RED
Bruce Willis on mahdollisimman normaalia elämää elelevä ex-agentti, jonka peruspäivään mahtuu postien selaus ja syöminen. Joulun alla hän huomaa, ettei hänellä ole yhtäkään joulukoristetta talossaan tai pihassaan. Hän päättää koristella asumuksensa joulua varten. Hän luulee saavansa viettää joulun rauhassa.
Miehellä on ”salarakas” puhelimen päässä toisessa kaupungissa. Nuori nainen hoitaa miehen raha-asioita ja mies soittelee naiselle, koska ei ole saanut shekkejään. Tämä ei suinkaan ole totta, koska mies vain haluaa jutella naisen kanssa mukavia. Hän lupaa tulla käymään naisen luona lähipäivinä ja lupaa soittaa tulostaan.
Hyökkäys kuitenkin estää sen. Keskellä yötä päähenkilömme asuntoon hyökätään, kuten arvata saattaa. Willis on näytellyt niin monessa toimintaleffassa, että hän selviytyy tästäkin hyökkäyksestä leikiten. Mies lähtee pakoon ja nappaa nuoren puhelinnaisen mukaansa. Hän huomaa matkan varrella, että tuttuja ex-agentteja tipahtelee hautaan, joten hän päättää etsiä Morgan Freemanin, John Malkovichin ja Helen Mirrenin.
Morgan Freeman esittää coolia ja rauhallista agenttia kun taas Malkovich on tämän vastakohta. Hän kantaa pehmolelupossuaan mukanaan. Possun sisällä on pieni yllätys. John Malkovich tuntuu päässeen taas esittämään itseään. Hän on hullu, sekopä, raaka ja samalla erittäin hauska. Voiko hauskempaa kohtausta olla kuin John Malkovich juoksemassa pommivyö yllään ja huutamassa loputonta ”AAAAAAAARRRRRGGGGHHHH!”?
Helen Mirren on päässyt karistamaan The Queen -elokuvan tomut jaloistaan ja esittää kylmäveristä naistappajaa. Okei, agenttia, mutta tappaja vain kuulostaa paljon paremmalta. Mirren tekee hyvän roolisuorituksen tässä elokuvassa, mutta mitäs muutakaan häneltä voisi odottaa! Jokainen meistä haluaisi olla kylmäverinen tappaja.
Edes toimintaelokuvassa ei päästä ällörakkaussuojelensinuakaikelta-teemasta vaan Willis suojelee mieliteittyään ja painii/ampuu/hakkaa/tappelee muiden agenttien kanssa pelastaakseen naisensa. Mirren puolestaan välillä hieman vastahakoisesti flirttailee venäläisen miehen kanssa, jota hän on muuten ehtinyt ampuakin nuoruudessaan. Pitkin elokuvaa tipahtelee vihjeitä heidän suhteestaan.
Red oli erittäin piristävä maantai-illan elokuva. Meidän piti ihan nopeasti käydä hakemassa jotain Filmtownista, koska kissamme oli ollut eläinlääkärissä rauhoitettuna, joten en halunnut sen joutuvan olemaan yksin kovin pitkää aikaa. Mieheni ei osannut sitten ollenkaan päättää, mikä leffa otettaisiin, joten minä sain hänet taivuteltua, että otetaan Red.
”Miks me ei olla katottu tätä aikasemmin?”
Tuo oli mieheni kommentti elokuvan jälkeen. Niin, miksi? Siksikö, että siinä on Bruce Willis ja missä tahansa Willis onkaan, on myös toimintaa, räiskintää ja hullua menoa. Ei sellaista aina jaksa katsella.
Red oli poikkeus. Osittain vakavissaan tehty elokuva viljeli pieniä huumorinkukkasia mennessään ja siinä oli eurooppalaisen elokuvan tuntua: tappelu/räiskintä/metelikohtauksissa ei soitettu mitään älytöntä rockia tai heviä vaan ihan mukavankuuloista toimintamusiikkia. Siitä tuli paljon kevyempi fiilis kuin yleensä.
Suosittelen Rediä lämpimästi niille, jotka eivät halua ottaa Willisiä tai Malkovichiä turhan vakavasti. Tai oikeastaan koko elokuvaa.