Tässä raha-aiheisessa postauksessa ajattelin käsitellä asumista ja ristiriitaisia tunteitani oman asunnon ostamista kohtaan.

Olen ollut lapsuudesta asti vuokra-asuja. Vaikka olen yli 30-vuotias, ei minulla ole vieläkään edes ASP-tiliä. Tällä hetkellä itselleni ihanteellisimmalta tuntuu tilanne, että jos yhtäkkiä tulisikin halu tai tarve muuttaa Äkäslompoloon tai Uuteen-Seelantiin, voisin laittaa asiani järjestykseen kuukaudessa tai parissa ja vain lähteä. Sama tuskin onnistuisi oman asunnon kanssa.

Muutin lapsuuden aikana kolme kertaa, ja aikuisiällä aikana muuttoja on kertynyt kolme lisää. Joskus lapsena kun kävin kylässä kavereiden omakotitaloissa tai kerrostaloasunnoissa, joissa oli asuttu vuosikausia, saatoin tuntea pienen kaiherruksen sydämessäni siitä, ettei minulla ole koskaan ollut sellaista paikkaa, johon olisin voinut kunnolla kasvattaa juuret. Silti jokainen asunto, jossa olen asunut, on tuntunut ainakin sillä hetkellä kodilta, eikä pelkältä asunnolta. Vuokra-asumisen ja useiden muuttojen kautta olen kuitenkin sisäistänyt voimakkaasti tunteen siitä, että kaikki on väliaikaista. Kaikki pysyvyys ja muuttumattomuus on harhaa.

Viime aikoina on alkanut mietityttää, uhraanko tämän elämänfilosofiani takia  mahdollisuuden vaurastumiseen pitkällä aikavälillä. Pitäisikö vaan jättää omat kauniit ihanteet taka-alalle ja alkaa katsoa asiaa pragmaattisemmasta näkökulmasta?

Oman kämpän omistamisen plussat:

+ käytännössä yksi ainoista tavoista tavalliselle tallaajalle kerätä vaurautta.

+ maksat lainanlyhennyksiä pois joka kuukausi, ja maksat sitä konkreettisesti omalle itsellesi ja omaa tulevaisuuttasi ajatellen.

+ juurtuminen yhteen paikkaan on varmasti mukavaa.

+ omaa asuntoa saa muokata miten haluaa: saa remontoida, sisustaa, ripustaa asioita seinille, muutella pohjaratkaisuja mieleisekseen. Remontit, ylläpito ja kunnostus myös kasvattavat asunnon arvoa pitkällä aikavälillä, jos sen tekee huolella ja hyvin.

Miinukset:

– omasta asunnosta on aina isompi vastuu.

– putkiremontit ja muu kunnostus/ylläpito vie aikaa, vaivaa ja rahaa.

– on kiinni yhdessä tietyssä paikassa, eikä pysty joustavasti ottamaan vastaan työtä vaikkapa toisella puolella maata tai maapalloa.

– jos sattuukin luu käteen, ja ostetusta asunnosta paljastuukin muuton jälkeen jotain järkyttävää, kuten homeongelma tai häirikkönaapurit, ei asunnosta pääsekään niin helposti eroon, ja omien rahojen takaisin saanti on varsin epätodennäköistä.

Vuokra-asumisen plussat:

+ melko huoleton tapa elää: ei tarvitse olla itse vastuussa remonteista, vaan vuokraisäntä pitää huolen monista käytännön asioista ja korjauksista.

+ jos asunnosta ei pidäkään tai siinä paljastuu isoja ongelmia (home tai häirikkönaapurit), voi asunnosta lähteä, toki sen mukaan miten vuokrasopimuksessa on sovittu.

+ joustava asumisratkaisu ihmiselle, joka on valmis muuttamaan muualle esimerkiksi oman tai puolison työn perässä.

Miinukset:

– varsinkin pk-seudulla vuokrat ovat varsin älyttömiä. Tuntuu järkevämmältä vaikka ostaa se kalliilta tuntuva asunto, ottaa iso laina ja maksella niitä lainalyhennyksiä, kuin maksaa 700-1000 euroa kuussa siitä ilosta, että saa katon päänsä päälle.

– ei saa muokata elintilaansa mieleisekseen yhtä vapaasti. Ei saa useinkaan maalata pintoja tai ripustaa tauluja seinille.

Yhteenvetona: Oman asunnon ostamisessa on isommat riskit, mutta myös mahdolliset voitot ovat isommat. Vuokra-asumisessa taas maksaa enemmän huolettomuudesta ja joustavuudesta. Tämän perusteella ei voi sanoa, että jompi kumpi olisi parempi kuin toinen: ne vain sopivat eri ihmisille ja eri elämäntilanteisiin. Päätös asumismuodosta riippuu täysin omista tavoitteista. Tuntuisi myös, että korkeiden vuokrien alueella, kuten Helsingissä, asunnon ostaminen voisi olla pitkällä aikavälillä järkevämpää jos se vain on mitenkään taloudellisesti mahdollista, kuin paikkakunnilla, jossa vuokrat ovat kohtuulliset.

Photo by Sheldon Nunes on Unsplash

Ajattelin, että voisi olla näin muutaman kuukauden tauon jälkeen päivittää tätä blogiakin ja kertoa kuulumiset blogin keskeisten aihealueiden osalta.

Ruokavalio:

Olen pysytellyt enimmäkseen kasvipohjaisella ruokavaliolla, joskin työpaikalla sorrun vähän liian usein työkavereiden tuomiin herkkuihin, mistä sitten soimaan itseäni jälkikäteen. Ostopäätöksissäni olen onnistunut pysymään paremmin vegaanina. En ole koko kesänä itse ostanut yhtään eläinperäistä tuotetta, ellei lasketa sitä, kun kerran vahingossa ostin pestoa, joka sisälsikin juustoa. Kesän juhlissakin olen etukäteen ilmoittanut olevani vegaani, jolloin ei ole tarvinnut tehdä kompromisseja syömisten suhteen.

Aamu alkaa yleensä kaurapuurolla, johon olen laittanut hieman ruishiutaleita tai vehnäleseitä, mustikoita, maapähkinävoita/ saksanpähkinöitä ja kanelia. Tyypillinen lounas on joku papusetti pakastevihanneksilla, esimerkiksi eilen mustapapupihvejä ja punajuurikuutioita. Päivälliseksi usein jotain tofusta tai pavuista. Illalla aika usein hummusleipiä. Yritän tunkea yhteen ateriaan ja päivän syömisiin niin paljon eri värejä kuin mahdollista, ”eat a rainbow”-filosofian mukaisesti.

Raha:

Tällä rintamalla kuuluu eniten uutta. Olen jo vuosia miettinyt Nordnet -tilin avaamista ja rahastosäästämisen aloittamista. Nyt kun valmistuminen häämöttää ja uskallan jo luottaa siihen, että ehkä ne rahat sittenkin riittävät loppuun asti, perustin tässä joitakin päiviä sitten oman Nordnet -tilin. Se oli yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin olin ajatellut. Seuraavana päivänä tein heti ensimmäiset rahasto-ostoni ja tein kuukausisäästämissopimuksen. Aluksi erittäin pienellä summalla, mutta tavoitteena olisi syksyllä tai viimeistään valmistumisen jälkeen alkaa syöttää isompia määriä, sitten kun pääsen vähän paremmin jyvälle rahastojen ja sijoittamisen maailmasta.

Koska olen täysi noobi (tai no, oli mulla aikoinaan parin yhtiön osaketta, josta toisen myin 15 % voitolla ja toinen on ollut jo vuosia sen verran tappiolla, etten varmaan pääse siitä koskaan eroon), valitsin passiivisesti hoidettuja indeksirahastoja, joissa on aika mitättömät hallintakulut. Nordnetin Suomi superrahastossa jopa nollakulut. Indeksirahastoja pidetään matalan riskin ”no-brainer” -sijoituksina, mutta kyllä niitä riskejä silti on olemassa ihan joka sijoitusmuodossa, ja se pitää hyväksyä, jos siihen leikkiin ryhtyy.

Muutenkin tässä kesän aikana kaikenlainen minimalistinen ja säästäväinen elämäntyyli on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, ja olenkin joutunut jonkinlaiseen Youtube -kuplaan, jossa algoritmi jatkuvasti löytää mulle katsottavaksi uusia videoita, joissa ihmiset joko harrastavat äärimmäistä ”declutteringia”, myyvät koko omaisuutensa ja lähtevät maailmalle kiertämään rinkka selässä tai elävät ihan äärettömän säästäväisesti, jotta voisivat jäädä alle 40-vuotiaina eläkkeelle (FIRE = financial independence, retire early). Jostakin syystä Youtube tuntuu myös ajattelevan, että haaveilen minikodista.

En ole koskaan pitänyt itseäni huono-osaisena ja harvoin hukkaan energiaani vertailemalla itseäni ja omaa elämäntilannettani muihin, mutta välillä niitä videoita katsellessani tulee mieleen, että voi kun olisikin hokannut näitä asioita jo varhain parikymppisenä. Miten paljon rahaa mulla olisikin jo kertynyt, jos olisin aloittanut tavoitteellisemman säästämisen ja sijoittamisen jo silloin? Kaappeja siivotessa ja vanhoja roinia ja vaatteita läpikäydessä vain mietin, että olisi ollut sen kahden kympin biletopin sijaan voinut laittaa nekin kovalla vaivalla ansaitut pennoset vaikka johonkin rahastoon… No, elä ja opi. Parempi kai aloittaa myöhään kuin ei milloinkaan.

Gradu:

Tässä olen ehkä pettänyt pahimmin omat odotukseni. Alkukesästä kun ilmat olivat vielä aika sateiset ja harmaat, jaksoin vielä viikonloppuisin naputella aina jonkin aikaa koneella ja kirjoittaa gradun tulos- ja pohdintaosiota, mutta nyt heinäkuun helteiden myötä kaikki motivaatio on sulanut aivojen myötä. Ja ehkä se on ihan okei. Koneella naputtelun sijaan olen hankkinut rautaisen kesäkunnon, kiitos liikkuvaisen työn ja yli 10 kilsan päivittäisen työmatkapyöräilyn, ja sen myötä saanut päivittäisen annokseni D-vitamiinia. Olen myös ehtinyt matkustaa, lähelle ja vähän kauemmaskin. Vielä olisi pari lyhyempää kotimaan reissua edessä ennen kesän päättymistä.