Suklaasta ja muista makeista ja suolaisista herkuista vieroittautuminen on sujunut yllättävän hyvin. Se johtuu tosin täysin kivuliaista refluksioireistani – elleivät kipu ja palan tunne kurkussa muistuttaisi jatkuvasti siitä, että jotain on vialla tuolla ruokatorvessa ja se vain pahenee, mitä huonommin syö, olisin varmaan mässyttänyt taas koko joulun suklaata ja joulutorttuja.

Mitä sitten olen syönyt makeannälkään, kun normaalit arkiherkkuni ovat olleet pannassa?

Hunajameloni on kuulemma yksi niistä turvallisista, ei-happamista herkuista, jota voi syödä refluksista kärsiväkin. Se on makeaa, ja se tuo mukavasti nesteytystäkin. Olen nauttinut sitä jälkkäriksi aina silloin tällöin. Harmi vaan, että siinä on kyllä makeutta, mutta siitä puuttuu se eniten tyydyttävä rasvan ja sokerin pyhä yhdistelmä.

Luonnollinen, suolaamaton maapähkinävoi on myös aika hyvä taittamaan pahinta makeannälkää, varsinkin sellaista illallisen jälkeen iskevää. Joku reilu teelusikallinen hitaasti nautittuna tepsii ainakin minulla aika hyvin.

Uusi tuttavuus keittiössäni ovat kikherne- eli gramjauhot, joita ostin yhtenä päivästä aasialaisesta marketista. Koostumukseltaan ne ovat hieman hienompia ja ”pölisevämpiä” kuin puolikarkeat vehnäjauhot. Niissä on erinomaiset ravintoarvot: runsaasti muun muassa proteiinia, rautaa, magnesiumia ja kalsiumia. Niistä voi tehdä muun muassa burmalaista tofua (itse tein tällä helpolla ohjeella) tai vegaanista munakasta, mutta yllättäen se soveltuu mainiosti myös makeisiin herkkuihin.

Olen tehnyt nyt pari kertaa banaanipannareita kikhernejauhoilla, ja molemmilla kerroilla onnistuivat tosi hyvin. Pannareista tuli yllättävän kuohkeita jopa ilman kohotusaineita. Ne eivät banaanin lisäksi kaipaa yhtään lisämakeutusta.

Ohjeeni on melko summittainen ja silmämääräinen. Reseptiin tulee 1 banaani muussattuna, noin 1-1,5 dl kikhernejauhoja, 0,5-1 dl kaurahiutaleita ja sen verran kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa), että tuloksena on suht. notkea taikina. Sen sitten vaan kaataa öljytylle tai rasvatulle pannulle ja paistaa pari kolme minuuttia per puoli. Koska kikhernejauhot ovat hienompaa tavaraa kuin vehnäjauhot, ne ruskistuvat ja palavat hieman herkemmin (ainakin oletan sen johtuvan siitä), minkä vuoksi kannattaa olla tarkkana paiston aikana.

Eilen kokeilin ekaa kertaa, miten onnistuisivat kikhernejauhoista tehdyt keksit. Sovelsin tätä suklaahippukeksien ohjetta niin, että korvasin kikherneet kikhernejauhoilla, kaurajauhot kaurahiutaleilla, lusikoin taikinan joukkoon liotettuja chiansiemeniä ja lisäsin silmämääräisesti (hieman alle 2 dl) kauramaitoa, jotta sain aikaiseksi melko kiinteän, tahmean taikinan. Suklaan jätin pois ja korvasin muutamalla rouhitulla parapähkinällä. Jäiköhän alkuperäisestä reseptistä oikeastaan jäljelle mitään muuta kuin sokeri? (Ja intiaanisokerinkin korvasin ruskealla sokerilla…) Annoin jäähtyä 20 minuuttia jääkaapissa ja paistoin noin 200 asteessa hieman alle 10 minuuttia, alkoivat jo sen verran ruskettua pohjasta. Keksit eivät olleet rapeita, enemmänkin pehmeitä kökkäreitä, mutta maku oli kohdillaan. Hunaja ja parapähkinä toivat niihin hieman kitkeryyttä, mikä ei ainakaan itseäni haitannut yhtään.

(Tämä on vähän tällaista shitty food porn -matskua, mutta pitäähän sitä ruokablogissa nyt joku kuva olla.)

Jatkan varmasti tämäntyyppisiä kokeiluja tästä eteenpäinkin, yrittäen aina mahdollisuuksien mukaan korvata sokerin luonnollisella makeutuksella.