Maksutonta ehkäisyä nuorille – paitsi sairaille?
Helsingissä ja uusilla hyvinvointialueilla on kokeiltu vuoden 2022 alusta erilaisia maksuttoman ehkäisyn malleja nuorille. Ehkäisyvälineiden lisäksi on tietysti annettu myös seksuaalineuvontaa ja -kasvatusta. Valitettavasti joillakin alueilla on kuitenkin päässyt unohtumaan, ettei raskauden ehkäisyä voi pilkkoa erilleen muusta seksuaaliterveydestä.
Yle kirjoitti kesäkuussa mikkeliläisestä nuoresta, joka joutui maksuttomat e-pillerit saadakseen valehtelemaan terveydenhoitajalle olevansa parisuhteessa. Hän tarvitsi pillereitä kivuliaiden kuukautisten hoitoon, ei raskauden ehkäisyyn. Jos hoitaja olisi tiennyt, ettei nuorella ollutkaan ehkäisyn tarvetta, pillereistä olisi pitänyt maksaa.
Vastaavia linjauksia on tehty maksuttoman ehkäisyn kokeiluissa muillakin alueilla. Kokeilut päättyvät tämän vuoden lopussa, minkä jälkeen hyvinvointialueet päättävät itse siitä, miten maksuttoman ehkäisyn suhteen jatketaan. Monilla alueilla päätöksiä on jo tehty, ja siksi asiasta on syytä olla huolissaan jo nyt.
Maksuttoman ehkäisyn rajaukset syrjivät monia nuoria
Maksuttoman ehkäisyn rajaaminen vain raskauden ehkäisyä tarvitseville on kestämätöntä useammastakin syystä. Ensinnäkin se asettaa ehkäisyvalmisteita sairauden hoitoon tarvitsevat nuoret muita heikompaan asemaan. Tämän blogin pääaihe, PCOS, on yksi monista sairauksista, jotka aiheuttavat kuukautishäiriöitä. Niitä taas hoidetaan hormonaalisilla ehkäisyvalmisteilla. Samalla lääkkeellä voi siis raskauden ehkäisyn lisäksi olla muitakin haluttuja vaikutuksia. Sairauksiaan ei kukaan valitse, joten onko reilua, että muutoin maksuttomasta ehkäisystä joutuukin maksamaan, jos ei tarvitse juuri nimenomaan sitä ehkäisevää vaikutusta?
Toinen tärkeä asia on, että ehkäisyvalmisteiden rajaaminen vain raskauden ehkäisyä tarvitseville nuorille asettaa nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan myös sen perusteella, kenen kanssa he harrastavat seksiä. On mahdollista, että nuori joutuu tarvitsemansa lääkityksen saadakseen valehtelemaan terveydenhoidossa paitsi seurustelutilanteestaan myös seksuaalisesta suuntautumisestaan. Se ei ainakaan lisää sateenkaarinuorten nähdyksi ja kuulluksi tulemisen todennäköisyyttä terveydenhuollossa.
Siitä, että nuoret ajetaan valehtelemaan tilanteestaan ei myöskään synny nuoren ja terveydenhuollon ammattilaisen välille sellaista luottamusta, jota seksin ja seksuaalisuuden kaltaisissa, herkissä ja henkilökohtaisissa teemoissa tarvittaisiin. Jos järjestelmä rakennetaan niin, ettei nuori uskalla kertoa avoimesti kuukautisterveydestään ja seurustelusuhteistaan, miten voidaan odottaa, että hän uskaltaa kertoa ja kysyä esimerkiksi seksitauteihin liittyvistä huolistaan tai seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta?
Kun hyvinvointialueet saavat päättää maksuttoman ehkäisyn linjauksistaan itse, tulee mukaan vielä alueellinen eriarvoisuus. Ylen jutun mukaan maksutonta ehkäisyä saa jatkossa myös kuukautishäiriöiden hoitoon esimerkiksi Keski-Uudellamaalla, mutta ei Kymenlaaksossa. Onko oikein, että Hyvinkäällä asuva nuori saa tarvitsemansa pillerit joka tapauksessa maksutta, mutta Kouvolassa asuva ei?
Raskaus ei ole sairaus, mutta ehkäisy voi olla sairauden hoitoa
Maksuttomuuden määrittely sen perusteella, käyttääkö ehkäisyvalmistetta raskauden ehkäisyyn vai sairauden hoitoon tuntuu keinotekoiselta, mutta liittyy myös toiseen, laajempaan ongelmaan. Se, että e-pillerit ja muut hormonaaliset ehkäisyvalmisteet toimivat muuhunkin kuin raskauden ehkäisyyn ei ole minkäänlainen uutinen, vaan yleistietoa.
Silti ehkäisyvalmisteista ei joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta saa edes Kelan peruskorvausta, vaikka ne olisi määrätty sairauden hoitoon. PCOS on yksi sellainen: e-pillereillä, minipillereillä, kapseleilla ja hormonikierukalla voidaan lievittää monia sen oireita, mutta lääkkeen joutuu maksamaan silti kokonaan itse. Miksi?
Lääkkeiden korvattavuus perustuu Suomessa paitsi siihen, että sairaus luokitellaan perus- tai erityiskorvattavaksi, myös siihen, että lääkettä määrätään sille erikseen hyväksyttyyn käyttötarkoitukseen. Lääkkeelleen sopivien käyttötarkoitusten ilmoittamisesta vastaa lääkeyhtiö, niiden hyväksymisestä viranomainen.
Korvausjärjestelmän ulkopuolelle jäävät lääkkeensä lääkeyhtiöt saavat hinnoitella itse. Koska raskaus ei ole sairaus eivätkä e-pillerit siksi Kela-korvattavia, ei lääkeyhtiöiden myöskään kannata hakea niille käyttötarkoitukseksi esimerkiksi PCOS:n oireiden hoitoa. Silloinhan lääkkeestä saattaisi tulla Kela-korvattava, mikä taas tarkoittaisi todennäköisesti pienempiä tuloja lääkeyhtiöille.
Järjestelmän ei ole mikään pakko olla sellainen kuin se on nyt. Ei ole mikään välttämättömyys, että lääkeyhtiöt saavat käytännössä yksin päättää, saavatko ehkäisyvalmisteita sairauden hoitoon tarvitsevat korvauksia lääkkeistään. Mikään pakko ei myöskään ole järjestää sinänsä hyvää ja tärkeää maksuttoman ehkäisyn tarjoamista siten, että se asettaa nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan.
Kyse on valinnoista.
Luettavaa:
Kela-korvausten suosta tarkemmin Anne Ignatiuksen erinomaisessa tietokirjassa Joka kymmenes nainen – Elämä endometrioosin kanssa (Teos 2018).
Ilmaisessa ehkäisyssä on tosiaan kyse raskauden ehkäisystä, ei sairauksien hoidosta, vaikka samaa valmistetta molempiin voitaisiinkin käyttää. Ilmaisen ehkäisyn tarkoituksena on vähentää ei-toivottuja raskauksia ja abortteja, ei hoitaa sairauksia.
Ymmärrän, että ärsyttää, kun jotkut saavat ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos käyttävät hormonivalmistetta ehkäisyyn ja saavat siinä sivussa hoitoa sairauteen. Tarkoituksena on kuitenkin se ehkäisy ja aborttien välttäminen, ei esim. PCOSin hoito.
Yhtä lailla voidaan sanoa, että kukaan ei sairauksiaan valitse, onko reilua, että joku joutuu maksamaan ekseeman hoidosta kun joku toinen saa ilmaiset pillerit ja siinä samalla helpotusta PCOSiinsa.
Eri alueiden välillä yhdenvertaisuus ei toteudu, siinä olet oikeassa.
Ekseeman hoitoon taitaa kuitenkin ensisijaisesti olla muut lääkkeet kuin ehkäisyvalmisteet. Kyse ei ole siitä, että minua tai jotakuta muuta ärsyttää tämä käytäntö, vaan siitä että se syrjii sellaisten asioiden perusteella, joita terveydenhoito ei voi eikä sen kuulukaan pystyä kontrolloimaan. Terveydenhoitajahan ei parisuhteessa olevalle ilmaiset e-pillerit antaessaan voi tietää, harrastaako pariskunta keskenään seksiä tai onko toinen osapuoli kenties vaikka steriloitu, jolloin se valmiste saattaa silti mennä ensisijaisesti ihan muuhun kuin ehkäisykäyttöön. Silti se parisuhteessa oleva nuori saa näissä tapauksissa pillerinsä ilmaiseksi.
Ehkäisy ja aborttien välttäminen eivät ole myöskään mitenkään erillinen asia muusta kuukautisterveydestä tai seksuaaliterveydestä ylipäätään. Kukaan ei vaadi, että samalla pitäisi saada maksuttomasti vaikka kipulääkkeitä koviin kuukautiskipuihin, mutta kun kyse on samasta lääkkeestä, jota joka tapauksessa käytetään muihinkin tarkoituksiin kuin raskauden ehkäisyyn, on aika vaikea nähdä, miten tällainen rajanveto voitaisiin toteuttaa niin, ettei se ole syrjivä.