PALKINTOVAIMO 2
Hei!
Viikonlopun kunniaksi toinen luku eetteriin! Elsi on päätynyt niinkin pitkälle kuin hääpäiväänsä, mutta hänen laskelmoituja suunnitelmiaan ilmestyy sotkemaan uskomattoman upea remonttimies nimeltä Ilmari. 🙂
E- ja äänikirjojakin on taas ilmestynyt – tällä kertaa Haaste (linkki ohjaa kotisivuilleni ja ensimmäiseen lukuun) ja kuten muutkin ,se löytyy kaikista merkittävistä lukupalveluista ja e- ja äänikirjakaupoista.
Oikein nautinnollista viikonloppua!
t. Lilith
________________________________
Hääpäiväni koitti miltei tarkalleen puolitoista kuukautta päivällisen jälkeen. Juhlat oli järjestetty kiireellä, enkä ollut tavannut kuin murto-osan Tuuren laajasta suvusta. Se oli oikeastaan helpotus, sillä neutraalisti minuun näytti suhtautuvan vain miehen nuorin veli, Emil.
Olin havainnut piikkejä lentävän kohti Tuurea jokaisessa tapaamisessa, mutta miehen ilme ei värähtänytkään. Minua sen sijaan nolotti. Olin puolet nuorempi kuin tuleva aviomieheni ja olin saanut välittömästi pyrkyrin leiman otsaani. Mitä tietenkin olinkin, jos aivan rehellisiä oltiin. Asemaani ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että Tuure oli uudelleenorganisoinut vaatekaappini sillä ajatuksella, että näyttäisin aina mahdollisimman seksikkäältä.
-Mä oon ylpeä mun morsiamesta ja mä haluun esitellä sua, mies oli tuumannut ja lisännyt:
-Mähän voin kavereille kutsua sua mun trophyksi. Ja tyrmäävän seksikäs palkintovaimo sä ootki.
Suostuttuani viikon miettimisajan jälkeen suunnitelmaan olin epäillyt itseäni jatkuvasti, mutta kun olin eräällä lounaalla tavannut Tuuren pari ystävää, joille tuleva mieheni oli uskoutunut ongelmistaan ja toiveistaan, epäilykset olivat päätyneet ainakin hetkeksi pelkäksi taustakohinaksi.
Sebiksi kutsuttu nelikymppinen mies oli isän puolelta Kongosta ja täydellisestä suomestaan ja suomalaisista tavoistaan huolimatta niin eksoottinen ilmestys, että minua värisytti. Suomenruotsalainen Henrik taas oli hyvännäköinen vaalea mies, jonka ruskeat silmät ja leveät hartiat olivat myös saaneet odotuksen leimahtamaan vatsassani. Olin väistämättä alkanut pohtia, miltä tuntuisi saada sellaiset urokset kimppuuni. Miesten katseet olivat vaikuttaneet vähän siltä, että he halusivat kimppuuni. Kovasti.
Oloani oli kummasti myös helpottanut se vauraus, jonka keskelle olin Tuuren ansiosta päätynyt. Kävimme jatkuvasti ulkona, söimme parhaissa ravintoloissa, eikä minulla koskaan ollut ollut niin laajaa vaate- ja meikkivarastoa. Tuure oli myös vuokrannut minulle ateljeen, jossa sain tehdä töitä ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Nyt olin jo todella lähellä totuuden hetkeä. Seisoin Tuuren leikkisästi punamultakartanoksi kutsuman vanhan maatalon makuuhuoneessa ja tuijotin itseäni peilistä, valmiina pukemaan päälleni hääpuvun. Vatsaani kouristi jännityksestä – ja kyllä, taas epäilyksestä. En voinut mitään sille, että minusta tuntui kuin olisin myynyt itseni. Astutettavaksi tammaksi, jonka oli tarkoitus vietellä joukko miehiä.
Muistutin itseäni vielä yhdestä loistavasta seikasta, joka oli noussut tärkeydessä yli kaikkien muiden sopimukseen kuuluvien positiivisten piirteiden. Luovuuteni oli kukoistanut koko kevään ja kesän ja olin maalannut miltei apinan raivolla aina kun mahdollista. Tummia, synkkiä, vietteleviä vetoja ja kuvioita, jotka virtasivat alitajunnastani kuin rankkasateen täyttämien viemäreiden hurjalla voimalla kuohuva likainen vesi. Se oli vahvistanut uskoani – ja pääasiassa siksi olin nyt tässä.
Kuulin kaukaista hälinää pihalta. Olimme päättäneet pitää juhlat ulkona, kun sääennusteet olivat luvanneet hyvää, sillä taloa remontoitiin edelleen, vaikka alakerta olikin miltei valmis. Minusta tuntui hieman naurettavalta pukeutua valtavan ylelliseen, rohkeaan asuun pienissä maalaisjuhlissa, mutta olin iloinen siitä, että juhlat olivat intiimit. Kutsujakaan ei oltu lähetetty paljon, eivätkä läheskään kaikki olleet päässeet tulemaan kesäloma-aktiviteettiensa takia. Osa ei varmasti ollut halunnut tulla, mutta kun olin huomauttanut mahdollisuudesta Tuurelle, tämä oli vain kohauttanut olkapäitään ja nauranut.
-Kyllä ne tottuu suhun. Ja jos ei totu, olkoon tottumatta. Mä avustan aika montaa mun suvun jäsentä, eikä ne halua huonoihin väleihin mun kans.
Omalta puoleltani juhliin olivat tulossa vanhempani ja vain pari ystävääni, jotka olivat päässeet niin lyhyellä varoitusajalla. Vaikka ystäväni olivat ihmetelleet salamaromanssiani, kukaan heistä ei ainakaan avoimesti ollut paheksunut minua. Päinvastoin, hyvä ystäväni Helena oli vaikuttanut melkein kateelliselta.
Vilkaisin itseäni peilistä, ennen kuin tartuin valkoiseen pitsiunelmaan, joka oli tilattu Madridista. Minulla ei ollut muuta alusvaatetta kuin pienet stringit, joita tuskin olisi läpinäkyvän nudenvärisen pitsin vuoksi erottanut, ellei niihin olisi ommeltu pieniä kristalleja. Kampaamossa upeaksi nutturaksi koottu tukkani loisti lähes valkoisena, irtoripseni olivat tummat ja tuuheat ja pukuni…aloin kiemurrella itseäni asuun. Jostain syystä en ollut halunnut ketään kaasoksi, joten olin harjoitellut pukuni kanssa yksin useamman kerran.
Se oli röyhkeän seksikäs. En olisi missään muussa tilanteessa valinnut sellaista, mutta koska olin leikkiin ryhtynyt, olin päättänyt pelata sen sääntöjen mukaisesti ja näyttää aina seksikkäältä, kuten Tuure toivoi. Puvun pitsi polveili pitkin vartaloani ja myötäili jokaista kurviani, mutta se peitti vain osan vartalostani. Vaikka pitsin alle oli ommeltu ihonvärinen, ohut kangas, näytin silti puolialastomalta, kun vedin vaatteen ylleni. Kaula-aukko ulottui miltei napaani asti ja jouduin käyttämään teippiä, jotta rintani pysyisivät edes osittain piilossa. Läpikuultavan helman lisäksi hameessa oli lantiolle ulottuva halkio oikealla puolella.
Vatsaani nipisteli taas ja ojensin käteni taakse saadakseni takamuksen päällä ja alaselässä olevat pienet kangaspäällysteiset napit kiinni. Minulla oli alle puoli tuntia h-hetkeen, ja vaikka kaikki oli periaatteessa kunnossa, halusin tuokion itselleni täysin valmistautuneena.
Olin niin keskittynyt puuhaani, etten edes kuullut kolinaa ja askeleita, jotka enteilivät jonkun saapumista ovelleni – talon perimmäisimpään nurkkaan. Isännän makuuhuoneeseen, jonne kellään ei olisi pitänyt olla asiaa.
Kun ovi kolahti auki, säpsähdin niin, että olin hypätä ilmaan. Kynnyksellä seisoi mies. Pitkä, vahvavartaloinen, tummanvaalea mies, joka ei missään tapauksessa ollut kukaan häävieraista. Katseeni jämähti sekunneiksi tummiin silmiin, jotka näyttivät tummien, ohimoa kohti kohoavien kulmien alla yhtä yllättyneiltä kuin omani varmasti olivat.
Jotain kauhistuttavan väkevää alkoi tikittää syvällä vatsassani, tunsin lattian liikahtelevan, kuin allani olisi käynnistetty juoksumatto, ja kun silmäni lähtivät liukumaan muukalaisen yli, jouduin entistä pahempaan pulaan.
Miehellä oli häkellyttävän upeasti istuva taivaansininen t-paita ja jonkinlaiset mustat työhousut, hänen ranteessaan oli pari punottua nahkanauhaa ja hänen paksut hiuksensa oli solmittu taakse lyhyelle poninhännälle. Leveä, kaunismuotoinen suu, korkeat poskipäät, suuret, pitkäripsiset silmät, voimakas leuka. Hän ei ollut mikään kiiltokuvapoju. Hän oli parempaa. Niin miehekkäällä tavalla hyvännäköinen, että sille ei ollut sanoja.
Nieleskelin kuin hämmentynyt neitsykäinen, kun yritin saada suustani jotain järkevää. Se oli turhaa. Sain ponnistella, että ylipäänsä pysyin pystyssä.
-Anteeksi. Mä luulin, että sä valmistaudut tossa viereisessä…, mies aloitti ja vavahdin.
Hänellä oli matala, miltei möreä baritoniääni. Sellainen, joka sai minut aina kuumaksi ja halukkaaksi ja…Huomasin puraisevani huultani ja kuulin sitten sanovani:
-Täällä on parempi peili.
-Niin. Sen mä just eilen asensin ja unohdin kiireessä mun vasaran ja poran tänne.
-Mä en oo huomannu…
Päässäni tuntui lehahtelevan lepakoita, jotka pimensivät ajattelukykyni ja lamasivat puhetaitoni. Näytti siltä, että mies huomasi vasta nyt, että olin puolipukeissa ja pitelin hääpukuni yläosaa rintojeni edessä. Se oli hämmentävää. Miehet kiinnittivät minuun yleensä nopeasti huomiota ja useimmat heistä alkoivat flirttailla miltei yhtä nopeasti.
-Tuolla, mies nyökäytti ikkunan suuntaan
Ja tosiaan – lattialla, vaalean verhon osittain peittämänä näkyi jonkinlainen laatikko ja suuri vasara.
Sellaisella miehellä piti tietenkin olla suuri vasara, älyttömiksi heittäytyneet aivoni huokaisivat. Mies pujahti minun ja takanani olevan suuren parisängyn välistä ikkunan luo ja tokaisi lähes vihamielisesti:
-Anteeksi tosiaan. Mä häivyn täältä nyt…
-Mikä sun nimi on?, vinkaisin miltei paniikissa.
Olin siirtynyt ulottuvuuteen, jossa ei ollut muita miehiä, ei häitä eikä edes taidetta, jota niin rakastin. Oli vain tämä huone, tuntematon mies, joka imi kaiken huomioni ja epätoivoinen tarve pitkittää tilannetta.
-Ilmari. Kariniemi.
Mies kumartui ottamaan tavaransa, kääntyi ja oli hetkessä taas luonani. En tiedä kuinka, mutta vartaloni kääntyi omine lupineen Ilmari Kariniemen eteen niin, että hän ei päässyt ohittamaan minua. Tuijotin hetken sinisen t-paidan rintaa, kankaan alta piirtyviä lihaksia ja nostin sitten katseeni taas kiehtoviin, karhean komeisiin kasvoihin. Ilmari Kariniemen tummat silmät olivat vihreät kuin havumetsä, huomasin avuttomasti nielaisten, eikä niissä välkkynyt mitään muuta kuin ilmeetöntä kohteliaisuutta. Miehen kasvojen ilme ei näyttänyt yhtään kutsuvammalta, mutta se ei minua estänyt.
-Mä…tuota…voisitko sä napittaa mun puvun? Se on vähän työlästä, keksin lennosta ja käännyin sivuttain.
Olin kaukaisesti kauhuissani edesottamuksistani, mutta jokin minua vahvempi oli saanut minut otteeseensa, eikä päästänyt irti. Siksi työnsin takamustani taaksepäin, jotta mies näkisi pakaroideni päällä ja alaselässä olevat avoimet, pienet napit.
-Etköhän sä saa ne iteki, Ilmari vastasi torjuvasti.
-Mun sormet lipsuu, väitin ja olin varma, että puhuin totta.
Ilmari Kariniemen jälkeen sormeni tärisisivät varmasti viikon.
-Sulla on vittu hääseremonia alle puolen tunnin päästä, Ilmari äyskäisi varoittavasti.
Hän näytti siltä, että hänen suustaan saattaisi pudota pian jotain paljon ikävämpääkin. Muistin yhtäkkiä lupaukseni harrastaa seksiä vain miesten kanssa, jotka Tuure oli hyväksynyt ja myös sen, että Ilmari ei kuulunut joukkoon. Hänen täytyi olla miehiä, jotka remontoivat taloa, eikä yksikään heistä tietääkseni päässyt Tuuren listalle.
Avasin suuni ja suljin sen, mutta kun mies ei liikkunut mihinkään, sain kerättyä vielä vähän rohkeutta.
-Mä pyysin sua vaan napittaan mun puvun, intin hengästyneesti.
Ilmari veti henkeä tuima ryppy kulmien välissä ja hetken olin varma, että hän tönäisisi minut sivuun ja marssisi tiehensä. Sitten hän kuitenkin heitti kärsimättömällä liikkeellä vasaran ja porakotelon luonnonvalkoiselle päiväpeitolle, astahti taakseni ja tarttui pukuni nappilistaan. Tunsin karheat sormenpäät ihollani, ja valtava rätinä laskeutui vatsanpohjaani, kun nojasin kämmeniäni seinään peilin molemmin puolin.
Hiljaisuus tuntui tukahduttavalta, kuin olisimme joutuneet lumivyöryn alle, mutta kylmä minun ei ollut. Koko ruumiini humisi kuin noitarovio, ja työnsin vaistomaisesti takamustani vähän paremmin esille.
Mies takanani oli saanut pari nappia kiinni. Toivoin, että puvussani olisi ollut niitä paljon enemmän. Kymmenittäin.
Lämpimät sormet hipaisivat taas paljaita pakaroitani ja lantioni nytkähti. Puristin reisiäni yhteen vartalo hienoisesti vapisten. Pilluni oli niin paisuksissa, että tuntui kuin jalkovälissäni olisi ollut suuri, mehukas hedelmä, ja tukahdutin kireän voihkaisun, kun tunsin kiimaisen nesteen leviävän reisilleni.
Mies takanani jäykistyi, kuin olisi lukenut ajatuksiani. Tai ehkä hän näki sen vartalostani. Mieleni teki rukoilla Ilmari Kariniemeä riisumaan minut, ei pukemaan, ja kun hän taas pujotti yhden napin paikoilleen, suljin silmäni ja pystymättä estämään itseäni voihkaisin matalasti.
-Sä oot heittämällä ällöttävin morsian, jonka mä oon ikinä nähny, mies sivalsi ja kiskaisi kapeaa helmaa äkkiä kaksin käsin kouriinsa.
Häpeä välähti lävitseni, mutta kun miehen sormet kauhoivat hääpuvun kankaan vyötärölleni ja kupertuivat pakaroilleni, nykäisin pienellä liikkeellä yläosaa alemmas – niin, että rintojeni kummut ja vaaleanpunaiset nännini pilkottivat näkyvissä.
-Mä kuulin, kun Tuure puhui susta puhelimessa. Se varmaan luulee, että remppamiehet ei osaa englantia. Tiedäksä, mitä se sanoi?, mies takanani murisi.
Ilmari hieroi pakaroitani, levitti niitä ja nykäisi stringieni pakaravaossa kulkevaa tiukkaa nauhaa niin, että vaatekappaleen pikkuruinen haaraosa upposi turvonneiden häpyhuulieni väliin. Hän vastasi omaan kysymykseensä. Luoja tiesi, että minä en siihen olisi kyennyt.
–Gorgeous, unbelievably horny fuck. Pillullako sä sen kalastit?
Ähisin sanattomana, kun miehen karheat kädet hieroivat takamustani ja toinen suuri peukalo livahti pakaravakooni ja liukui kohti pilluani.
-Sen täytyy olla helvetin hyvä pillu, kun ei sussa paljon muuta näy olevan. Ainakaan mitään aitoa. Naama täynnä maalia, tekotukka, tekoripset, tekotissit. Onks tää perseki täytetty?, mies kysyi karkeasti, kuin ei olisi pystynyt hillitsemään itseään.
Aivan vastenmielisenä hän ei voinut minua pitää, sillä otettaan hän ei irrottanut. Hänen peukalonsa työntyi stringieni alle, se liukui pulleiden häpyhuulieni väliin ja painautui sitten himosta tulvivalle kololleni. Keinutin itseäni hiukan niin, että peukalo upposi syvemmälle. Olin nääntymäisilläni himosta, jollaista en koskaan ennen ollut kokenut, eikä mieleenikään tullut tehdä mitään muuta kuin yrittää yllyttää miestä toimintaan.
-Nussi mua. Mä en oo vielä naimisissa, kuiskasin käheästi ja aivan ilman harkintaa.
Raotin silmiäni ja kehoni jähmettyi entistä kovemmaksi. Mies takanani oli minua päätä pidempi, hänen kulmansa vihaisesti kurtussa ja hänen käsiensä ote…Ilmari nosti päätään, hänen katseensa lennähti kivistäville rinnoilleni ja hän sanoi kovaan sävyyn:
-Sun siviilisäädyllä on sulle tuskin mitään väliä.
Tunsin punan hiipivän poskilleni ja olin onnellinen Ilmarin haukkumasta maalikerroksesta. Mies toi kätensä eteeni, ja katsoin sumuisin silmin peilistä, kuinka hän kiskaisi rintani kovakouraisesti täysin esiin. Kurkustani karkasi kireä, onnellinen aah, enkä heti edes huomannut Ilmarin kurottautuvan taakse vuoteelle. Kun hän taas nousi pystyyn, hänen silmissään oli pahantahtoinen välke.
Mies nykäisi minua toisella kädellään lantiosta taaemmas, nipisti rinnankärkeäni niin lujaa, että kivunsekaiset mielihyvän kipinät täyttivät pääni ja sitten tunsin suuren, kivikovana sykähtelevän kalun pakaroitani vasten. Pitkän, ihanan paksun kalun.
-Tätäkö sä oot vailla?, Ilmari kuiskasi korvaani.
Hengitykseni huurrutti peilin lasia, mutta näin tummat, tuimat silmät ja viivaksi vetäytyneen, seksikkään suun.
-Tätä, vinkaisin nopeasti.
Suuri kulli liikkui takamustani vasten, ja sitten mies repäisi stringini polviin. Hän työnsi kalunsa reisieni väliin ja pakotti sillä häpyhuuleni levälleen, jotta pääsi liukumaan esteettä vaossani.
Mies puski niin pitkälle, että ulottui hieromaan kalullaan klitoristani. Päätä pyörryttävän ihana paine levisi jalkovälistäni koko vartalooni, ja koloni hulautti ulos nestepurkauksen toisensa jälkeen niin, että minua kiusaava kulli kastui hetkessä tyvestä kärkeen. Olin aina kostunut helposti, mutta se mitä Ilmari Kariniemi sai aikaiseksi, oli jotain uskomatonta. Olisin pian reisiäni myöten märkä, ajattelin villisti.
Kuulin pienet kireät ähkäisyni ja kimeät kiljaisuni, jotka sekoittuivat takanani seisovan miehen raskaaseen hengitykseen. Näin vartaloni kiemurtelun tahdissa liikahtelevat, pyöreät rintani, valkoisen puvun myttynä vyötärölläni. Ilmari tönäisi pillunaukkoani terskallaan, ja parahdin onnesta. Miltei heti hän liukui kuitenkin pois reisieni välistä.
-Älä, minulta pääsi miltei itkuisella äänellä.
-Kyllä sä saat mitä tarvit, mies kuiskasi ja äkkiä tunsin jotain viileää ja kapeampaa jalkovälissäni.
Se ei voinut olla mikään muu kuin näkemäni vasaran varsi. Työkalun kanta viisti klitoristani, varsi upposi poimuihini, ja kun se alkoi liikkua vaossani edestakaisin, annoin mennä. Vasara ei tuntunut aivan yhtä uskomattoman hyvältä kuin Ilmarin kalu, mutta olin niin epätoivoisen kiimainen, että se riitti. Mainiosti. Liimasin reiteni yhteen, työnsin takamustani tarjolle selkä kaarella ja nojasin otsaani peiliin, kun tuntematon, minut lumonnut mies käsitteli minua vasaralla. Vasaralla.
Ajatus oli nopeasti liikaa ja puskin itseäni tiukasti työkalua vasten samalla, kun tunsin räjähdyksen kytevän pillussani ja vatsanpohjassani. Takamustani vasten töni Ilmarin kulli ja sen rytmikkäästä liikkeestä tajusin miehen tyydyttävän itseään samalla, kun hän tyydytti minua. Se oli niin säädytöntä, niin kiellettyä, niin kiihottavaa, että kaiken aikaa supisteleva pilluni kouristui ja minä kirkaisin:
-Tulee. Tulee kovaa!
Koloni ampui nestettä, kuten se äärimmilleen kiihotettuna joskus teki, mies takanani kirosi ja samalla, kun laukesin mieli pimeänä ja vartalo vääntyillen, tunsin vasaran varren tunkeutuvan pilluuni. Törmäsin uuteen orgasmiin, joka oli kuin aallonmurtajaan iskeytyvä hyökyaalto ja paruin nautintoani ympäristöni jo täysin unohtaneena.
Ilmari nussi minua vasarallaan kovin ottein ja sitten hän pyöräytti minut hiuksista täysin yllättäen vasten sänkyä.
-Kontilles!, mies ärähti.
Minä kiipesin kiireesti kontilleni ja tarjosin Ilmarille näkymää, jota hän ilmeisesti kaipasi. Mies kumartui päälleni, hänen kätensä pudotti vasaran sängylle ja hän kiskaisi kivikovaa rintaani.
-Tässä, hän kuiskasi poskeani vasten ja samalla, kun tunsin puraisun niskassani, epätoivoisesti himoitsemani kulli alkoi töniä rytmikkäästi häpyhuuliani.
Ilmari jäykistyi minua vasten, hänen liikkeensä muuttuivat konemaisiksi ja siinä samassa hänen suustaan pääsi kuumaa sihinää, joka kiehui ihollani. Jalkoväliini ja reisilleni syöksähti lämmintä, paksua nestettä, osa spermasta lävähti pakaroilleni, osa takertui espanjalaisen pitsin kudoksiin. Olin haltioituneen tyydytetty ja vihaisen tyytymätön yhtä aikaa. Sellaista orgasmia en ollut saanut koskaan, mutta Ilmari oli vienyt minulta mahdollisuuden saada itseään. Suurta kullia, jonka olin tuntenut jalkovälissäni mutten siellä, minne sen olisin halunnut.
Värisin vuoteella tietämättä, mitä tehdä, mutta Ilmari näytti tietävän täsmälleen, mitä halusi. Hän veti stringit siemennesteensä ja mehujeni päälle, kiskaisi hameen paikoilleen ja napitti hitaasti pukuni napit kiinni.
-Nauti kulta duunarimälleistä perseessäs, kun meet naimisiin. Mä oon varma, että siinä oli sulle sitä lajia loppuelämäkses.
Kuulin oven kolahtavan kiinni, mutta en heti pystynyt liikahtamaan milliäkään. Tuntemattoman Ilmarin siemenneste kiemurteli pakaroillani ja reisilläni, ja kun lopulta vilkaisin kelloa, kauhistuin. Minulla oli viisi minuuttia aikaa vihkimiseen.
Nousin polvet vapisten seisomaan, peitin rintani ja oioin hätäisesti tukkaani, jonka Ilmari oli kiskaissut nyrkkiinsä niin armottomasti. Makuuhuoneen ulkopuolella olisi ollut vessa, mutta pytty oli irrotettu ja uuden tulo oli viivästynyt. Lähin toimiva vessa ja käsisuihku olivat toisella puolen suurta taloa.
En ollut mikään itkupilli, mutta silloin kyyneleet sumensivat näköni. En tiennyt Ilmarista mitään, mutta olisin halunnut hänen halveksivan minua vähän vähemmän ja haluavan enemmän. Olisin halunnut hänen naivan minua oikeasti, omistavan minut, käskevän minua luopumaan kylmän viileistä suunnitelmistani.
En tiennyt miehestä mitään, mutta hän oli syössyt minut juuri sellaiseen tunnemylläkkään ja kaaokseen, kuin mistä olin joskus teini-ikäisenä haaveillut. Niin voimakkaaseen, että viis veisasin juuri alkavasta vihkiseremoniasta.
Kaivoin vapisevin käsin tavaroistani kasvopyyhkeitä ja yritin pyyhkiä häpeällistä tilaani vähän vähemmän häpeälliseksi. Se oli pienillä, ohuilla paperilappusilla mahdotonta, joten tartuin vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavaan, kauniiseen morsiuskimppuuni ja purin hammasta.
En ollut koskaan ollut timpureihin kallellaan ja tuskinpa minä aivan todella olin vieläkään. Ilmari oli vain sattunut oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Kun minulla oli ollut vielä hetki aikaa perääntyä päätöksestäni ja palata tavalliseen, rahattomaan arkeen. Kun näkisin miehen seuraavan kerran, ihmettelisin varmasti, mitä hänessä olin ollut näkevinäni.
Niin sen täytyi olla, vakuutin itselleni. Lupasin itselleni, että valkaisisin hiukseni vielä aivan valkoisiksi ja liikkuisin miehen näkyvillä tahallani puolialastomana. Niin kovasti kuin hän kauneuskirurgiaa tuntui inhoavankin, hän ei näköjään osannut erottaa aitoa keinotekoisesta. Eikä hän osannut näköjään myöskään olla haluamatta minua. Sitä tietoa olisi hauska käyttää hyödyksi, kun petini olisi täynnä innokaita miehiä ja minä taas järjissäni.
Kunhan pääsisin vihkiäisten yli, kaikki olisi taas hyvin. Erinomaisen hyvin.