SEURALAINEN 9

Sen yön jälkeen Axel otti minuun selvästi etäisyyttä. 

Hän koulutti minua, kuten aiemminkin. Kuuntelin luentoja eri maiden tavoista, tervehtimisjärjestyksestä, pukukoodeista ja jos hän koki, ettei itse tiennyt asioista tarpeeksi, hän toi mukanaan asiantuntijan. Minulle annettiin perehdytystä arkkitehtuurista venäläiseltä ja hollantilaiselta huippusuunnittelijalta. Sain kuunnella erästä ranskalaista tyylikonsulttia, suomalaista huippusommelieria, saksalaista olutasiantuntijaa, joka selitti oluen valmistusprosessin aina ohran tai muun viljan käsittelystä mallastamiseen ja siitä eri tyyppisten oluiden valmistamiseen. 

Opin pitämään Fendin nahkalaukuista, vaatteissa lempimerkkini olivat loistavan värikäs Kenzo ja toisaalta jännittävä mutta klassinen A.P.C. sekä Balmain. Kun viinit olivat kyseessä valitsin lempirypäleikseni Rieslingin ja Malbecin, oluista pidin Hefe-Weizenista tai Weissbieristä, kuten münchenlainen kouluttajani sitä kutsui tai melkein mistä tahansa hyvin tehdystä IPA:sta. Mikä tärkeintä, opin, että jos minulla oli mahdollisuus asiantuntijan konsultointiin, minun kannattaisi kuunnella.

Koska vietin päivät yliopistossa ja illat Axelin koulutuksessa, olin iltaisin rättiväsynyt. Axel järjesti minulle aika ajoin uusia asiakkaita, mutta he olivat järjestään saman tyyppisiä kuin Pietro. Vanhempia, kohteliaita miehiä, jotka halusivat päästä irti arjesta kanssani, ja jotka halusivat tehdä oloni mukavaksi.

Minulla ei ollut syytä kieltäytyä sänkyyn menemisestä kenenkään kanssa ensimmäisellä kerralla, vaikka orgasmin saaminen kaikkien kanssa ei ollut helppoa. Joidenkin miesten tekniikka oli vain niin pielessä, että jouduin ohjaamaan heidän kätensä kädestä pitäen oikeaan paikkaan tai antamaan oikeaa painetta. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, jos suljin silmäni ja ajoin itseni jonnekin aivan muualle ja hieroin käytännössä itse itseäni. Ja kuvittelin jonkun muun tilalle.

Erään suomalaisen yritysjohtajan kanssa seksi oli niin luvattoman huonoa, että edes minä en pystynyt laukeamaan. Tajusin jo illallisella, että hänen kanssaan ei voinut keskustella saatikka yrittää neuvoa häntä jossain, sillä kyseessä oli tyyppi, joka luuli tietävänsä kaiken. Illallispöydässä hän tunki jo kätensä hameenhelmani alle ja roplasi kovakouraisesti häpyäni. Siitä oli seksikkyys kaukana. Harkitsin jo illan keskeyttämistä, mutta hän ei ollut väkivaltainen. Ennemminkin epätoivoinen. Kun pääsimme hotellihuoneeseen, hän vain repi vaatteeni pois, hieroi rintojani kuin olisi luutunnut lattioita ja vaikka hän kuinka puhui rumia ja kehui vartaloani, en millään saanut itseäni halukkaaksi. Pannessaan rynkytti ja ryski ja kohteli jalkoväliäni kuin olisi hieronut hiekkapaperilla huonekalua. Olin siinä vaiheessa onneksi jo niin kokenut, että minulla oli hiukan öljyä ja liukastetta mukanani ja heti kun tajusin, mitä oli tulossa, kävin vessassa hoitamassa alapääni kuntoon.

Tytöt nauroivat itsensä läkähdyksiin, kun kuvasin tilannetta ja kerroin, että suuren metsäyhtiön toimitusjohtaja saattoi olla suuri johtaja, mutta että nussia hän ei osannut ollenkaan. Olin muutamassa kuukaudessa oppinut tuntemaan useimmat tytöistä, ja varsinkin Laurasta ja jo vähän vanhemmasta Emmasta oli tullut hyviä ystäviäni. He tituleerasivat minua mielikuvitusseksin sankariksi sen jälkeen, kun olin kertonut heille, miten pystyin saamaan orgasmin melkein kenen kanssa hyvänsä. Emma oli Aleksein vakiotyttöjä ja hän kertoi, että hän kiihottui juuri siitä, mikä oli minulle ollut inhottavaa. Se, että häntä kohdeltiin kuin esinettä. Mutta Emma olikin s/m-tyttö ja harrasti sitä vapaa-ajallaankin. Virallisesti emme olisi tietenkään saaneet juoruta asiakkaista saati nauraa heille, mutta se oli osa prosessia, jolla päänsä piti pinnalla varsinkin jos asiakkaita oli monta viikossa. 

En edelleenkään hävennyt sitä, että sain rahaa seksistä ja että sain orgasmin helposti, mutta joskus minua hiukan ahdisti, että minun piti vaihtaa partneria niin usein. Axel huolehti siitä, ettei heitä ollut kahta enempää viikossa, mutta koska minulla ei ollut kainaloa, johon käpertyä keikkojen jälkeen, tunsin itseni yksinäiseksi, vaikka saatoinkin nauttia seksistä. Kaipasin yhteyttä toiseen ihmiseen, aitoja tunteita. Työstäni ei myöskään tehnyt helpompaa se, että makasin melkein aina minua ainakin 30 vuotta vanhempien miesten kanssa, joilla suurimmalla osalla oli roikkuva maha, heikosti seisova kulli ja keltaiset hampaat. Harvalla nuoremmalla oli tarpeeksi rahaa.

Olin hankkinut uuden vuokra-asunnon Ullanlinnasta kauniista vanhasta talosta Jääkärinkadulta ja oman vuoteeni sylissä ja illan pimeydessä myönsin joskus, että osa ahdistuksestani saattoi johtua siitä, että Axel ei tullut minua lähellekään, ellei ollut kyse koulutuksestani. Ja kun hän eräänä syystalven päivänä sanoi tehneensä kaiken, mitä pystyi, yhteytemme katkesi käytännössä kokonaan.

Tienasin hurjia summia. Minulla oli asiakkaita, jotka buukkasivat minut viikoksi ja kyseessä oli silloin kymmenien tuhansien eurojen lasku. Yhden vuorokauden hinnaksi oli vakiintunut 10 000 Euroa ja sen maksoivat mielellään pihit hollantilaisetkin. Edes se surkea suomalainen johtaja ei valittanut. Hän tuskin edes tiesi, että nainen saattoi saada orgasmin.

Ennen kuin seuraava kevät saapui, minulla oli koossa mukava pieni pesämuna, jonka avulla otin lomaa aina silloin tällöin. Viikon tai kahden asiakkaani olivat vieneet minut milloin minnekin: Rivieralle purjehtimaan, Egyptiin snorklaamaan, Singaporeen shoppaamaan. Kerran olin ratsastanut Pustalla, parina iltana vaeltanut Mentonin kaduilla, jota pidin kauneimpana kaikista näkemistäni kaupungeista ja kerran olin istunut pistävän jäätävässä tuulessa Jäämeren rannalla, kun asiakas oli vienyt minut Hammerfestiin. 

Jos otin omaa lomaa, en halunnut matkustaa ulkomaille. Palasin aina Tornioon. Isäni oli Kemistä ja äitini Torniosta ja joskus pois lähtiessä tuntui, että hampaani halkeavaisivat, kun purin niitä niin kovaa yhteen koti-ikävästä jo etukäteen. Olin kasvanut rehvakkaan murteen, mahtavien jokisuistojen, rajakaupan ja vihaisena vinkuvan merituulen alueella ja vaikka olin nähmyt ja kokenut paljon, aloin arvostaa eri tavalla kotiseutuni omaleimaisuutta, joka oli monelle suomalaisellekin täysin tuntematon.

Vaikka olin ollut uhmakas Axelille sinä iltana, kun hän oli myöntänyt, että hän ei pitänyt siitä, että panin Lauria tai Panua, vältin molempia parhaani mukaan. Lauria ei paljon näkynytkään, mutta Panu oli tehnyt aloitteen pari kertaa. Toisella kerralla oli ollut jo huhtikuu ja silloin kerroin hänelle valheen. Että minulla oli poikaystävä. 

– Miten sä sen vielä kaiken tän keskellä hoidat?, Panu nauroi ja luulen, että hän tiesi minun valehtelevan. Miten minä olisin ulkomaanmatkani ja jatkuvat yölliset poissaoloni poikaystävälle selittänyt? Oli aivan tarpeeksi vaikeaa selittää äidille ja isälle, miten minulla oli varaa käydä jatkuvasti ulkomailla, vaikka valehtelinkin usein olevani vain Baltiassa tai vaikka Ruotsissa.

Kaksi iltaa keskustelun jälkeen ovikelloni soi. Olin hiukan hämmästynyt. Oli torstai-iltapäivä ja se oli minun ainut tynkäpäiväni yliopistossa. Kukaan kurssikavereistani ei kuitenkaan ollut ilmoittanut, että olisi tulossa käymään. Ja sellaisia, jotka olisivat voineet tehdä niin, oli vain pari. Ottomaanin tyttöjen kanssa meillä oli kirjoittamaton sääntö, että emme sotkeneet yksityiselämäämme liikaa työhömme ja tapasimme lähinnä Ottomaanissa tai sitten joskus harvoin ravintolassa tai pubissa.

Hetken ajattelin, että ovella saattaisi olla joku yli-innokas asiakas, joka oli jotenkin selvittänyt osoitteeni. Kerran oli käynyt niin. Ei mies mitään pahaa ollut aikonut tai tehnyt – itse asiassa hänellä oli mukanaan ruusukimppu, mutta klubilta hän oli lentänyt välittömästi ja ajatus stalkkerista oli epämiellyttävä. 

Roplasin kuitenkin oven auki. Axel seisoi sen takana, astahti askeleen eteenpäin, jotta voi nojata ovenkarmiin ja katsoi minua silmiin sanomatta sanaakaan. 

– Axel, minä henkäisin melko tyhmästi ja katsoin häntä päästä jalkoihin ja epäilin, että suupielestäni valahti hiukan kuolaa suupieleeni. En ollut nähnyt miestä kuin tulossa ja menossa tai puhumassa jollekin toiselle tytölle niinä ohikiitävinä hetkinä, joina olimme lipuneet toistemme ohitse. Olin monta kertaa miettinyt, miten miehestä oli tullut se, mitä hän oli. Aatelisperheen kasvatti, joka kantoi asetta venäläisten gangstereiden varalta. Korkeatasoisen seuralaispalvelun pyörittäjä, joka tuntui tietävän jotain melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja herra tietää mitä sen lisäksi. Epäilin, että seuralaispalvelu oli vain pieni osa Axelin bisneksiä. 

Mies pysyi hiljaa, mutta risti pitkät käsivartensa rinnalleen. Olin niin lähellä häntä, että minun täytyi taivuttaa niskani melkein epämukavaan asentoon, jotta näkisin hänen kasvonsa. Axelilla oli päällään kolmiosainen puku, joita olin oppinut rakastamaan. Vain harva suomalainen käytti sellaisia, ja Axelin puvut olivat aina niin hyvin istuvia, että epäilin niiden olevan mittatilaustyönä tehtyjä. Tämän päiväinen asu oli harvinaisen värinen: kylmän ruskean ja luumunpunaisen väliltä, joka sai hänen vaaleanvihreät silmänsä hehkumaan jaden värisinä. Hänen paitansa oli viininpunainen. Vaikka asu oli huoliteltuakin huolitellumpi, hänen melkein valkoiset hiuksensa olivat vähän sekaisin ja suun tienoilla näkyi kireyttä, jota en osannut tulkita. 

– Mitä…?, minä aloitin, kun hiljaisuus venyi ja mies vain tuijotti minua. 

– Saanko mä tulla sisään?, Axel kysyi ja astuin sivuun. 

Minua harmitti hiukan, että mies ei ollut ilmoittanut tulostaan, sillä minulla oli päällä vain yksinkertainen valkoinen t-paita ja skottiruutuiset punaiset olohousut. Kävelimme pieneen keittiööni.

– Asutteko te yhdessä?, Axel kysyi harkitun uteliaaseen sävyyn, mutta hän vilkaisi minua terävästi. 

Tajusin heti, mistä oli kysymys.

– Eikö mulla saa olla yksityiselämää? Emmalla on, minä vastasin niin viileästi kuin osasin, mikä ei ollut paljon, kun Axel oli kyseessä. 

– Saa tietysti, mutta mun bisnekset on luottamuksellisia ja jos sä asut jonkun kanssa, sä paljastut ennemmin tai myöhemmin. Sun työhön on mahdotonta yhdistää idyllistä perhe-elämää.

– Ehkä se ei vaan halua tietää. 

Axel nauroi teräksiseen sävyyn. 

– Ai että miestä ei kiinnosta, missä sen tyttöystävä tai avovaimo luuhaa yöt pitkät tai minne se matkustaa viikoiksi ilman häntä itseään? Älä unta näe. Jos se sellasta paskaa sulle syöttää ja sä uskot sitä, sä oot tyhmempi kuin mä luulin. Mieti, kuinka helppoa sen on seurata sua mihin vaan. 

– Emmalla on avomies!, minä ärähdin.

– Joka tekee töitä mulle!, Axel vastasi yhtä ärtyneesti. – Ja se tietää, miten pidetään turpa kiinni!

– Mistä sä tiedät, miten mun poikaystävä…

En ehtinyt pidemmälle, kun Axel käveli minuun kiinni, nappasi poninhännällä olevasta tukastani kiinni ja taivutti minua hiukan taaksepäin niin, että minun oli otettava kiinni ruokapöytäni reunasta joka painautui takamustani vasten. 

– Kuka se on?, Axel kysyi hermostuttavan pehmeästi ja kumartui korkeuksistaan niin, että hänen kasvonsa olivat melkein kasvoissani kiinni.

– Miksi niin?

– Mä laitan sen seurantaan. Ja varmistan, että se ei ala hengata sun perässä, kun sä teet töitä. 

– Miten sä sellasta pystyt järjestämään…, aloitin, mutta silloin Axel suuteli minua. Oikeasti suuteli minua. Ja aivan eri tavalla kuin ennen. Hän painoi huulensa ensin pehmeästi huuliani vasten, hieroi niitä omiani vasten ja jo siinä vaiheessa ilotulitteet räjähtelivät kaikkialla kehossani. Otin kiinni hänen takinliepeistään ja avasin suuni. Hänen kielensä livahti sisään ja veri suonissani kohisi ja kiehui riemuissaan kuin sisälläni olisi räjähtänyt pato, joka oli pitänyt kaiken liikkeen ja voiman pysähdyksissä pitkän aikaa. 

Päässäni pyöri ja kehoni painautui Axelia vasten. Viimeinkin, viimeinkin, viimeinkin, päässäni hakkasi ja vaikka liimauduin miestä vasten kuinka lujaa hyvänsä, tiesin, että mikään ei riittäisi ennen kuin saisin hänet. Saisin hänet oikeasti itselleni. Edes hetkeksi. Sormeni näpräsivät miehen paitaa ja liiviä auki, enkä edes huomannut koko asiaa, ennen kuin Axel kohotti päätään silmät oudon sumeina.

– Mitä sun poikaystävä tähän sanoo? Mitä jos se yllättää meidät? 

– Ei mulla oo mitään poikaystävää, minä vastasin hiljaisella, vapisevalla äänellä.

– Sä sanoit Panulle, että sulla on, Axel sanoi ja suuteli samalla kohtaa kaulassani, jossa suoni sykki hurjaa vauhtia. 

– Mä en halunnu antaa sille ja mä halusin, että se lakkaa vonkaamasta.

Axelin kädet kulkivat t-paitani alle ja hän kuiskasi korvaani:

– Kukaan ei voi näyttää noin syötävän hyvältä tavallisessa kotiasussa.

Viimeistään se teki minusta lopun ja nyyhkäisin Axelille:

– Ota mut ole kiltti. 

– Mä en ole kiltti.

– Ota silti.

Miehen kädet liukuivat selälleni ja hän pujotti t-paitani pois yltäni ja tuijotti hetken kuin huumaantuneena kasvojani ja rintojani. 

– Mikä siinä on, että mä en saa sua mielestä, hän  ärähti melkein itsekseen. 

Tunsin juovuttavaa voitonriemua, sillä vaikka kuinka olin yrittänyt, en ollut päässyt yli Axelista, ja hän oli edelleen kaikkien fantasioideni ja yksityisten, turhautuneiden masturbointihetkieni kohde. En halunnut tunnustaa sitä hänelle ikinä, mutta sen jälkeen kun olin maannut Laurin kanssa, en ollut koskenut yhteenkään mieheen, joka ei ollut asiakas. Ja kuten aiemmin mainitsin, asiakkaissa ei usein ollut paljonkaan kehumista. Ja jos olikin, tyydytys, jonka sain, oli puhtaasti fyysistä.

Olin kyllä aikonut. Ja aikonut. Mutta kaikissa opiskelijapojissa oli jotain vikaa ja he tuntuivat naiiveilta. Ollessani vapaalla en vain jaksanut alkaa säätämään mitään kenenkään kanssa, vaikka tilaisuuksia oli silloin tällöin tullutkin. Ja mikä ero siinä olisi ollut suhteessa asiakkaisiin? Olin aivan tietoinen siitä, että suhdetta olisi vaikea ylläpitää ja yhdenillanpanoja minulla oli ammattini puolesta jo aivan tarpeeksi muutenkin. 

Kun Axel irrotti hiusrenksuni ja pujotti kätensä tummiin kiharoihini ja toisen olohousujeni vyötärön alle, kaikki mietteeni häipyivät aivoihini äkkiä hiipineeseen hernerokkasumuun. Tunsin vain Axelin kädet, jotka pudottivat housuni ja pikkuhousuni nilkkoihin niin, että alaston vartaloni painautui hänen täysissä pukeissa olevaa vartaloaan vasten. Mies suuteli minua uudelleen ja ajattelin, että hän ottaisi minut siinä pöydällä. 

Sen sijaan hän nosti minut hajareisin syliinsä ja kantoi minut pieneen makuuhuoneeseeni ja laski minut vuoteelle. Jostain syystä silmäni tuntuivat kosteilta, kun hän katsoi minua ja alkoi riisuutua hitaasti ja harkitusti. Vasta kun hän oli täysin alaston, ja silmäni sinkoilivat kuin lottopallot edestakaisin hänen suuressa ja niin pitkään himoitsemassani vartalossa, hän kiipesi viereeni sänkyyn. Hänen painava kätensä laskeutui rinnoilleni ja minulta pääsi matala ja pitkä huokaus. Vartaloni oli virittynyt täyteen valmiuteen, kun se oli päässyt Axelin läheisyyteen: kuin se olisi ollut vuosikymmeniksi nurkkaan heitetty ja jälleen löydetty ja hellään huomaan otettu Stradivarius. Kun Axelin käsi siirtyi hitaasti vatsalleni, aloin epäillä, että hän halusi tappaa minut. Saisin jonkin kohtalokkaan aivo- tai sydäninfarktin, jos hän jatkaisi yhtä hitaaseen tahtiin. 

– Axel…, minä aloitin ja nostin varmasti enemmän kuin rukoilevat silmäni Axelin silmiin.

– Onko sulla kiire?, mies kysyi ja silitti reittäni.

– On…ei…ei siis mihinkään menoa…mutta…

– Ole sitten hiljaa, hän vastasi ja avasi hiukan reisiäni.

Vaarallinen onnen tunne läikehti sisälläni samalla, kun jossain tunteen reunamilla välkkyi varoitusvalo kuin kaukana siintävä majakka. En piitannut majakasta. Minä en ollut menossa sitä kohti. Silmäluomeni tuntuivat raskailta ja ojensin käsivarteni, jotta sain koskettaa alastonta miesvartaloa, jota olin kaivannut enemmän kuin olin myöntänyt itselleni yhtenäkään päivänä tai yönä ennen tätä päivää.

Axel hyväili lanteitani ja siveli reisiäni niin, että levitin sääreni ja painauduin hänen kättään vasten niin hyvin kuin taisin. Hän suuteli rintojani sen sijaan, että olisi purrut ja kun hän imaisi rinnankärkeäni, hän ei tehnyt sitä kärsimättömästi eikä siten kuin olisi ollut vihaisen himon hallitsema. Itse asiassa se tuntui aivan päinvastaiselta. Aivan kuin hän olisi…palvonut minua. Tai ainakin vartaloani. 

Kun hänen kätensä lopulta painautui jalkoväliini, päästin niin pitkän voihkaisun kuin vain ihmiskeuhkoillani pystyin. Nyin Axelia päälleni, mutta mies sukelsi jalkoväliini ja maistoi nesteitäni ja jo kivuliaan turvoksissa olevia poimujani. Kun hän painoi kielensä klitorikselleni, laukesin ensimmäisen kerran. Hajosin kuin korttitalo ja puristin Axelin hiuksia nyrkeissäni kun selkäni kaartui kuin jousi. 

– Voi luoja, voi luoja…mä en kestä…ota mut kunnolla jooko…, höpötin, enkä edes oikeastaan kuullut itseäni, kun mielihyvä – sekä fyysinen että henkinen löivät ylitseni.

Valitukseni teki ilmeisesti viimein ja vihdoin lopun ainakin osasta Axelin itsehillinnästä, ja hän asettautui päälleni ensin puolittain niin, että pystyi suutelemaan minua ja hyväilemään rintojani. Kun kiehnäsin häntä vasten edelleen kärsimättömänä ja himoissani, hän huokaisi suutani vasten hiljaa: ”Voi saatana, Ellen”. Axel nousi kyynärpäidensä varaan pääni molemmin puolin ja alkoi viimein työntyä minuun. Se kesti ikuisuuden. Tuijotimme toisiamme kuin lumottuina ja vannon, että räpyttelin silmiäni vasta, kun Axel oli aivan perillä ja täytti minut ääriäni myöten. Kun hän vetäytyi ja sulki silmänsä kivulias ilme kasvoillaan, minä kurottauduin suutelemaan häntä uudelleen. 

Silloin se alkoi. Loputon orgasmini. Axel avasi taas silmänsä, tuijotimme toisiamme, suutelimme aistillisemmin kuin ikinä, ja kehomme painautuivat toisiaan vasten kuin olisimme olleet kaksi toisiinsa yhteen kuuluvaa palapelin osasta. Minä aloin sykkiä Axelia ympärillä jo ensimmäisillä työnnöillä, laukesin räjähtävän nopeasti, ja siitä lähtien kliimaksilleni ei tullut loppua. Voihkin ja huokailin ja kun ensimmäiset aallot laantuivat hieman, puristuin ja kiristyin hänen ympärilleen taas ja laukesin uudestaan. Ja huusin hänen nimeään. Hän jatkoi ja minä kouristelin entistä voimakkaamman orgasmin kourissa. Kun hän nosti lantioni ilmaan ja alkoi työnnellä sulavasti mutta silti valtavalla voimalla sisääni, tuijotin häntä silmiin ja kun näin, että hän ylitti rajan, minä suljin silmäni ja tempauduin hänen mukanaan sellaiseen pyörteeseen, josta ei selvitä hengissä. Ainakaan henkisesti.

Upposin syvälle, syvälle, syvemmälle kuin mihin Mariaanien hauta ylettyy ja sisälläni ui outoja, minulle ennestään täysin tuntemattomia olentoja, jotka valtasivat minut ja tiesin, että ne eivät enää koskaan päästäisi minua irti. En halunnut yrittää nimetä yhtäkään niistä, sillä tiesin, että minulla olisi koko elämä aikaa yrittää. Se olisiko Axel koskaan mukana kanssani, oli täysin epävarmaa. Varmaa oli vain se, että hän oli tuonut ne olennot sisääni, eivätkä ne lähtisi sieltä enää ikinä.

– Ellen!, Axel murisi kerta toisensa jälkeen hiestä kosteaa niskaani vasten ja makasimme pitkän aikaa toisiimme kietoutuneina siihen asentoon, mihin olimme romahtaneet. 

Lopulta Axel vetäytyi pois, mutta veti minut kiinni itseensä. Olin niin onnellinen, että se oli epäilyttävää, enkä halunnut miettiä tunnetta tarkemmin. 

– Mun ei pitäny tehdä tätä, mies kuiskasi hiuksiini. 

– Mä oon iloinen, että teit, minä vastasin autuaallisessa horroksessani.

– Mä en voi jäädä, Axel sanoi sitten.

Koko kehoni puristui kasaan sydämeni mukana. Eipä tietenkään, ajattelin sumuisesti.

– Tuutko sä takaisin?, kysyin hyvin hiljaa, niin hiljaa, että Axel ei ehkä kuulisi.

– Mä en haluis, kuului vastaus ja onnellinen horrokseni sai taas pienen iskun kohti todellisuutta.

Päätin silti yrittää. Käännyin Axelia vasten ja suutelin hänen rintaansa. 

– Ehkä vielä kerran? Kun sä nyt tänne eksyit, sanoin hengästyneesti ja yritin kuulostaa niin rennolta kuin mahdollista.

Axel pyörähti selälleen ja veti minut mukanaan. Hän siristi silmiään ja katsoi silmiini, joiden eteen yritin asentaa kaikki tunteet sisällä pitävät säleverhot. Suutelin häntä suulle, sitten kaulaan ja kun aloin kuljettaa käsiäni hänen rinnallaan, tunsin, kuinka hänen kalunsa alkoi jäykistyä vastaansanomattomasti.

– Yhden kerran, hän lupasi ja minä helvetti soikoon iloitsin kuin lapsi jouluna.