Eriarvoinen PCOS
Jos sinua pyydetään luettelemaan terveydelle haitallisia asioita, mieleesi tulevat ensimmäisenä ehkä tupakointi, liika alkoholin tai sokerin nauttiminen, liikkumattomuus ja stressi. Kärkipäähän tuskin nousee yhteiskunnallinen eriarvoisuus – mutta ehkä pitäisi, sillä tutkimusten mukaan sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteemme monin tavoin. Niillä, joilla menee heikoimmin, on myös keskimäärin heikompi terveydentila kuin muilla.
Sosioekonomista asemaa tarkastellaan tutkimuksissa monien erilaisten muuttujien kautta, mutta yleensä ajatellaan, että siihen vaikuttavat ainakin koulutustaso, ammattiasema sekä tulot ja varallisuus. Ne vaikuttavat terveyteemme useiden erilaisten mekanismien kautta. Pienet tulot vaikuttavat esimerkiksi mahdollisuuteen ostaa terveellistä ruokaa ja terveyspalveluita. Huono-osaisuuden kokemus aiheuttaa pitkäkestoista stressiä, jolla silläkin on terveyshaittoja. Erilaisiin sosioekonomisiin asemiin taas liittyy erilaisia arvoja, asenteita ja tapoja, jotka vaikuttavat elintapoihimme: matalasti koulutetut esimerkiksi tupakoivat muita enemmän ja noudattavat ravitsemussuosituksia muita harvemmin.
Monet terveysongelmat kulkevat myös käsi kädessä sosioekonomisten erojen kanssa: joitakin sairauksia esiintyy enemmän niillä, joilla menee heikoimmin. Vaikka PCOS:n tiedetään periytyvän, sen puhkeamisella ja oireiden voimakkuudella on myös tekemistä elintapojen kanssa, ja niillä taas sosioekonomisen aseman kanssa. Ei siis välttämättä ole kovin kaukaa haettu ajatus, että PCOS olisi yksi niistä terveysongelmista, joiden esiintyminen on jossain määrin sidoksissa myös sosioekonomiseen asemaan. Varmasti sitä ei kuitenkaan voi vielä sanoa, sillä PCOS:n ja sosioekonomisen aseman välisestä yhteydestä on toistaiseksi vain vähän tutkimustietoa.
Saako rikas ja koulutettu helpommin PCOS-diagnoosin?
Muutama tutkimus PCOS:n yhteydestä sosioekonomisiin tekijöihin sentään on julkaistu. Eräässä italialaistutkimuksessa (Di Fede ym. 2009) tarkasteltiin sosioekonomisen aseman yhteyttä PCOS:n kanssa elävien ovulaatioihin. Huomattiin, että matalasti koulutetuilla ja pienituloisilla PCOS on useammin anovulatorista muotoa (eli ovulaatiota ei tapahdu) kuin korkeasti koulutetuilla ja paremmin toimeen tulevilla. Tutkimuksessa oli kuitenkin mukana vain alle 250 tutkittavaa, eikä mukana ollut verrokkiryhmää. Emme siis tiedä, liittyvätkö erot juuri PCOS:aan vai onko sosioekonomisten ryhmien välillä eroja ovulaatiohäiriöissä myös yleisemmin.
Yhdysvalloissa taas on tehty yksi tutkimus (Merkin ym. 2011), jossa tutkittiin PCOS:n puhkeamisen riskiä suhteessa lapsuuden ja aikuisuuden sosioekonomiseen asemaan. Lapsuuden matala sosioekonominen asema vaikutti lisäävän PCOS:n puhkeamisen riskiä, mutta tulos oli tilastollisesti merkitsevä vain niillä, jotka olivat korkeasti koulutettuja. Toisen yhdysvaltalaistutkimuksen (Actkins ym. 2021) mukaan PCOS-diagnoosin saamisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi niillä, jotka asuvat vaurailla asuinalueilla.
Tulokset eivät välttämättä tarkoita sitä, että korkeammin koulutetuilla tai vaurailla asuinalueilla asuvilla olisi enemmän PCOS:aa, vaan Yhdysvaltojen kaltaisessa, jyrkän eriarvoisessa yhteiskunnassa heillä on todennäköisesti paremmat tiedolliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada diagnoosi ja tarvitsemaansa hoitoa. Periaatteessa sama ilmiö voisi olla mahdollinen Suomessakin: moni PCOS:n kanssa elävä on täälläkin saanut todeta, että diagnoosin ja hoidon saamiseen yksityinen terveydenhuolto on huomattavasti varmempi reitti kuin julkinen – kaikilla vain ei ole siihen varaa.
PCOS:aa ja matalaa sosioekonomista asemaa saattaa yhdistää lihavuus
Yhteiskunnat ovat väestöltään ja rakenteiltaan erilaisia, ja jo pelkästään niiden terveydenhuoltojärjestelmät voivat poiketa toisistaan paljonkin. Siksi Italiassa tai Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten tulokset eivät välttämättä päde sellaisenaan esimerkiksi Suomessa. Yksi tutkimus PCOS:n ja sosioekonomisen aseman yhteydestä on kuitenkin tehty hyvin lähellä meitä, toisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa: Tanskassa (Rubin ym. 2018).
Tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa, yli 55 000 potilaan rekisteriaineistoa. Tästä joukosta hiukan alle 14 000:lla oli PCOS-diagnoosi. Sosioekonomista asemaa tarkasteltiin tulotason, ammattiaseman ja koulutuksen kautta. Tutkimus osoitti selvän yhteyden matalan sosioekonomisen aseman ja PCOS:n välillä. PCOS:n kanssa elävät olivat useammin pieni- ja keskituloisia, matalasti koulutettuja, työttömiä tai varhain eläkkeelle jääneitä kuin verrokit.
Miksi PCOS sitten voisi olla yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan? Yksi tärkeä tekijä yhtälössä on luultavasti lihavuus: sen on toistuvasti todettu olevan yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan, niin myös edellä esitellyssä tanskalaistutkimuksessa. Lihavuus liittyy kuitenkin lisäksi usein myös PCOS:aan. Saattaa olla, että matala sosioekonominen asema altistaa PCOS:n puhkeamiselle siksi, että se altistaa myös painonnousulle. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimustietoa, ennen kuin näin voidaan varmasti sanoa olevan.
Mekanismi voi myös toimia toiseen suuntaan. Erään suomalaistutkimuksen (Kujanpää ym. 2022) mukaan PCOS:n kanssa elävillä on enemmän työttömyyttä, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä kuin verrokeilla. Jos PCOS itsessään heikentää työkykyä, se voi vaikuttaa myös yksilön tulotasoon ja ammattiasemaan. Joka tapauksessa niin ylimääräiset sairauspoissaolot kuin terveyden eriarvoisuus aiheuttavat sekä inhimillistä kärsimystä että kuluja, joista ainakin osa voisi olla vältettävissä. Alidiagnosoitu ja huonosti hoidettu PCOS voi siis käydä yhteiskunnalle kalliiksi.
Lähteet:
Aaltonen, K. (2020). Terveyserot. Teoksessa: Mattila, M. (toim.). Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020.
Actkins, K.V. (2021). A polycystic ovary syndrome diagnosis is a marker of socioeconomic advantage.
Di Fede, G. ym. (2009). Influence of sociocultural factors on the ovulatory status of polycystic ovary syndrome.
Kujanpää, L. (2022). Women with polycystic ovary syndrome have poorer work ability and higher disability retirement rate at midlife: a Northern Finland Birth Cohort 1966 study.
Merkin, S.S. ym. (2011). Socioeconomic Status and Polycystic Ovary Syndrome.
Rubin, K.H. ym. (2018). Socioeconomic status in Danish women with polycystic ovary syndrome: A register‐based cohort study.
Ikeniä ja muutamia muita kehon alueita lukuun ottamatta ihmisen iho on yleensä kauttaaltaan hennon, lähes huomaamattoman pohjakarvoituksen eli velluksen peitossa. Sen lisäksi meissä on niin sanottuja terminaalikarvoja, jotka ovat pidempiä ja paksumpia ja joissa on pigmenttiä. Sitä, paljonko terminaalikarvaa kasvaa ja millä kehon alueilla, säätelee muun muassa hormonitoimintamme.
Rajan sopimuksenvaraisuus ja häilyvyys kielii siitä, että hirsutismi on ongelmana vähintään yhtä paljon sosiaalinen kuin se on lääketieteellinen. Karvojen häiritsevyys ei ole sattumaa. Ympäristö rankaisee karvaisia naisia monin eri tavoin: karvat voivat herättää inhoa ja jopa vihaa, ne leimataan likaisiksi ja epähygieenisiksi – tai merkiksi sairaudesta. Rajojen määrittely sille, paljonko naisen kehossa saa kasvaa karvaa on vallankäyttöä, sillä se pönkittää käsityksiämme siitä, miltä ”normaali naiskeho” saa näyttää.