Neitsyydestä luopuminen ei aina ole helppoa
Hei!
Ennen varsinaiseen aiheeseen menoa pieni tietoisku: olen ollut ja olen edelleen syysarjen lannistama. Ensin kotini tekstiilit piti saunottaa katosta lattiaan, kun turkiskuoriaisen toukat yrittivät vallata asunnon, ja kun koko ruljanssi oli myrkytyksineen hoidettu, sain heti perään ärhäkän ja sitkeän flunssan. Pää on vieläkin vähän paksu ja nielu räkäinen, ja vaikka olen aloitellut pariakin tarinaa, en jotenkin pääse oikeaan mielentilaan.
Kun eilen tuntui siltä, että päällä on suorastaan jonkinlainen blokki, aloin laskeskella kirjoittamisiani tältä vuodelta. Huomasin, että olen kirjoittanut tänä vuonna poikkeuksellisen nopeasti ja paljon. Tänä vuonna kirjoitetut kirjat ovat pidempiä kuin blogiaikojen tarinat jopa siinä määrin, että niitä ei oikein voi enää novelleiksi kutsua. Useampi tarina lähentelee 50 000 sanaa ja tähän mennessä olen julkaissut jo kuusi tarinaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että blogiaikoina kirjoitin suurin piirtein luvun viikossa. Se tarkoittaa osapuilleen viittä tarinaa vuodessa.
Päätin siten, että annan nyt itselleni armoa, odotan taas sitä kipinää, enkä pakota itseäni mihinkään. Kirjoittaminen on ihana harrastus, enkä halua että siitä tulee ahdistavaa pakkopullaa.
Ajattelin joka tapauksessa avautua aiheesta neitsyys, joka on tietenkin eroottisessa fiktiossa usein käsitelty teema. Toisessa aloittelemassani tarinassa on pitkästä aikaa päähenkilönä nainen, joka on vähän vahingossa jäänyt neitsyeksi, koska no…Onhan se herkullinen tilanne, kun asioista tietämätön ihminen lähtee selvittämään seksiin liittyviä mysteerejä.
Moni voi pyöräytellä silmiään tällaiselle skenaariolle, mutta minulle itselleni olisi hyvin voinut käydä siten, että olisin havahtunut kolmikymppisenä ja huomannut, että immenkalvoni on edelleen ehjä.
Lapsuudessani kodissani vaikutti kaksi vahvaa, hyvin konservatiivista naista. Äitini ja mummoni rajoittivat voimakkaasti bileisiin pääsyä ja kartsalla pyörimistä, enkä siten yläasteella päässyt mukaan ”jengiin”. Peruskoulussa en sitä kauheasti kaivannutkaan. Elin kuusi vuotta jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla, sillä jostain syystä luokkani pojat inhosivat minua. He inhosivat tasapuolisesti kyllä paria muutakin tyttöä, mutta erityisen intensiivisesti he tuntuivat vihaavan minua. Olin rasittava know-it-all, hikipinko ja ylisuorittaja, joka ei jatkuvasta vittuilusta huolimatta suostunut luopumaan koulukirjoistaan (tai kirjoista yleensä) ja sitä kostettiin minulle siinä määrin, että erään kahdeksan vastaan yksi -lumipesun yhteydessä sekä minä itse että vierestä seurannut pikkusisko luulimme, että tukehdun hengiltä.
En ole juuri avautunut raskaista vuosista, koska loppujen lopuksi minulle kävi vallan hyvin, mutta tässä yhteydessä viittaan menneeseen siksi, että se vaikutti valtavasti kiinnostukseeni poikia/miehiä kohtaan. Kun toiset ihastuivat yläasteella milloin kehenkin, minä en voinut kuvitella edes suutelevani ketään ikäistäni. Jos arkeen kuuluu pelätä, koska saa vastakkaiselta sukupuolelta seuraavan avarin, potkun tai haukkumaryöpyn osakseen, suuteleminen tai ihastuminen ei ole aivan ensimmäisenä mielessä.
Karkasin ankeaa ja pelottavaakin arkea mielikuvitukseen. Minä luin. Luin jo ala-asteella monipuolisesti proosaa laidasta laitaan, mutta Waltarin tai Steinbeckin rinnalla kulkivat aina myös harlekiinit ja viihderomaanit: Catherine- ja Marianne-sarjat, Judith Krantzit ja muut sen ajan suosikit.
Vanhoillisissa harlekiineissa ihannoitiin naisen neitsyyttä, ja nuorena tyttönä se tuntui lohdulliselta. Aloin haaveilla tosirakkaudesta, jota odottaisin kärsivällisesti, ja jolle sitten luovuttaisin neitsyyteni. Tosirakkauteni olisi tietysti kokenut vanhempi mies, joka näkisi paksujen villapaitojen, epämuodikkaan kampauksen ja meikkaamattoman naaman ohi suoraan sydämeeni.
Vuodet kuluivat, lakkasin lukemasta harlekiineja ja lukiossa uskalsin jo haaveilla esimerkiksi ystäväni poikaystävästä. Neitsyydestäni en silti päässyt. En, vaikka minua oli alkanut jo pistää vihaksi kioskikirjallisuudessa toistuva asenne, jonka mukaan nainen on arvokkaampi kokemattomana, kun taas miehen pitikin olla kokenut hurmuri. Vaikka halusin, en osannut tehdä aloitteita ja pelkäsin vieläkin, että tulkitsisin nuorten miesten viestejä väärin, ja että minulle naurettaisiin.
Kun valmistuin lukiosta parhain mahdollisin paperein olin edelleen neitsyt. Olin alkanut suunnata tunteitani erääseen englantilaiseen nuoreen mieheen, jonka kanssa olin kirjoitellut koko lukioajan. Siihen aikaan ei ollut somea tai sähköpostia, ja vierasmaalaiset kirjekaverit olivat kovassa huudossa. Minulle kirjeitä tuli parhaimmillaan kahdeltatoista ihmiseltä, mutta Alex (kutsuttakoon häntä nyt siksi) oli ehdottomasti tärkein. Huumorintajumme oli samankaltainen, nautimme samanlaisista asioista, olimme melko tunteellisia ja kiertäen kaartaen tunnustelimme toistemme tunteitakin.
Kun muutin etelään ja minun mittapuullani suureen yliopistokaupunkiin, Alex tuli käymään. Hän oli hyvännäköinen, hauskaa seuraa ja hän piti minusta selvästi yhtä paljon kuin minä hänestä. Emme kuitenkaan osanneet tehdä kumpikaan aloitetta. Tai minä en osannut. Alex kyllä tökki ikään kuin kepillä jäätä, mutta minä jäädyin joka kerta aivan täysin. Jäädyin, vaikka halusin Alexia.
Kun hän viikon päästä lähti takaisin Lontooseen, olin 20-vuotias ja edelleen neitsyt.
Aloin suivaantua tilanteeseeni. Alexin lisäksi olin siinä vaiheessa karkottanut estyneisyydelläni jo mukavan ja hyvännäköisen työkaverin ja erään ystäväni mukavan ja hyvännäköisen tuttavan. Päätin, että nyt sai riittää, ja että eihän neitsyydestä luopuminen oikeasti voinut olla niin vaikeaa. Miehethän tuntuivat hinkuvan seksiä jatkuvasti. Näin ainakin olin ystävieni puheista päätellyt.
Palattuani kesälomille pohjoiseen tapailin pariakin parikymppistä miestä. Toinen oli vähän naistenmiehen maineessakin ja ajattelin jo, että nyt lähtee. Olin laihtunut, minua pidettiin yleisesti ottaen hyvännäköisenä ja olin oppinut bailaamaankin, joten itsetuntonikin oli alkanut kohota. Siltikään en vielä ollut edes suudellut. Naistenmiesehdokkaaseen en ollut mitenkään kuolettavan rakastunut, mutta hän oli hauskaa seuraa ja – tadaa – hänen kanssaan opettelin suutelemista hartaasti ja pitkän kaavan mukaan.
Kun sitten päädyimme taas vuoteeseen ja vaatteita alkoi lennellä lattialle lupaavaan tahtiin, ilmoitin kesken esileikin, että olin neitsyt. Leikit loppuivat siihen. Mies perääntyi oudoilta kalskahtavien selitysten kera ja minulle tuli huono olo. Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi, ettei ole kenenkään korkkaaja. Hän tosiaan käytti noita sanoja ja pani heiveröisen suhteemme poikki. Siksi, että olin neitsyt.
Se iski pahasti ja päätin seuraavalla kerralla salata koko typerän neitsyyden. Olin alkanut kyynistyä ja kyllästyä itseeni ja tilanteeseeni, mutta vietin vielä vuoden neitsyenä, kunnes kohtasin jo blogissa aiemmin esittelemäni tumman komistuksen, jolla oli paitsi naistenmiehen myös pahan pojan maine. Välisemme kemia oli heti niin käsinkosketeltava, että jopa minä tajusin kyseessä olevan seksuaalisen jännitteen. Törmäsimme lähes viikottain paikallisessa baarissa ja kirpeän sanailun ja naljailun kestettyä jonkin aikaa ajauduimme pussailuvaiheeseen.
Ystäväni varoittelivat minua ja paheksuivatkin uutta ihastustani, mutta minä en välittänyt. Salaa uskalsin jopa toivoa, että meistä tulisi jotain oikeaa. Kun olimme piehtaroineet parikin kertaa yöttömässä yössä joen rannalla tai auton takapenkillä, kutsuin miehen omaan osoitteeseeni. Kyseessä oli lapsuuden kotini, mutta itse taloon en sentään neitsyydenviejäkandidaattiani ollut viemässä. Kotipihassa oli nimittäin kesäpirtti, joka sijaitsi erillisessä varastorakennuksessa, ja se vaikutti minusta erinomaiselta paikalta ensimmäiselle kerralleni.
Olimme melkoisessa laitamyötäisessä pihaan tullessamme ja vanhempieni koira herätti äitini. Ennen kuin ehdimme kesäpirttiin, ulko-ovi avautui ja naissankarini syöksyi ulkorakennuksen vieressä olevan koivun juurelle piiloon. Tässä vaiheessa äiti oli kai jo päättänyt luopua moraalinvartijan roolistaan, sillä nuorempi sisareni seurusteli vakituisesti ja minäkin olin jo 21-vuotias. Kai hän ajatteli, että ”riiustaminen” kuului jo asiaan. Tuomitsemisen sijaan hän huuteli minulle jotain hyväntahtoista ja kysyi, kuka koivun juurella kykkivä ”pieni mies” oli. Kumppanini oli 190 senttiä pitkä, mutta siellä pientareella kykkiessään hän ilmeisesti näytti lyhyenlännältä.
Kun viimein pääsimme kesäpirttiin, päätin että nopea toiminta olisi valttia. Ryömimme vuoteeseen, revimme toisiltamme vaatteet, ja koska olin ollut jo pari kertaa vuoteessa miehen kanssa, osasin kai huijata tarpeeksi vakuuttavasti. Varsinkin kun promilleja saattoi olla veressä parikin.
Pidin suuni kiinni, avasin reiteni ja keskityin ottamaan vastaan kipua. Ja hyvä oli, että keskityin. Pari ystävääni oli väittänyt, ettei ensimmäinen kerta ollut tuntunut juuri miltään, mutta sitten oli niitä, joille se oli tehnyt kipeää. Minä kuuluin jälkimmäiseen kastiin.
Ensimmäinen työntö tuntui repivältä ja seuraavat viiltävän kipeiltä, mutta purin hammasta ja yritin nauttia. Koska kumppanini oli hänkin humalassa, akti kesti ehkä tavallista pidempään ja jonkin ajan kuluttua huomasin kivun alkavan häipyä. Mistään orgasmeista oli siinä höykkyytyksessä turha haaveillakaan, mutta olin kaikesta huolimatta voitonriemuinen. Homma hoidettu!
Miesystäväni romahdettua päälleni tunsin kuitenkin monenlaista uutta. Jomotusta jalkovälissäni ja…hmm…nesteitä. Ponkaisin sängystä ylös, kun pelkäsin, että vuodan verta. Paljastin siinä yhteydessä sitten miehelle, että olin ollut neitsyt. Arvatkaa mitä hän sanoi?
En mä oo sellainen mies, joka panee neitsyitä.
Siis ihan oikeasti. Jos olisin paljastanut kokemattomuuteni, olisin saanut todennäköisesti taas rukkaset, pahan mielen ja uuden kolhun itsetunnolleni. Näin jälkeen päin minua kiinnostaisi tietää, millainen se sellainen mies sitten on, joka panee neitsyitä? Pitääkö hänen olla teini-ikäinen poika ensimmäisen ensirakkautensa kimpussa vai mitä? Kun asia nyt vain on niin, että jonkunhan se neitsyys täytyy korkata siltäkin, joka on ehtinyt jo 21-vuotiaaksi.
Onneksi olimme tutustuneet miehen kanssa siinä määrin hyvin, että soitin hänelle aiheesta suutani ja sanoin, etten tosiaan odota hänen kosivan minua tai mitään muutakaan. Se sai miehen rentoutumaan ja yö sujui sitten hyvin vilkkaissa merkeissä. Aiempi neitsytstatukseni ei näyttänyt enää häiritsevän sankariamme laisinkaan.
Seuraavana aamuna havahduimme siihen, että pirtin ikkunaan kolkutettiin. Seuralaiseni oli hypätä taas kattoon ja nolosteli, kun nuorempi pikkusiskoni tuli sisään tarjottimen kanssa. Äiti oli lähettänyt meille voileipiä, leivonnaisia ja kahvia. Mamma ei voinut mitenkään tietää, että oikeastaan juhlallinen aamupala oli varsin paikallaan saavuttamani virstanpylvään ansiosta, mutta ajoitus oli mainio. Sisareni häipyi, me söimme aamupalaa ja harrastimme taas seksiä, jonka makuun olin nopeasti pääsemässä.
Kun kello tuli yli puolen päivän, ensirakastajani ilmoitti, että hänen oli aika lähteä. En tiedä, miten hän oli aikeissa häipyä monen kilometrin päähän, sillä kännyköitä ei siihen aikaan ollut ja tontin ainoa puhelin oli kotonani, mutta lähtöaikeissa hän kuitenkin oli. Kynnyskysymyksenä vain oli se, että päivä oli huikaisevan aurinkoinen ja kotipihassani ramppasi milloin isäni ja milloin kaksi sisartani vuoron perään. Mies kiemurteli noloudesta, kyseli pienessä morkkiksessa taas, miksi olin pannut hänet viemään minulta neitsyyden ja jahkaili.
Lopulta hän oli jahkaillut kuitenkin tarpeeksi ja lähdimme kesäpirtistä ulos. Samalla sekunnilla, kun pääsimme koivukujalle, joka johtaa lapsuuden kodistani maantielle, pihatielle kaarsi uuden uutukainen Lada. Isovanhempani olivat saapuneet kyläilemään. Seuralaiseni ilme oli kuin kiikkiin jääneellä varkaalla, ja hänen päänsä pyöri hetken suorastaan epätoivoisella vimmalla, mutta mikään ei auttanut. Hän oli jahkaillut minuutin liian pitkään.
Lada jarrutti välittömästi, kun eksentrinen isoäitini (toinen isoäiti, joka oli opettanut minut harrastamaan harlekiineja eikä ollut koskaan konservatiivinen) sai miehen silmiinsä. Sekä mummo että pappa työntyivät innoissaan autosta. En ollut tuonut juuri miesseuralaisia kotiin, joten totta kai sellaista ihmettä tervehdittäisiin. Seurasi vilkasta puheensorinaa, seuralaiseni lyhyt sukuselvitys ja muuta pöhinää, joka on minulle jäänyt hieman epäselväksi. Olin nimittäin itsekin nolona sekä rakastajani puolesta että siksi, että salavihkaisesta neitsyydestä eroon hankkiutumisesta tuntui kasvaneen varsinainen sukujuhla.
Lopulta miesseuralaiseni päästettiin menemään ja alkoi armoton pommittamiseni. Väistelin kysymyksiä ja hymyilin kahvipöydässä varmaan hyvinkin haaveellisesti, sillä kaiken kaikkiaan yö oli ollut minulle aivan ikimuistoinen. Mitään oikeaa minusta ja ensimmäisestä miehestäni ei koskaan tullut, mutta yrittelimme yhdistää voimamme toisenkin kerran 2000-luvun alussa, kun törmäsimme aivan sattumalta kotikaupunkini yössä. Toinenkaan kerta ei onnistunut ja kolmatta ei ainakaan vielä ole tullut vastaan.
Seksiä päädyin lopulta harrastamaan paljon useamman ihmisen kanssa kuin koskaan olin osannut kuvitellakaan. Eka kerran jälkeen kesti aikansa, että uskaltauduin kokeilemaan seksiä uudestaan. Vaikka itse neitsyys oli mennyttä, ei vuosia kasvanutta epävarmuuden muuria ollut helppo ylittää ja toinenkin tapaus oli sitten känninen – ja erittäin surkea – yhden illan pano. Kolmas mieheni oli ensimmäinen varsinainen poikaystäväni ja hänetkin tapasin humalassa.
Vasta ensimmäisen suhteeni katkettua ja siirryttyäni taianomaista Saksan vuottani viettämään olin kerännyt riittävästi itsevarmuutta ja kokemusta. Uskalsin viimein flirttailla, tehdä aloitteita, yllyttää ja jopa viekoitella. Minua auttoi varmaankin se, etten ole koskaan ollut ujo millään tavalla. Kärsin väkivallasta koulussa siinä missä kuka tahansa, mutta kun aikaa oli kulunut melkein kymmenen vuotta ja olin saanut miehistä positiivisiakin kokemuksia, elämä helpotti kovasti. Toinen helpottava tekijä oli se, että pidin seksistä heti, kun olin sitä ensimmäisen kerran saanut.
Omiin kokemuksiini nojaten voin kuitenkin väittää melko hyvällä omallatunnolla, ettei ole mitenkään mahdotonta, että terve ja seksiä kaipaavakin nainen voi jäädä neitsyeksi vastoin tahtoaan. Kun ikää alkaa olla ”liikaa”, nuoret miehet saattavat kuvitella, että nainen odottaa jotain erityistä ensimmäiseltä rakastajaltaan. Jos nainen on ujo ja itsetunto heikompi, voi esteen ylittäminen käydä vuosi vuodelta ylivoimaisemmaksi ja neitsyydestä tulla suorastaan häpeän aihe. Tällaisessa tilanteessa on toisen tarinani sankaritar. Tosin en tiedä vielä, koska kyseisen tarina kerron, mutta veikkaan, että hänen elämäänsä lipuu pari samassa tilanteessa ystävää ja yhdessä naiset päättävät päästä neitsyyksistään eroon. Tavalla tai toisella. Ja totta kai mukana on romantiikkaakin ja sankari, joka vie tytöltä jalat alta. Eihän stoori muuten mistään olisi kotoisin.
t. Lilith