Ahdistuksesta ja siitä, kun et tiedä miten olla

Tänään ahdistaa todella paljon. On oikeastaan ahdistanut jo muutaman päivän. Enkä todellakaan tiedä, että mikä minua varsinaisesti ahdistaa.

 

Rintaa painaa, vatsassa liihottelee lohikäärmeitä ja henkeä ahdistaa. Joka toinen kerta uloshengityksen jälkeen olen varma, että happi onkin loppu enkä saa enää vedettyä keuhkojani täyteen. Jooga ei auta, lukeminen ei auta, kahvinjuonti ei varsinkaan auta. Olen ottanut jälleen yhteyttä kaupungin mielenterveyspalveluihin, jotta pääsisin purkamaan omia korona-ajan ajatuksiani ja tunteitani jollekin, joka ei ole itseäni liian lähellä. Tänään sain vastauksena ajan ja se helpottaa hieman.

 

Ongelmana on kuitenkin se, että minä. En. **ttu. Tiedä. Miksi. Minä. Tarvitsen. Apua. On kurja fiilis ja ajoittain pystyn yhdistämään sen esimerkiksi suruun koirasta tai stressiin taloudellisesta toimeentulosta, mutta tuntuu, ettei se riitä. En osaa sanoittaa omaa avuntarvettani niin, että kokisin apua ansaitsevani. Ja sitten samalla saarnaan muille, että kaikki ovat avun arvoisia ja että sitä ei tarvitse kenenkään erikseen ansaita.  Koska ei tarvitsekaan.

 

En tiedä miten päin olla. Kuljen kotona päämäärättömästi huoneesta toiseen ja koitan tarttua johonkin tehtävään. Niitä riittää, olen nimittäin ihan hirveän hyvä keksimään itselleni touhuttavaa varsinkin silloin, kun pitäisi oikeasti vain pysähtyä. Perustelen sen itselleni ja muille sillä, että minulle tulee helposti tylsää ja haluan tehdä koko ajan jotakin, se on kivaa. Pitää vähintään pestä pyykkiä tai lukea kirjaa, mutta silloin kun ahdistaa niin ettei edes kirjaan pääse todellisuutta ja kuristusvannetta pakoon, tietää, että nyt täytyy tapahtua jotain suurempaa. Siksi olen iloinen tulevasta tukikeskusteluajasta ja toivon, että siitä poikisi jotain pidempiaikaista. Pääni on täynnä ajatuksia enkä tiedä mitä niillä tehdä. En malta odottaa, että pääsen pulauttamaan ne ulos. Onnittelut vaan vastaanottajalle.

 

Haluaisin listata kaikki ne asiat, jotka tämän päivän tunteisiin vaikuttavat, mutta sen teen ihan vain itselleni.

 

Kiitos jos luit tänne asti, aurinkoa päivääsi!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *