HYMYTYTTÖ 4

Makasin pitkään päiväpeitteen alla, kun Tuomas oli lähtenyt. Uskomattoman orgasmin synnyttämä nautinto kipinöi suonissani kauan, mutta kun minuutit kuluivat, ja hiki kuivui iholleni, mieltäni alkoivat painaa epäusko, ahdistus ja hämmennys.

Ajatukset pyörähtelivät mielessäni vastasyntyneisiin muistoihin kietoutuneina. Miksi juuri Tuomas? Miksi juuri hän veti minua puoleensa niin voimakkaasti? Miksi mies oli lähtenyt? Miksei hän vain ollut ottanut minua? Eikö hän ollut halunnut…? Ei. Sitä se ei ollut ollut. Saatoin olla kokematon, mutta tyhmä en sentään ollut. Se, mitä mies oli sanonut, tehnyt, miltä hän oli näyttänyt…hän oli halunnut. Valtavasti.

Sanonut. Tehnyt. Näyttänyt.

Häpeä luikerteli äkkiä sisääni, kun muistelin yksityiskohtia siitä, mitä kaikkea itse olin sanonut, tehnyt ja miltä epäilemättä olin näyttänyt. Kuinka pois tolaltaan Tuomas oli minut saanut. Mihin kaikkialle olin hänen kätensä ja suunsa päästänyt. Miten olin kiemurrellut ja huohottanut hänen sylissään. Kuinka olin kiihottunut hänen hävyttömistä puheistaan.

Kiimassa. Märkä. Neitsytpillu.

Mies oli uhannut, että pitäisin hänen sanoistaan ja minä olin pitänyt. Niin paljon, että…Voi luoja. Minä olin sanonut sen. Että olin kiimassa. Kuin eläin.

Vaikka olin järjen tasolla hyväksynyt esiaviollisen seksin jo vuosia sitten, oli vaikeaa sysätä sivuun lapsuudesta lähtöisin olevia tuomitsevia ajatuksia, jotka yrittivät nyt pintaan. Vaikka olin vitsaillut lomaromanssista Lenan kanssa, en ollut todella uskonut tekeväni mitään. Olin uskonut olevani tyyppiä, joka tarvitsi syvempiä tunteita ennen seksisuhteeseen ryhtymistä.

Puristin silmäni kiinni, ja kiihko syöksähti häpeän rinnalle. Kyllä, se oli tuntunut paheelliselta. Se oli ollut pelkkää ruumiillista himoa. Ja silti…se oli tuntunut niin hyvältä. Taivaallisen hyvältä. Täysin erilaiselta kuin olin kuvitellut. Intensiivisemmältä. Alkukantaisemmalta. Oli kuin sisältäni olisi löytynyt aivan uusi, villi ja estoton olento, joka ei epäröinyt heittäytyä hetken vietäväksi. Se oli kiehtovaa.

Makasin vielä hetken ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten riepoteltavana, mutta sitten nousin ja menin suihkuun. Ehkä kykenisin paremmin ajattelemaan kaikkea hyvin nukutun yön jälkeen.

________________________

Aamulla en osannut soittaa tai laittaa viestiä Tuomakselle, vaikka tallensin hänen puhelinnumeronsa puhelimeeni. Tiesin, että olisi kohteliasta laittaa edes jonkinlainen viesti hänen ehdottamastaan basaarikäynnistä, mutta jänistin joka kerta, kun otin puhelimen käteeni. Olin kyllä päässyt yli pahimmasta henkisestä krapulasta, mutta minua nolotti silti ajatus Tuomaksen tapaamisesta.

Lopulta päätin pelata aikaa. Tiesin kyllä, että minun olisi kohdattava Tuomas ennemmin tai myöhemmin – varsinkin kun olimme lähdössä samalle retkelle seuraavana päivänä, mutta minusta tuntui, että minun olisi saatava ajatuksiani paremmin järjestykseen.

Kun sitten täpötäydessä aamiaistilassa samaan pöytään istahti kaksi ruotsalaista, minua vähän vanhempaa naista, kuulin heidän keskustelevan keskenään basaarissa käymisestä. Mietin hetken, olisiko töykeää yrittää tunkeutua mukaan. Rohkaisin kuitenkin itseni ja kysyin englanniksi, saisinko liittyä seuraan. Selitin, että olin yksin ja arvostaisin kokeneempaa matkaseuraa. Naiset esittäytyivät Emmaksi ja Juliaksi ja he toivottivat minut kohteliaasti tervetulleeksi.

Siinä samassa näin Tuomaksen astuvan sisään, ja happi karkasi keuhkoistani. Hän seisahtui aamiashuoneen keskelle miettiväisen näköisenä kädet taskuissa ja tarkasteli ihmisjoukkoa. En saanut hänestä silmiäni irti.

Miehellä oli päällään luonnonvalkoinen, pitkähihainen pellavapaita, jonka pari ylintä nappia oli auki ja mustat cargosortsit. Vaalea paita korosti hänen syventynyttä rusketustaan ja jo auringossa vaalenneita hiuksiaan, ja kun hän käänsi päätään, pieni huokaus karkasi huuliltani. Silmäni lipuivat voimakkaalla profiililla: korkealla otsalla, kauniisti kaartuvalla kyömynenällä ja itsepäisellä leualla.  Uudet tuttavani huomasivat huumaantuneen tuijotukseni ja käänsivät hekin päätään.

-Joku on ihastunut, Julia heläytti englanniksi ja herätti minut lumoutuneesta mielentilastani.

-Minä en yleensä ole blondeihin kallellaan, mutta luoja, tuo profiili, Emma mutisi, puraisi huultaan ja virnisti minulle.

-Minä vain satuin katsomaan siihen suuntaan…, selitin heikosti.

-Totta kai. Siellä onkin meneillään niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista, että…, Julia aloitti, mutta vaikeni sitten.

Silmäni laajenivat, kun käänsin päätäni taas Tuomasta kohden. Mies oli huomannut minut ja lähti tulemaan kohti.

-Huomenta Hymytyttö, mies sanoi hyväilevästi ja sipaisi poskeani niin, että kuumat väreet juoksivat pitkin selkärankaani.

-Hmm…huomenta, henkäisin vaimeasti.

Muistot edellisillalta lepattivat mielessäni. Tuo mies riisui minut. Tuo mies hieroi rintojani. Tuo mies suuteli ja…imi minun nännejäni. Tuo mies työnsi kätensä pikkuhousuihini ja…Olin kauhuissani, mutta samaan aikaan kiihko kuumotti minua kaikkialta.

-Susta ei oo kuulunu mitään. Etkö sä haluu lähteä basaariin?, mies kysyi kevyesti, mutta aistin myös levottomuutta hänen äänessään.

En todellakaan halunnut mihinkään kirottuun basaariin, päässäni hakkasi. Halusin takaisin hotellihuoneeseen. Tuomaksen kanssa. Halusin, että hän tekisi minulle kaiken, mitä oli eilenkin tehnyt ja enemmän. Paljon enemmän.

Käänsin nopeasti katseeni pois miehen silmistä uskomattoman hämilläni. Mikä siinä oli, että kun Tuomas vain ilmestyi paikalle, hän sai minut täysin pois radaltani? Minun todella pitäisi miettiä tarkemmin. Niinhän Tuomaskin oli sanonut.

-Mä aattelin lähteä Emman ja Julian kans. Musta tuntuu, että mä…haluun vielä vähän miettiä asioita, vastasin epävarmalla äänellä.

Sanojeni vaikutus oli välitön. Tuomas astahti heti askeleen taaksepäin ja hänen äänensä oli moitteettoman kohtelias, kun hän sanoi:

-Okei. Mä meen sit Antonion ja porukoiden kans. Voittehan te liittyä siellä mukaan, jos siltä tuntuu.

_______________________

Lähdimme miltei heti matkaan ja pian kaduin päätöstäni. Emma ja Julia puhuivat minulle kyllä aika ajoin englantia, mutta enimmäkseen he syventyivät juoruilemaan ja naureskelemaan ruotsiksi, enkä voinut mitään sille, että tunsin itseni ulkopuoliseksi tungettelijaksi. Tämä olisi ollut hauskaa Tuomaksen kanssa, mielessäni käväisi useammin kuin yhden kerran. Kiristelin hampaita ja keskityin itselleni vihaisena saviastioihin, koruihin, huiveihin, mausteisiin. Kaikkeen mahdolliseen, joka harhauttaisi minut petollisista ajatuksistani.

Aina silloin tällöin näin Tuomaksen seurueensa kanssa. Siihen kuului sama pariskunta, jonka olin nähnyt aiemminkin, miehen Elenaksi kutsuma ruskeaverikkö ja pitkä tekoblondi. Kaikilla näytti olevan todella rattoisaa ja näin parikin kertaa, kun Elena tarttui Tuomaksen käteen ja osoitti tälle jotain mielenkiintoista. Mies ei näyttänyt rohkaisevan Elenaa, mutta ei hän työntänyt tämän kättä poiskaan.

Ja tuohon porukkaanko minun pitäisi liittyä?, ajattelin kiukkuisena ja kävelin aina seurueen nähdessäni poispäin. Jos minun piti olla kolmas pyörä, olin sitä ennemmin nykyisessä seurassa kuin Tuomaksen ihailijakerhon jäsenenä.

Kun retkikumppanini eivät näyttäneet parin tunnin jälkeenkään olevan lähdössä mihinkään, ja huomasin olevani lähellä basaarin pääsisäänkäyntiä, jolla olin nähnyt takseja, erosin heistä avusta kiitellen. Jouduin väittelemään jonkin aikaa siitä, laitettaisiinko taksin mittari päälle. Se vain lisäsi ärtymystäni. Hotellille päästyäni kävelin suoraan suihkuun, vaihdoin päälleni bikinit ja niiden päälle kirkkaanpunaisen, kevyen rantamekon, jossa oli ohuet spagettiolkaimet ja kaunis kellohelma. Sitten marssin hotellin rantabaariin, vaikka kello oli vasta puoli yksi. Tilasin huimapäisesti elämäni toisen Caipiroskan ja menin istumaan auringonvarjon alle pöytään.

Selasin ajankuluksi ystäviltäni ja perheenjäseniltäni saamiani viestejä. Lena ja Doris kyselivät, oliko minulla hauskaa. Tietäisivätpä vain, mietin mielessäni, ja hymy nyki suupieliäni huonosta tuulestani huolimatta. Äiti kyseli, olinko hengissä.

Olin juuri aikeissa alkaa vastata, kun rannan suunnasta kantautui hervoton naisellinen kikatus. Nostin hajamielisesti päätäni. Se oli Elena. Pukeutuneena valkoisiin bikineihin, joiden yläosa oli olkaimeton ja piteli rintoja hädin tuskin piilossa, ja joiden alaosa paljasti – ei voinut olla totta – kaiken karamellinruskeista, treenatuista pakaroista.

Miten joku kehtaa pukeutua tuolla tavalla?, mietin yhtä aikaa inhoten ja uteliaana. Nainen oli juossut kauemmas, mutta nyt hän palasi frisbee kädessään ja alkoi syöttää…silmäni kääntyivät hänen kumppaniinsa ja kapenivat äkillisestä raivosta. Vai niin. Tuomas ei ollut aikaa hukannut. Olikohan pariskunta jo treffeillä? Olikohan miehellä yleensäkin tapana vikitellä useita naisia yhtä aikaa? Elenan kanssa ei taatusti ainakaan tarvitsisi jutella siitä, kuinka pitkälle tämä oli mennyt miehen kanssa. Elkeistä päätellen nainen oli sen tien kulkenut monta monituista kertaa ja aivan perille asti, ajattelin pahansuovasti.

Tarkastelin Tuomasta kaukaa ja huolimatta siitä, että olin vihainen, en saanut silmiäni irti hänen vartalostaan. Miehellä oli edelleen cargoshortsit yllään, mutta hän oli riisunut paitansa. Vaikka hän oli melko kaukana, pystyin silti näkemään lihakset, jotka liikkuivat hänen ihonsa alla. Ja naurun, joka elävöitti hänen kasvojaan. Ei-toivottu kaipaus, nöyryytys ja myrkyllinen viha päässä kihisten näppäilin miehelle viestin pohtimatta asiaa sekuntiakaan.

Sä käskit mun miettiä. Mä oon nyt miettiny. Mä en makaa miesten kans, jotka liehittelee montaa naista yhtä aikaa. 

Kaduin heti, kun viesti lähti.

Itsehän minä olin jättänyt viestittämättä Tuomakselle. Olin kieltäytynyt lähtemästä basaariin hänen kanssaan. Mies oli kysynyt. Hän oli kysynyt. Totta kai hänellä oli oikeus vetää käyttäytymisestäni omat johtopäätöksensä. Hän oli sinkku ja lomalla. Miksi hänen pitäisi odotella minun huopaamisiani ja soutamisiani? Ja taivaan tähden, miksi silmäni tuntuivat niin inhottavan kosteilta?

Näin Tuomaksen kaivavan puhelimen taskustaan, tuijottavan viestiä hetken ja kääntyvän katsomaan ensin rannalle ja sitten baarin suuntaan. Hän sanoi jotain Elenalle ja lähti minua kohti. Mieleni teki karata, mutta tiesin sen olevan tuhoontuomittu yritys. Mies ehtisi saada minut kiinni hisseillä tai ilmestyisi ovelleni. Lisäksi tunsin kiistämätöntä mielihyvää siitä, että Tuomas oli irrottautunut tummaveriköstä heti saatuaan minulta viestin.

-Mitä Hymytyttö täällä kiukuttelee?, Tuomas kysyi kiusoittelevalla äänellä ja laskeutui sulavasti viereiseen tuoliin.

Hänen silmänsä lukitsivat omani hetkeksi, mutta sitten ne lähtivät kulkemaan verkkaisesti ja hyväillen vartaloni ylitse. Sydämeni lennähti kurkkuuni ja alkoi jyskyttää siellä kuin höyryveturi. Käänsin pääni sivuun. Sana ”kiukuttelee”särähti korvaani, vaikka olin vielä äsken pitänyt itsekin viestiäni epäoikeudenmukaisena.

Maria. Se on mun nimi. Mä aattelin, että mä helpotan sun valintaprosessia. Tai ehkä sulla ei sellasta oo, ja sä liehut aina monen naisen kans yhtä aikaa, kivahdin sydämistyneesti.

Tuomas huokaisi ja katsoi kärsivästi kohti taivasta.

-Mitä mun pitäis tehdä? Mä oon tutustunu täällä pariin ihmiseen. Ja joo, osa niistä on naisia. Susta ei kuulunu mitään, ja kun mä pyysin sua mukaan, sä et halunnu lähteä. Olisko mun pitäny oottaa murheen murtamana mun huoneessa, kun sä käyt moraalikeskustelua ittes kans?

-Mä en käyny mitään moraali…, aloitin epärehellisesti.

Vaikenin nolona ja aloitin alusta:

-Sä jätit mut eilen yksin. Kaiken sen jälkeen…ja se oli mulle ihan uutta. Ja sit kun mä en heti tiedä mitä tehdä, sä oot koko ajan…ton puolialastoman naikkosen kans.

Tuomas rypisti kulmiaan.

-Etkö sä ymmärtäny, mitä mä eilen sanoin? Mä pelkäsin, että mä menetän mun itsehillinnän. Mä olin niin kiihottunu, että mä en pian olis enää jaksanu välittää sun neitsyydestä tai kokemattomuudesta hevonpaskaa.

-Olisit ottanu kylmän suihkun! Niin kaikissa kirjoissa tehdään!, minulta lipsahti.

Tuomas räjähti nauramaan ja puna alkoi hiipiä poskilleni.

-Kirjoissa…, hän hekotti hetken toivottomasti korahdellen ja kysyi hetken päästä:

-Ja mitä sitten, kun mä olisin palannu sieltä? Mä olisin saanu seistä siellä perkeleen suihkussa koko yön!

-Aikuinen mies eikä muka itsehill…

-Oliko sulla eilen itsehillintää? Millanen fiilis sulla olis ollu aamulla, jos mä olisin vaan suoraa päätä nainu sua? Ja voi luoja mä olisin nainu. Koko yön. Ja pannu sut opetteleen vaikka ja mitä…niinku vaikka…

-Lopeta!, voihkaisin ja painoin kädet korvilleni ennen kuin mies latelisi lisää hävyttömiä ilmauksia ja kertoisi yksityiskohtaisesti, mitä hän oli halunnut minulle opettaa.

-Ja nyt sä oot mustasukkanen jostain Elenasta…

-Mä en oo mustasukkanen!, ärähdin posket palaen.

Mieleni taustalla käväisi, etten ollut eläissäni valehdellut niin usein parin päivän sisään.

Tuomas kohotti vain kulmiaan ja kommentoi härnäävästi:

-Ja mitä alastomuuteen tulee, niin eiks kaikki oo rannalla puolialastomia? Vaikka myöntää täytyy, että Elenan biksut on kyllä oikein…kivat.

Henkäisin raivostuneena, mutta Tuomas ei ollut huomaavinaankaan. Hänen vihreät silmänsä vakavoituivat, ja hän puhui minulle hitaasti ja selkeästi kuin olisin tottelematon lapsi.

-Sä tiedät, mitä mä haluun. Mutta jos et haluu…Mä en oo mikään munkki – enkä teidän lahkolaisia –  , ja jos mulle tulee tilaisuus pitää vähän hauskaa jonku kivan ja estottoman naisen kans, niin mä pidän.

Yhtäkkinen kipu välähti lävitseni, kun miehen viimeiset sanat osuivat ja upposivat. En enää hävennyt sitä, mitä olin tehnyt Tuomaksen kanssa. Häpesin sitä, kuinka olin itse kuvitellut olleeni estoton, kun mitä ilmeisemmin olin vaikuttanut juuri siltä, mitä olin. Ujostelevalta neitsyeltä.

-Hyvä on, vastasin hyytävästi ja jatkoin:

-Jatka sä estottoman Elenan kans. Ehkä mä löydän ystävällisempää ja ymmärtäväisempää seuraa tuolta rannalta.

-Olkoon kuinka ystävällistä tai ymmärtäväistä, seksiä ne sulta silti haluaa, Tuomas täräytti.

-Hyvä! Sellasen miehen kans mä sitä haluunki, sähähdin ja nousin tuolilta.

Tartuin rantakassiini ja samassa Elena upeine ruskeine säärineen ja suurine kauriinsilmineen ryntäsi pöydän ääreen saman pariskunnan kanssa, jonka olin nähnyt Tuomaksen seurassa aiemminkin.

-Maria…, kuulin Tuomaksen sanovan takaani, mutta olin niin loukkaanut ja vihainen, että marssin suoraa päätä rannalle.

Pitäköön Elenansa. Ja kaikki muutkin naisensa. Minä en välittäisi. Itse asiassa tämähän oli vain pelastus. Olisi ollut silkkaa hulluutta jatkaa Tuomaksen kanssa.

Levitin pyyhkeen yhdelle rantatuoleista ja riisuin mekkoni. En edes muistanut ujostella bikinejäni, kun tuijotin ärtyneenä ja apeana edessäni kimaltelevaa sinistäkin sinisempää merta. Yritin lukea jonkin aikaa, mutta hetken kuluttua takaani alkoi kuulua taas Elenan kiljahtelua ja Tuomaksen ja ilmeisesti myös äsken näkemäni pariskunnan naurua. Vaikka kuinka vahtasin dekkarini sivua, en saanut siitä mitään selvää. Äänet kirkuivat koko ajan läpitunkevampina korvissani ja olin jo lähdössä pois, kun kuulin viereltäni englanniksi:

-Saako tähän istuutua?

Olin ollut niin uppoutunut ajatuksiini, etten ollut edes huomannut, että rantatuolini viereen oli ilmaantunut suurin piirtein ikäiseni vaalea mies. Mies oli komea herkällä, kaunispiirteisellä tavalla ja vaikutti ystävälliseltä. Toisin kuin eräät, ajattelin happamasti ja nyökäytin hymyillen miehelle.

-Istu vain, kehotin ja tunsin pienen jännityksen nipistävän vatsanpohjaani.

Tunsin itseni suorastaan huimapäiseksi aikoessani tutustua umpioutoon mieheen, vaikka sitten vain jutustelun muodossa. Mies esittäytyi Sanderiksi ja kertoi olevansa hollantilainen. Esittäydyin itsekin, ja kun olimme jutelleet jonkin aikaa Tunisiasta, kotimaistamme ja dekkareista, hän sanoi:

-Näin sinut kaverini kanssa täällä jo eilen. Oletko yksin matkalla?

Selitin, mitä oli tapahtunut, ja Sander nauroi vihamieliselle kommentilleni Lenan hevosesta.

-Sinä olet hauskaa seuraa. Hotellissa on yökerho, ja me ajattelimme käydä siellä Hansin kanssa illalla. Tulisitko sinä mukaan?, hän sanoi siniset silmät kimaltaen ja sipaisi aivan kuin puolihuolimattomasti hiussuortuvan korvani taakse.

Sydämeni alkoi sykkiä kiivaammin ja muistin, mitä Tuomas oli väittänyt. Että ystävällisetkin miehet halusivat seksiä. No, mitä sitten? Voisinhan minä yökerhossa käydä.

-Miksei, minä vastasin ja Sander hymyili minulle entistä leveämmin.

Ilmeisen rohkaistuneena mies sitten kysyi:

-Haluaisitko sinä käydä tuolla baarissa? Menemme Hansin kanssa vähän ajan päästä ajelemaan vesiskoottereilla, mutta minulla on tunti aikaa.

Sander ehti tuskin lopettaa, kun nyökkäsin pontevasti ja säihkytin hänelle miljoonan voltin hymyä, joka tuntui kasvoillani yhtä aidolta kuin väärä raha. Mittani oli täynnä selkäni takana käytävää iloista ja äänekästä frisbeeottelua, ja minusta tuntui vahvasti siltä, että uusi Caipiroska tekisi terää.

-Mennään vain.

-Loistavaa. Minä tarjoan.

__________________________

Astelin hotellin aulan läpi kohti käytävää, jota pitkin pääsi yökerhoon. Sander oli kysynyt, voisiko hän hakea minut ovelta, mutta jostain syystä se oli tuntunut väärältä. Ehkä siksi, että Tuomas oli hakenut minut ovelta vain päivää aiemmin. Ehkä siksi, että tämä tuntui vähemmän treffeiltä, kun menin yökerhoon itsekseni.

Aiemmin olin kävellyt rantabaariin Sanderin kanssa nenä pystyssä, enkä ollut vilkaissutkaan Tuomaksen seurueeseen päin. Olimme jatkaneet kevyttä jutustelua juomien ääressä, Sander oli sirotellut pieniä kohteliaisuuksia puheensa sekaan, ja minä olin yrittänyt kiinnostua miehestä samalla tavalla kuin Tuomaksesta. Se ei tahtonut onnistua. Toisaalta, koska väliltämme puuttui se ukkosta enteilevä painostava lataus, joka sihisi kaiken aikaa Tuomaksen ja minun välillä, minun oli helpompaa rentoutua Sanderin seurassa.

Silitin ajatuksissani vaalean turkoosin värisen silkkimekkoni helmaa. Se oli selvästi rohkein, mitä kaapistani löytyi, ja olin ollut jo monta kertaa vaihtamaisillani sen toiseen. Yläosassa oli halterneck-pääntie, joka sukelsi syvälle rintojeni väliin ja takaa mekko paljasti selkää miltei ristiselkään saakka. Hameosa oli muutoin yksinkertainen ja lyhyt, mutta takaosan helmaan oli ommeltu kerroksia samasta kankaasta niin, että se näytti kohoavan hieman ylös ja korosti takapuoleni muutenkin pyöreitä muotoja. Lena oli vakuuttanut, että se oli kuin minulle varta vasten tehty bilemekko, ja hänen sanansa korvissa soiden olin purrut hammasta ja lähtenyt mekko päällä huoneesta.

Näin Sanderin ja Hansin heti baaritiskillä. Kello oli vasta yhdeksän, eikä väkeä ollut kovin paljon, mutta musiikki soi jo kovaa, ja tanssilattia oli puolillaan. Sander huomasi minut, kun tulin lähemmäs.

-Vau. Sinä näytät tyrmäävältä, hän kehui sävyyn, joka oli hiukan liian sokerinen minun makuuni.

Ärsyynnyin itseeni välittömästi. Minun makuuni? En ollut varsinainen asiantuntija, mitä miehiin ja kohteliaisuuksiin tuli. Minun kannattaisi laajentaa makumieltymyksiäni tai voisin jäädä neitsyeksi koko loppuelämäkseni. Hymyilin Sanderille ja sain hetken kuluttua eteeni lasillisen valkoviiniä. Miehet kertoivat vesiskootterikokemuksistaan ja aikeistaan käydä vanhassa kaupungissa, kun minä taas mainitsin seuraavan päivän retken.

Kun aika kului, Sander alkoi kosketella minua. Ensin puolihuolimattomasti selkääni tai lantiotani hipaisten, sitten rohkeammin. Hän antoi kätensä kulkea kyljelläni ja toisella kertaa olkapäälläni. Hänen hymynsä oli edelleen ystävällinen, mutta hänen silmänsä olivat muuttuneet flirttailevammiksi.

Pienet jännityksen laineet keinahtelivat vatsanpohjassani ja yritin käyttäytyä niin luontevasti kuin osasin. Toinen valkoviinilasi auttoi asiaa. Kun mies sitten pyysi minua tanssimaan, suostuin helpottuneena. Voisin miettiä vähän, mitä ajattelin tilanteesta.

Jouduin kuitenkin ojasta allikkoon.

Vaikka klubilla soi oli kiihkeärytminen arabialainen diskomusiikki, Sander painoi minut rintaansa vasten ja alkoi keinuttaa minua hitaassa tahdissa. Hänen kätensä siveli paljasta selkääni, kun toinen piteli kättäni. Se oli miellyttävää, omalla tavalla kiihdyttävääkin. Mutta ei lähelläkään sitä räjähtävää vaikutusta, joka Tuomaksella oli minuun.

Vimmoissani siitä, että olin taas päästänyt Tuomaksen mieleeni, työnsin miehen mielestäni. Sen sijaan katsoin Sanderia silmiin ja painauduin päättäväisesti tiukemmin häntä vasten.

-Sinulla on ihana vartalo, mies kuiskasi korvaani ja sipaisi rintani sivua ohuen kankaan läpi kädellään.

Jotain vastenmielisyyden tapaista hiipi suoniini, mutta annoin Sanderin painaa huulensa hetkeksi huulilleni. Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Vähän lämpöä, vähän kosteutta, vähän oluen makua…Kun mies yritti työntää kielensä suuhuni, pääni nytkähti automaattisesti taaksepäin ja avasin silmäni.

Tuijotin suoraan Tuomaksen ivallisiin silmiin. Katseeni singahti levottomana ympäristöön, mutta mies ei näyttänyt olevan kenenkään kanssa tanssilattialla. Hän vain seisoi Sanderin takana ja näytti siltä kuin hän olisi odottanut kaikessa rauhassa, että huomaisin hänet. Vartaloni jännittyi välittömästi ja vatsanpohjaani alkoi takoa niin äänekäs viidakkorumpu, että se vei kaiken huomioni – Sander mukaan lukien.

Tuomas hymyili minulle pahaenteisesti ja laski kätensä kevyesti Sanderin olkapäälle. Tämäkin oli havainnut Tuomaksen, kun olin vetäytynyt pois ja mulkoili miestä nyt melko epäystävällisesti.

-Mitä sinä haluat?, Sander tiuskaisi ja vasta silloin tajusin, että hän alkoi olla humalassa.

-Yksi tanssi, Tuomas sanoi lyhyesti ja kiskaisi käteni pois Sanderin olalta.

-Mitä sinä teet…?, Sander aloitti, mutta minä kiirehdin väliin.

-Ei se mitään. Me hmm…tunnemme toisemme, selitin ja livahdin nopeasti ja helpottuneena pois hollantilaisen sylistä.

Ennen kuin ehdin saada lausettani loppuun, Tuomas nykäisi minut itseään vasten. Hän painoi kätensä selälleni siihen, missä Sanderin hennompi käsi oli aiemmin levännyt ja toisen röyhkeästi takapuolelleni. Suustani pääsi terävä henkäisy, kun aistimukset vyöryivät sisääni ja saivat vartaloni värähtelemään.

Tuomas tuntui niin vahvalta. Hän tuoksui niin hyvältä. Hänen otteensa oli oikealla tavalla luja. Ja nuo silmät…Tällä kertaa minun ei tarvinnut pakottaa itseäni toimintaan. Kehoni tuntui miltei huokaisevan onnesta ja se painautui miestä vasten, antautuvasti ja ehdoitta.

Tuomas kuljetti minua hiukan sivummalle, kauemmas kovaäänisistä raikaavasta musiikista, tarkasteli minua hetken silmät viiruina ja laski sitten päätään niin, että hänen suunsa oli lähellä korvaani.

-Mä haluun kysyä aina niin hyveelliseltä Marialta jotain, hän sanoi matalalla, hieman uhkaavalta kuulostavalla äänellä.

Havaitsin hajamielisesti, että käsivarteni oli kiertynyt miehen niskaan. Enkä minä ollut edes huomannut. Käänsin päätäni ja myönsin itselleni, että tein sen vain ja ainoastaan saadakseni poskeni koskettamaan Tuomaksen poskea.

-Mitä?, kysyin jännittyneellä, kaipaavalla äänellä.

-Sä kun luet teologiaa, niin sun jos kenen kai pitäis tietää, mitä kaksinaismoralismi tarkottaa, mies totesi samettisesti.

-Mitä…, aloitin taas, aistit niin täynnä Tuomaksen läheisyyttä, etten osannut keskittyä mihinkään muuhun.

-Mä oon nyt mielenkiinnolla seurannu tota sun kiehnäämistä ton lapsenkasvosen pikkupojan kans. Mä oon täällä isommassa seurueessa, jossa on naisia ja miehiä, mutta yhtään naista mä en oo kähminy saati sitten suudellu. Muistutas mulle, kuka päivällä pauhas mulle toisista naisista?

Aloin vihdoinkin havahtua siihen, että Tuomas saattoi olla vihainen. Hän kuulosti vihaiselta. Nostin päätäni ja tuijotin synkkinä myrskyäviin silmiin. Tiesin, että minun olisi pitänyt liikkua, mutta käteni ei liikahtanutkaan miehen niskasta ja vartaloni tuntui puristautuvan vain entistä tiukemmin Tuomasta vasten. Tunnustin viimein itselleni, että olin katunut koko päivän typerää jahkaamistani ja kiukutteluani – ja sitä, että olin ajanut Tuomaksen tiehensä.

-Mä…Sander ei…en mä mitään tosissaan…, aloitin aina uudestaan, yhtä heikolla menestyksellä.

-Toi ei nyt kuulosta kovin vakuuttavalta. Varsinkaan, kun sen kieli oli sun kurkussa, kun mä löysin sut. Kerro mulle, joko sä annoit sen panna sua?, mies murisi ja tarttui olkavarteeni.

En hahmottanut lainkaan, mihin mies oli minua viemässä, kun yritin selittää.

-En…en…mutta mä aattelin…että mä vaan kokeilen…että olisko se…miltä se tuntuis…

Huomasin vajoavani yhä syvemmälle suohon. Minä toden totta kuulostin kevytkenkäiseltä naiselta.

-Aah, sä halusit kokeilla, tuntuuko se yhtä hyvältä, niinkö?, Tuomas kehräsi pirulliseen sävyyn, avasi yhtäkkiä jonkin oven ja työnsi minut sisälle edellään.

Huomasin saapuneeni yhteen monista kokoustiloista, jotka – sen perusteella, mitä olin tullessani havainnut – sijaitsivat yökerhoon johtavan käytävän varrella. Tuomas läimäytti oven takanaan kiinni ja räpsäytti valot päälle.

-No? Tuntuiko se?, mies kysyi, ja vasta nyt huomasin, että hänellä oli päällään vedenvihreä pellavapuku, jonka alla oli lihaksikasta rintaa täydellisesti hyväilevä valkoinen t-paita.

Hän näytti upealta. Niin jumalaisen upealta. Kieleni tuntui juuttuvan kitalakeeni ja mietin, millä ihmeellä saisin Tuomaksen taas kiinni itseeni.

-Ei, vastasin viimein käheästi ja ojensin kättäni kohti Tuomasta.

-Ei se ollu mitään. Vähän flirttailua.

Tuomaksen hymy oli miltei irvistys.

-Vai flirttailua. Mä sitten näytän sulle lisää flirttailua, jos sopii, hän lausahti pehmeästi ja lähti tulemaan minua kohti.

Katsoin hätääntyneenä ympärilleni, mutta sitten arvioin nopeasti, etten piittaisi, vaikka Tuomas suutelisikin minua vähän…erilaisemmassa ympäristössä kuin makuuhuoneessa.

Mies käveli minuun kiinni ja painoi suunsa jo valmiiksi raollaan oleville huulilleni. Kurkustani purkautui heti matala, onnellinen voihkaisu ja unohdin tilaa koskevat huoleni. Vastasin koko vartalo vapisten, vaikka suudelma oli miltei yhtä kova kuin se, jota olin edellisiltana pelästynyt.

Tuskin tajusin, kun Tuomas alkoi riisua minua. Hänen sormensa avasivat pukuni yläosaa pitelevän niskalenkin ja pienen vetoketjun takaa ja ennen kuin huomasinkaan, mekkoni oli valahtanut lattialle. Aistin tulikuuman ihoni, joka hankautui puuvillaa ja pellavaa vasten ja käden, joka lipui pikkuhousujeni alle puristamaan pakaraani.

Tuomas käännäytti minut äkkiä ympäri ja vasta silloin raollaan olevat silmäni hahmottivat jotain outoa.

Neuvottelupöytä. Tuoleja. Vieras huone. Minä. Alastomana.

-Tuomas, henkäisin.

-Mitä?, mies kysyi paksulla äänellä.

Hän veti minut itseään vasten niin, että tunsin pitkän, kovan erektion takapuoltani vasten ja tarttui lujasti molempiin rintoihini. Huudahdin yllätyksestä, ja kun Tuomas suuteli kaulaani ja sitten imaisi samaa kohtaa, minulta pääsi osin pelästynyt, osin kiihottunut kirahdus. Unohdin taas kokoustilan ja tunsin rintojeni paisuvan paisumistaan, kun Tuomas hieroi niitä hitaasti kämmenissään. Nojauduin raskaammin häntä vasten ja takamukseni alkoi hieroa itseään miehen lantiota vasten.

-Just noin, mies kuiskasi korvaani ja alkoi kuljettaa kättään vatsaani pitkin kohti pikkupöksyjäni.

Tällä kertaa hän ei pujottanut kättään housujen alle. Ei. Hän nykäisi housuja alaspäin lanteilleni, sitten uudestaan. Housut tipahtivat maahan, ja Tuomas siveli hetken reisiäni ja vatsaani pidellen edelleen toista rintaani tiukassa otteessa. Olin alkanut huohottaa, eikä mies ollut edes koskenut minua sinne…pilluun…, ajattelin sekavasti.

Puristin reisiäni yhteen ja työnsin takamustani tiukemmin Tuomasta vasten. Mies alkoi sivellä häpyäni hitaasti ja houkuttelevasti ja aika ajoin hän painoi sormenpäitään yhteenpuristuneiden reisieni väliin, aivan häpyhuulieni alla. Huohotukseni kiihtyi, käsivarteni liukui vaistomaisesti ylös ja tarttui takaapäin Tuomaksen niskaan, kun reiteni avautuivat ja toivottivat miehen käden tervetulleeksi.

Kun levitin reisiäni, Tuomas ei heti koskenut minuun, vaan piteli minua toisesta reidestä. Tunsin paksun, tahmean noron juoksevan toista sisäreittäni pitkin ja hetkellinen häpeä välähti sisälläni. Olin niin märkä. Niin märkä, että nesteet vuotivat sääriäni pitkin, enkä ollut päässyt edes sänkyyn asti. Oliko se epänormaalia…? Jäykistyin Tuomaksen sylissä, mutta juuri silloin hän sipaisi häpyhuuliani ja sisäreittäni. Suustani pääsi avuton parkaisu, kun nytkähdin miehen kättä vasten. Tuomas sujautti etusormensa klitorikselleni ja sanoi äänellä, joka muistutti tulikuumalla hellalla sihisevää vettä:

-Tää on astetta edistyneempää flirttailua.

Käsivarteni jännittyi ja kouristui miehen niskan ympärille ja polveni uhkasivat pettää.

-Tuomas, kiltti…

-Niin?, mies kysyi tukahtuneesti, suu liukuen olkapäälläni.

-Mä haluun…

Tuomaksen sormi liikahti liukasta nuppuani vasten ja nytkähdin uudestaan. Ja sitten taas uudestaan. Tätä menoa laukeaisin tässä. Seisaaltaan. Vain muutaman kosketuksen jälkeen.

-Mitä sä haluut?, Tuomas kysyi käheästi.

-Mä…mä…

Mies naurahti niskaani vasten.

-Sä tarvit uuden oppitunnin sanaston suhteen.

Tuomas paimensi minua kohti neuvottelupöytää. Kuljin mitään näkemättä eteenpäin, kuin ohjailtava robotti, ja kun mies käännäytti minut taas itseään vasten niin, että takapuoleni kosketti pöydän pintaa, hätkähdin hetkeksi hereille synkkänä raivoavan himon maailmasta.

-Tuomas…tää…on…neukkari…, yritin epävakaasti.

Miehen suu vaelsi kaulallani ja hänen kätensä tarttuivat lanteisiini. Hän kohotti päätään, oli katselevinaan ympäristöä ja hymyili minulle petomaisesti.

-Kas. Niinpäs onkin, Tuomas totesi ja nosti minua niin, että istuin pöydän laidalla.

-Joku voi…

-Sehän tässä on hauskaa. Kokeiluista tykkäävät tytöt rakastaa tällasta.

Hän painoi päätään ja imaisi toisen nännini suuhunsa. Silmäni painuivat umpeen, sormeni upposivat Tuomaksen hiuksiin ja surkea vastarintani antoi periksi kuin aallon huuhtoma hiekkalinna.

Mies painoi minua alemmas. Alemmas ja alemmas, kunnes selkäni tapasi pöydän kovan ja viileän pinnan. Hänen kätensä sivelivät reisiäni ja avasivat niitä, hänen huulensa suukottivat rintojeni kumpuja, molempia nipukoita, imaisivat niitä, kunnes vaelsivat vatsalleni. Otteeni Tuomaksen hiuksista kiristyi niin, etten olisi ihmetellyt vaikka käsiini olisi jäänyt pelkkiä hiustukkoja. Mies suuteli, nuoli, näykki ja minä aloin unohtaa taas itseni täydellisesti. Jyskytys jalkovälissäni tuntui selkärangassani ja rinnoissani asti, ja tunsin, kuinka nestevanat juoksivat pillustani aina pakaravakooni ja neuvottelupöydälle.

Äkkiä tunsin Tuomaksen tarttuvan tiukasti molempiin reisiini. Hän avasi ne ja levitti jalkovälini aivan avoimeksi. Niin kiihottunut kuin olinkin, jäykistyin paikoilleni ja avasin silmäni. Tuomas tuijotti pilluuni, hänen hengityksensä kaikui raskaana huoneessa, ja sitten hänen katseensa hiipi pitkin vartaloani silmiini.

-Jos mä en tietäis, mä en ikinä uskois, että sä oot neitsyt, mies sanoi tummalla äänellä ja vei kätensä liukkaisiin poimuihini.

Sävähdin nautinnosta, mutta asentoni tuntui silti liian…paljastavalta. Yritin nostaa sääriäni yhteen, mutta Tuomas palautti reiteni sinne, missä ne olivat olleetkin.

-Etkö sä halua, että mä nään, kuinka märkä…ja punainen…ja turvonnu sun ihana pillu on?, mies kysyi karheasti.

Hän kuljetti etusormeaan vakoani pitkin ja levitti sitten häpyhuuliani. Himo välähti ruumiini lävitse niin, että ruumiini miltei hypähti pöydällä.

-Tuntuu…oudolta, sain vaikerrettua, kun Tuomaksen yksi sormi työntyi hitaasti sisääni.

-Tää tuntuu vielä oudommalta, mies vastasi synkän humoristisella äänellä.

Näin kuin hidastetussa filmissä miehen kumartuvan, hänen päänsä painuvan avoimeen, vuotavaan pilluuni ja sitten kostean kielen omaa tuskaisena tykyttävää kosteuttani vasten. Se tuntui oudolta. Se tuntui häpeälliseltä. Se tuntui kielletyltä. Ja se tuntui sietämättömän, uskomattoman hyvältä.

Lantioni työntyi voimalla miehen suuta vasten ja suustani karkasi pehmeä, anova voihkaus. Tuomas nuoli pitkin vedoin, leveällä kielellä, kuin olisi halunnut kerätä joka tipan nesteistäni suuhunsa. Hän hyväili pakaravakoani, pyöräytti kielenkärkeään kolollani ja lipoi tiensä klitorikselleni. Hän imaisi, painoi kielensä nupulleni ja jatkoi taas alas. Uudelleen ja uudelleen.

Miehen kädet puristivat reisiäni, ja kun hän vain jatkoi ja palasi yhä useammin klitorikselle, huohotukseni alkoi lähennellä läähätystä ja voihkaisuni kasvoivat vaativammiksi. Kun hän sitten painoi suunsa tiukasti jo kipeänä tykyttävälle klitorikselleni, työnsi yhden sormensa varovaisesti sisääni ja imaisi, olin lopussa.

Ulvaisin minulle tuntemattomalla kimeällä äänellä ja sukelsin hirvittävää vauhtia punaisena sykkivään avaruuteen, kaikki minussa keskittyneenä yhteen pieneen pisteeseen kehossani ja räjähtävään nautintoon, joka sieltä levisi paineaaltojen tavoin. Vääntelehdin pöydällä puristaen Tuomaksen päätä reisieni välissä ja yritin kaivaa kynsiäni pöydän puupintaan kuin se voisi pitää minut maan kamaralla.

Orgasmi vilisti edelleen villinä suonissani, kun Tuomas kohottautui päälleni ja suuteli minua. En edes kavahtanut, kun maistoin itseni hänen huuliltaan.

-Nyt. Haluutko palata kokeileen sitä puukenkää tonne baariin vai…mua…mun huoneeseen?, mies mutisi huuliani vasten.

Yritin saada aivojani toimimaan, mutta niilläkään ei ollut minulle mitään uutta kerrottavaa. Ne halusivat Tuomaksen.

-Sua…sun huoneeseen, huokaisin vaimeasti.

Kommentit (0)