Pitkä tie kasvissyöjäksi

Olen hiljattain 30 vuotta täyttänyt nainen. Opiskelen yliopistossa terveydenhoitoalaa, ja aloitin tänä syksynä itseäni suuresti stressaavan gradun. Myös toisenlainen elämänmuutos on lähtenyt käyntiin, nimittäin siirtyminen pääsääntöisesti vegaaniseen ja kasvipohjaiseen (WFPB = whole food plant based) ruokavalioon. Näitä molempia tavoitteita ja muutoksia tukeakseni olen päättänyt alkaa kirjoittaa blogia, joissa voin käsitellä niiden herättämiä ajatuksia.

Ensimmäinen kosketukseni vegaaniuteen ja kasviperäiseen ruokavalioon oli kesällä 2017, jolloin katsoin Netflixin What the Health -dokumentin. Se käytännössä säikäytti minut tarkastelemaan omaa ruokavaliotani, ja sai ensimmäisen kerran tosissaan pohtimaan, pitäisikö siitä alkaa karsia eläinperäisiä tuotteita ja tyydyttynyttä rasvaa. Olin koko elämäni elänyt siinä uskossa, että esimerkiksi voi, kananmuna, maito ja juusto ovat terveellinen ja jopa tarpeellinen osa ihmisen ruokavaliota. Sen kyseenalaistaminen tuntui oudolta ja jopa hieman pelottavalta.

What the Health -elokuvalla on kyllä omat vikansa. Itseäni ärsytti muun muassa sen keskiössä oleva, aina lippis päässä oleva ”perusjamppa”, joka muka kuuli katsojan lailla ensimmäistä kertaa näistä asioista, vaikka oli ilmeisesti pitkän linjan vegaaniaktivisti, joka ajoi omaa ideologiaansa. Eikä siinä mitään, hienosta aatteesta on kuitenkin kysymys, mutta arvostaisin todella rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä elokuvanteossa. Tarkoitus ei mielestäni hyvitä keinoja.

Päätin kuitenkin elokuvan innoittamana kokeilla kasviperäisempää ruokavaliota, ja jätin pääosin ruokavaliosta punaisen lihan ja kanan. Söin kuitenkin vielä päivittäin kananmunia, kalaa ja maitotuotteita. Juusto ja suklaa olivat melkeinpä päivittäisiä herkkuruokiani. Olin siis reilun vuoden ajan pääosin lakto-ovo-peskovegetaristi, ja ajattelin pitkään sen riittävän mulle. En voinut kuvitellakaan koskaan siirtyväni täysvegaaniksi.

Viime syksynä tutustuin sitten Youtubessa Vegan gains -tubettajaan, joka on todella räväkkä ja aktiivinen vegaaniaktivisti. Tyypillä on varsin suora ja loukkaava tyyli puhua muun muassa uskonnoista, feminismistä ja lasten hankkimisesta, joka ainakin itselläni saa karvat nousemaan pystyyn. Vegaanista ruokavaliota koskevat videot kuitenkin kiinnostivat minua, koska Vegan gains otti hyvin esille väitteiden takana olevia tieteellisiä tutkimuksia. Hänen kauttaan tutustuin sitten kasvipohjaista ruokavaliota suosittelevien lääkäreiden, kuten Ornishin, Esselstynin, McDougallin ja Gregerin ajatuksiin. Samalla joka puolelta alkoi tulla tietoa lihateollisuuden ympäristövaikutuksista. En voinut myöskään enää sulkea silmiäni tuotantoeläinten kärsimyksiltä.

Täytyy myöntää, että jouduin ehkä jonkinlaiseen vegaanikuplaan Youtube -maailmassa, ja tulin sieltä ulos muuttuneena. Enää ei vain ollut paluuta entiseen, tiesin että en voi enää syödä samalla lailla kuin ennen. Siirryin syksyn mittaan melkeinpä täysin kasviperäiseen ruokavalioon. En kuitenkaan täysin ehdottomasti: jos jossakin oli tarjolla lihaa, söin sitä hyvällä omallatunnolla. Kukaan perheestäni ei ole vegaani, enkä halunnut aiheuttaa ylimääräistä vaivaa kenellekään, jonka luona käyn kylässä. Täytyy myöntää, etteivät myöskään ne suklaat ja viikoittaiset leipomukset jääneet pois ruokavaliostani.

Matkaan tuli kuitenkin mutkia marraskuun lopulla. Minulla puhkesi refluksitauti. Se muoto, joka ei aiheuta varsinaista närästystä, vaan tuntuu lähinnä kurkkuoireina: ruokatorven ja kurkun voimakkaina, kivuliaina spasmeina, räyhtäilynä ja nenänielun poltteluna. Minulla oli ollut samantyyppisiä oireita jo vuosia ennen kuin homma niin sanotusti räjähti käsiin, mutta en vain ollut tunnistanut niitä refluksiksi, koska se oirehti niin epätyypillisesti. Sukurasitus on kohdallani myös kova, koska äidilläni on hankala refluksitauti. Uskon myös vuosikausien suklaan ja rasvaisten herkkujen syönnin vaikuttaneen taudin puhkeamiseen. Samoin runsas tomaattikastikkeen ja muiden happamien ruokien syönti.

Lääkäri määräsi minulle heti voimakkaan happosalpaajalääkityksen, jota tuli vedettyä useampi viikko ilman mitään merkittävää lovea oireenkuvaan. Päinvastoin välillä tuntui siltä, että lääkkeen sivuvaikutukset, kuten vatsan ja suoliston toiminnan hidastuminen, olivat vähintään yhtä epämukavia kuin refluksi itse. Olenkin nyt yrittänyt pärjäillä ilman lääkettä ja hallita oireita ruokavalion muutoksilla (hyvästi suklaa ja rasvaiset herkut!) ja nukkumalla rintakehä ja pää hieman koholla muusta vartalosta tyynyjen tukemana. Saa nähdä kuinka kauan saan pidettyä tilanteen edes jotenkin hallinnassa.

Ilmeisesti on olemassa tutkimusnäyttöä, että kasviruokavalio voisi helpottaa refluksitautia. Nyt minulla on siis hyvinkin konkreettinen motivaatio ryhtyä tähän elämänmuutokseen, jonka sain jo syksyllä hyvään alkuun. Ajattelin aloittaa tämän blogin, jotta voisin täällä pohtia tämän muutoksen herättämiä ajatuksia, jakaa reseptejä, onnistumisia ja epäonnistumisia, ja purkaa myös haastavien opintojen, gradun ja sairastelun aiheuttamaa stressiä.

Tarkoituksena ei ole olla liikkeellä ehdottomalla mielellä. Vaikka kasvissyöntiin vaikuttavat kohdallani myös eettiset syyt ja ympäristöasiat, en aio leimata jokaista kylässä nauttimaani liha-ateriaa tai maitotuotetta epäonnistumiseksi. Tavoitteena on, että ruokavalio tulisi jatkossa olemaan noin 80-90 % kasviperäinen.

Tervetuloa jakamaan tämä matka kanssani.

Ohessa tietoa WFPB, ja -vegaaniruokavaliosta. Tsekkaa myös nutritionfacts Youtube -kanava.

https://nutritionfacts.org/

Vegan Health Front Page

vegan-1433237_1280.png

kuva: Pixabay

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *