Elokuvahahmoja.

Nyt tulee ehkä vähän erilainen postaus kuin aikaisemmin. Ajattelin tässä yksi päivä lempielokuviani ja mietin, mikä tekee niistä niin hyviä. Useimmassa nousi esiin tietysti upea maailma ja sen myötä vieläkin upeampi hahmosuunnittelu. Tietokoneilla ja maskeerauksilla saa tänäpäivänä luotua aivan uskomattomia olentoja aikaan. Myös hahmojen suunnittelu on usein oma taiteenlajinsa ja työmaansa, mihin uppoaa paljon aikaa ja rahaa. Mutta kun ne toteutetaan selkeällä visiolla ja intohimolla, löytävät ne usein tiensä katsojien sydämiin ja saattavat olla koko elokuvan kantava voima.

Tässä postauksessa listaan siis omia suosikkihahmojani eri elokuvista, jotka ovat sykähdyttäneet minua tavalla tai toisella. 

 

1. Pan, elokuvasta Pan’s Labyrinth.

pans_labyrinth_1_758_426_81_s_c1.jpg

Tämä hahmo on eittämättä kaikkien aikojen lempihahmoni. Sen on suunnitellut elokuvan ohjaaja Guillermo del Toro, tietysti lahjakkaan maskeeraustiiminsä kanssa. Hahmo on nimittäin alusta loppuun maskeerauksen tulosta, mikä saakin sen näyttämään vielä aidommalta ja upeammalta. Ainoastaan vuohimaiset jalat jouduttiin lisäämään myöhemmin tietokoneella, jotta Panin liikkeistä saatiin uskottavamman näköiset. Hahmosta on haluttu tehdä mystinen henkiolento, jossa yhdistyvät eläimen piirteet ja puumainen ulkokuori, mikä toimiikin loistavasti. Myös hienon näyttelijätyön tekee Doug Jones, jolla on rutkasti kokemusta erinäisten hahmojen näyttelemisestä isojen maskeeraustöiden alla. Tämä fauni on vienyt sydämeni ensi hetkistä asti ja sen myötä myös koko elokuva on yksiä suuria lemppareitani. 

 

2. Dren, elokuvasta Splice.

dhziysnaziwjxm9yia2z.jpg

Ensialkuun on mainittava, ettei tämä elokuva ole suosikkejani, vaikka se leffahyllystäni löytyykin. Menin katsomaan sen aikoinaan intoa puhkuen, mutta raina osoittautuikin suureksi pettymykseksi. Ainoa, mikä siinä sykähdytti, oli mielenkiintoinen päähahmo. Elokuvassa Dren on geenitekniikan tuotos, johon on yhdistelty niin ihmisen kuin useiden eläinlajienkin dna:ta. Toteutus on minusta todella upea ja tyylikäs, sekä aika uskottavakin. Näyttelijä Delphine Chaneac tekee hyvää työtä näytellessään liki mahdotonta eli ihmisen ja eläimen sekoitusta. Hahmo on tässä tapauksessa todellakin elokuvan kantava voima, jonka ansiosta se on ansainnut paikkansa tässä listauksessa ja suosikeissani. 

 

3. Na’vi:t, elokuvasta Avatar.

avatar-sequels-delayed.jpg

Tämän elokuvan kohdalla voi todellakin korostaa loistavaa hahmosuunnittelua. Toteutuksen kuluissa ei säästelty, ja se osoittaakin hienosti, mitä parhaimmalla tekniikalla saa aikaan. James Cameronin ja tuotantotiimin suunnittelu on ollut vertaansa vailla. Sinertävät kissamaiset Na’vit ovat yksinkertaisesti kaunista katseltavaa. Vaikka elokuvan juoni ei sinänsä tuonut mitään uutta minulle, ovat hahmot ja niiden maailma sen verran rakastettavia, että ne olivat aivan pakko ottaa tähän listaukseen mukaan.

 

4. ”Rapumiehet” (”The Prawns”), elokuvasta District 9.

landscape-1496136955-district-9.jpg

Tämä elokuva on yksi suosikeistani, ja edustaa hyvin sci-fiä, jota niin kovasti rakastan. Hahmosuunnittelu elokuvassa on suorastaan nerokasta ja vie katsojan tunnetasolla melkein äärirajoille asti. Lempinimekseen ”Rapumiehet” saneet olennot ovat laskeutuneet Johannesburgiin ja jääneet sinne jumiin pariksi vuosikymmeniksi. Muukalaiset ovat ulkoisesti aikalailla ihmisten vastakohtia ja heitä pidetäänkin rumina ja likaisina. Tässä tullaankin asian ytimeen. Jos hahmot ovat ulkoisesti epäviehättäviä, voiko niistä silti pitää? Kyllä voi. Siihen nimenomaan tarvitaan tueksi kiehtovaa juonta ja kerrontaa, mitä tästä elokuvasta ei puutu. Elokuvassa ei ratsasteta pelkästään hahmoilla, vaan yhdessä juonen kanssa ne muuttuvat yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Juoni ei ole mitään ilman upeita rapumiehiä, eivätkä rapumiehet ole upeita ilman juonta. 

 

Huh, siinäpä oli listaa. Minulla on sellainen olo, että jotakin saattoi jäädä puuttumaan, mutta nämä ainakin ovat omia suosikkeja useiden vuosien takaa. Jos mieleeni tulee vielä enemmän hahmoja, voipi olla, että uutta listaa pukkaa sitten myöhemmin!

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän lempihahmoista!

 

 

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Höpsöä

Pessi.

IMG_3870.JPG

Koirani Pessi. Hänestä riittää kyllä kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta aloitetaan nyt ihan alusta. Tämä postaus on siis omistettu Pessille, joka täyttää kesäkuun 20. päivä 7-vuotta!

Olen ollut ihan pienestä lähtien aivan koiratyttö, jos voisi sanoa. Kun synnyin, isovanhemmillani oli beagle-koira, joka kiehtoi minua aivan ensimmäisistä hetkistäni asti. Opin kuulemma konttaamaankin kun vain seurasin heidän Ajax-nimistä koiraansa. Aika pian aloin myös haaveilla koirasta meidän perheeseen ja tulihan se lopulta. Siitä asti meillä oli aina koira.

Kun muutin kotoa pois noin 20-vuotiaana, oli minullekkin alusta asti selvää, että haluan koiran. Tällä kertaa aivan oman ja itse valitsemani. Mietin useita eri rotuja, mutta niiden ostaminen arvelutti, sillä edellinen rotukoiramme oli kuollut pitkälliseen, jalostuksen aiheuttamaan sairauteen ja muistoni siitä olivat kovin ikävät. Olin ollut jo yhteydessä erääseen Portugalin bodengo-kasvattajaa, kun eräänä päivänä kiinnitin huomiota lyhyeeseen ilmoitukseen netissä: ”Cairni-chihumix pentuja myytävänä”. Ystävilläni oli ollut cairnin terrierejä, joten se oli aika tuttu rotu minulle, mutta chihuista minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta. Tiesin stereotypisesti, että ne olivat sisukkaita räkyttäjiä, mutta laitoin silti kasvattajalle mailia. Sovimme, että tulisin vain katsomaan pentuja, sillä minua kiinnosti kovasti niiden ulkonäkö.

Noin viikon päästä viestistä istuin Espoon Järvenperässä erään asunnon olohuoneen lattialla ja odotin, kuinka kasvattaja oli avaamassa makuuhuoneen ovea päästääkseen kolme pentua näytille. Ne olivat pieniä, harmaita ja kipittivät hypähdellen luokseni. Nimesinkin ne myöhemmin pomppiviksi herkkusieniksi, siltä ne nimittäin näyttivät. Nostin yhden urospennun syliini ja katsoin sitä. Se näytti pieneltä peikon poikaselta, niin hassun näköinen se oli. Iso pyöreä pää, suuret tummat silmät, aivan liian isot riippuvat korvat ja musta naama. Olin myyty. Tässä se oli. Parin päivän päästä hain pennun kotiini ja nimesin sen Pessiksi, kahden lempikirjani mukaan: Yrjö Kokon Pessi ja Illusian ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi – kirjojen mukaan.

Minusta ja Pessistä tuli erottomattomat. Paneuduin sen kouluttamiseen ja otin sitä mukaan minne ikinä vain pystyin. Nykyään tunnen, kuinka hieno side minulla ja Pessillä on. Me ymmärrämme toisiamme ja luotan koiraani täysin.

Myös Pessi on opettanut minulle valtavasti. Hän on näyttänyt, kuinka hienon siteen ja elämän ihminen ja eläin voivat yhdessä luoda, kun vain ymmärrämme toisiamme ja ennen kaikkea kunnioitamme toisiamme. Ei ole rakettitiedettä kasvattaa koira, mutta sitoutumista se vaatii ja ennen kaikkea rakkautta. Rakkaus tulee ensihetkestä, mutta myös kokemuksista ja matkasta. Kaikesta mitä yhdessä koette, niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä. Silti jokaisen päivän täytyy tuntua siltä, että päivääkään et vaihtaisi. Sinun täytyy myös asennoitua ja valmistautua siihen, että koiralle on annettava vain parasta, sillä se ei voi itse valita mitään. Ja parhaalla tarkoitan aivan kaikkea. Ruokaa, ulkoilua, rakkautta, tasapainoa, aivan kaikkea. Kun ne ovat balanssissa, uskon, että koirasta kuin koirasta saa mitä uskollisimman ystävän.

Tiedostan, että virallisesti Pessi on lemmikkini, mutta oikeasti se on paljon enemmän. Lemmikki-sanassa on minusta hieman arvoa alentava kaiku, ihan kuin olisin hankkinut Pessin pelkästään omaksi huvikseni ja viihdykkeeksi. Pessi on paras ystäväni ja kumppanini. Se on välillä myös hoivattavani, lapseni, kämppikseni ja arjen rikoskumppani. Se on myös kallein arteeni ja silmäteräni. On jännä, miten ihminen voi kiintyä koiraan niin voimakkaasti, mutta koen, että Pessi antaa myös itse minulle niin paljon. En usko, että olisin sama ihminen, jos Pessi ei olisi tullut elämääni. 

Pessi on ennakkoluuloton. Juuri sellainen koira, minkälainen kaikkien maailman koirien pitäisi olla. Koira, joka ei ole kohdannut mitään pahaa ihmisiltä, vain rakkautta. Pessi pitää kaikista ihmisistä, eikä pelkää ketään. Oikeastaan se pitää enemmän ihmisistä, kuin muista koirista ja syy siihen on jäänyt minulle arvoitukseksi. Ehkä se on sama syy, miksi itsekkin pidän enemmän välillä koirista, kuin ihmisistä.

Pian Pessi täyttää seitsemän vuotta. Olen kiitollinen, että hän on pysynyt terveenä. Olen kiitollinen oikeastaan kaikesta, mitä Pessi edustaa. Suurin haaveeni olisi, jos Pessi voisi elää yhtä pitkään kuin minäkin. Sellainen elämän mittainen koira. 

Tämä teksti saattoi muuttua hieman imeläksi, mutta nämä ovat puhtaita ajatuksia, mitkä vain virtasivat päästäni tämän puolen tunnin aikana, joka tämän kirjoittamiseen meni. Ja Pessi on kyllä ansainnut joka lauseen. 

Hyvää Syntymäpäivää Pessi 7v.!

Rakastan sinua ikuisesti.

IMG_3861.JPG

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä