Tag: suru

Välillä ne voi nähdä peilistä ja välillä ne voi tuntea. Surusilmät. Joskus, vaikka olo tuntuisi ihan kohtuulliselta, peilistä katsovat surusilmät. Myös Mies on huomannut ne. Yleensä silloin hän ojentaa kätensä, vetää hellästi luo ja kysyy: ”Mikä on?” Yleensä silloin kyyneleet tulvahtavat silmiin ja jostain syvältä, syvältä kumpuaa parku.  Ei suru ole hävinnyt. Eikä se jäänyt […]

Kävimme hakemassa viimeisiä tavaroita vanhasta kodista. Tyhjissä huoneissa kaikui vuosien sisältämä mennyt. Kihlaus, yhteinen alku, avioliitto. Ensimmäiset toiveet lapsesta. Pettymysten kirpeät kyyneleet. Menetykset ja epätoivo. Kriisit. Kuoleman läsnäolo. Pelko. Avioero. Tyhjissä huoneissa kaikui rakkaus. Yhdessä jaettu. Koettu. Hiljaiset, hellät hipaukset. Toiveet mahdollisuudesta hyvään elämän. Siellä kaikui toivo. Muistot niistä hetkistä, kun riisuttiin kaikesta omasta voimasta. […]

Täällä on ollut vähän hiljaista. Muualla on ollutkin enemmän vauhtia. Töissä riittää haasteita. Lapset kaipaavat syliä, korvia ja helliä käsiä. Viime perjantaina purskahdin itkuun töistä lähtiessäni, kun lounaalle lähtevät istuivat omilla lokeropaikoillaan ja huusivat minulle yhteen ääneen: ”Hyvää äitienpäivää, meidän äiti!” Olen äärikiitollinen siitä, että saan olla päivä-äitinä ja sinä varasylinä. Se on ihan käsittämättömän […]

Viime viikko oli yksi elämäni vaikeimmista. Ja kuitenkin olen niin äärettömän kiitollinen siitä, että en joutunut kaavintaan, vaan sain itse synnyttää Pienen. Ehkä suru on helpompi kantaa, kun on saanut pitää Pientä kädessään. Katsoa, silittää, jutella viimeiset sanat ennen luovuttamista pois.  Minua harmittaa se, että Miehellä tätä mahdollisuutta ei ollut.  Kotiuduin sairaalasta viikko sitten sunnuntaina. […]

hei sinä pieni pipana – kaunis kuin mikä jäi jälkeesi iso ikävä hei sinä pieni siellä kaukana mutta niin lähellä nähdäänhän me vielä? en tahdo jättää hyvästejä vaan sanon näkemiin pieni näkemiin   Sunnuntai-aamuna ennen auringonnousua, 02.50 syntyi ihan täydellisen kaunis Pieni, pienen elämänsä käsittämätön ihme. Sain häntä silittää ja katsella. Enkä voi käsittää, mitä […]

Tänä iltana Inhimillisessä tekijässä puhutaan abortista. Tärkeä ja hyvä aihe. Hyvät keskustelijat, kannattaa katsoa! Minua itseäni harmittaa eniten aborttikeskustelussa mustavalkoisuus. Se, että siitä yleensä puhuvat ne, joilla ei siitä ole mitään kokemusta. Omakohtaista kokemusta. Enkä nyt tarkoita hoitohenkilökunnan kokemusta. Olen vakuuttunut siitä, että kaikista asioista pitää pystyä puhumaan. Kiivastumatta. Tappelematta. Että ei voi olla sellaisia […]