. Väsyhuutoa, kitinää. Läpsystä sylin vaihto ja omaan poteroon? Kiristyneet pinnat, väsyneet katseet ja tiuskitut sanat? Toisen syyllistäminen, kun itsellä on paha olo ja mieli?  Pitääkö sen mennä niin? Me oltiin hyvin tietoisia siitä, että arki muuttuu. Suhde muuttuu. Että välillä on väsyhuutoa ja kitinää. Ja välillä pinna kiristyy. Vauva vaatii aikaa, huolenpitoa ja […]

Sain kipakan palautteen. Sosiaalipornon kirjoittamisesta. Itse en missään vaiheessa ole ajatellut kirjoittavani sosiaalipornoa. Kirjoitan blogia. Omasta elämästäni, omista kokemuksistani ja ajatuksistani. En ole siloitellut tekstejäni, en myöskään värittänyt. Olen kirjoittanut asiat auki sellaisina, kuin ne ovat sillä hetkellä olleet. Miksi sitten olen kirjoittanut? Miksi olen puhunut peliriippuvuudesta, alkoholismista, seksuaalisesta väkivallasta? Miksi olen puhunut traumaperäisestä stressihäiriöstä, […]