BELLEVILLE – ensimmäinen luku

Olin vielä Ranskassa, kun Elias soitti minulle. Puolen vuoden pestini yhdessä Pariisin pienistä mutta ylellisistä luksushotelleista oli juuri päättynyt ja vietin parin viikon ansaittua lomaa, ennen kuin palaisin Helsinkiin ja aloittaisin työnhaun.

Kun puhelin kilahti soimaan, istuin Boulevard de Montparnassella edessäni tuplaespresso, pallo vaniljajäätelöä ja Le Figaro, jota luin lähinnä kohentaakseni ranskan kielen taitoani. Huvituksekseni ostin yleensä ennemmin Marie Clairen ja vaikka en ollut mielestäni muotivillitysten perässäjuoksija, halusin pysyä ajan tasalla ja ostaa sellaisia ajankohtaisia vaatteita, jotka sopivat mielestäni turhan kurvikkaaseen vartalooni.

Elias oli vanha tuttu. Olimme kasvaneet naapureina, ja hän oli ollut veljeni paras ystävä. Taisi olla vieläkin. En ollut varma, sillä Niko asui nyt Oulussa. Elias oli myös ollut minua kaksi vuotta vanhempi poika, johon olin ollut ihastunut siitä lähtien kuin muistin – eli vaivaiset kaksikymmentä vuotta.

Kun puhelin soi kahvilan pöydällä, en tunnistanut numeroa, mutta vastasin silti, sillä olin lähettänyt jo useita työpaikkahakemuksia Helsingin hotelleihin. Kun kuulin Eliaksen miellyttävän, pehmeän äänen linjoilla, pieni värähdys kulki sisälläni kuin vanhasta muistista.

-Noora! Elias täällä. Mitä Pariisiin kuuluu?, mies tervehti.

-Elias, pitkästä aikaa, henkäisin kuin se viisivuotias penska kahdenkymmenen vuoden takaa ja jatkoin nopeasti:

-Ihan hyvää. Mä oon Pariisissa, joten miten vois mennä huonosti? Oon lomilla tällä hetkellä ja palaan parin viikon päästä. Mitä kuuluu?

-Meille kuuluu hyvää. Itse asiassa loistavaa. Sä varmaan tiedät, että meidän vanha hotelli meni konkurssiin jo aikoja sitten, mutta Erkko on avaamassa nyt toista hotelliaan Helsinkiin. Se antaa mun perehtyä hotellin johtamiseen uudessa paikassa suoraan hotellipäällikön alaisuudessa. Enempää mä en saanu neuvoteltua. Mä oon kuulemma liian nuori ja kokematon itse päälliköksi. Mutta mä aion tehdä siihen vielä vaikutuksen. Mä saan tuoda omia kandeja haastateltaviksi, kun nyt rekrytoidaan ja mä aloitan palkkaamalla sut. Mä oon kuullu susta pelkkää hyvää. Pirkolta Hiltonista.

Sydämeni syke kiihtyi hieman, kun ajattelin Erkon ensimmäistä hotellia. Olin lukenut pelkästään ylistäviä arvosteluja Wintergardenista, jonka erikoisuus oli rakennuksen sisäpihalla kasvava talvipuutarha. Olin lähettänyt ensimmäisen työpaikkahakemukseni juuri Wintergardeniin ja ajatellut soittaa Eliakselle, sillä Eliaksen isän hotelli Aleksanteri Lahdessa oli ollut ensimmäinen kesätyöpaikkani ja siellä työskenteleminen oli aikoinaan saanut minut innostumaan hotellibisneksestä.

Erkko oli Eliaksen kaksitoista vuotta vanhempi veli, jota olin nähnyt lapsuudessani vain harvoin tämän käydessä lomillaan kotona. Muistin vakavan, melko tavanomaisen näköisen nuoren miehen, joka oli tuntunut olevan täydellinen vastakohta eloisalle, vaalealle, vilkkuvasilmäiselle ja häkellyttävän hyvännäköiselle Eliakselle.

Äiti oli vaahdonnut pari kuukautta aiemmin, että Erkkoa oli haastateltu Suomen Kuvalehteen, Kauppalehteen ja ympäri Pohjoismaita hänen nopean menestyksensä ansiosta. Se ei ollut ihme. Perheen hotellia mies ei ollut ehtinyt pelastaa, mutta hän oli tehnyt töitä hartiavoimin ja edettyään johtaviin tehtäviin, hän oli ennen Wintergardenia pannut kuntoon erään kituvan hotellin Oslossa. Wintergarden oli tehnyt asiakaspalvelusta todellista taidetta ja jos asiakas jotain halusi, se toimitettiin hänelle vaikka toiselta puolelta maapalloa. Wintergardenissa tai Erkon uudessa hotellissa työskenteleminen olisi todellinen onnenpotku kenelle tahansa alan ihmiselle.

-Aivan mahtavaa, henkäisin vielä haltioituneempana, enkä tällä kertaa välittänyt palvovasta äänensävystäni.

Veljesten hotelliin pääseminen todella olisi mahtavaa ja se ansaitsisi vähintään pullon hyvää valkoviiniä Yvetten kanssa, johon olin tutustunut harjoitteluni kestäessä.

-Onko tuo siis kyllä? Sun pitää tulla haastatteluun niin kuin muidenkin, mutta mä uskon, että se on pelkkä muodollisuus.

-Totta kai on. Milloin ne haastattelut järjestetään?

-Me aloitetaan muutaman päivän päästä, mutta jos sä oot täällä heinäkuun 20. päivään mennessä, sä ehdit hyvin.

Huokaisin helpotuksesta. Ehtisin lomailla, hankkia tietoa Wintergardenista ja uudesta projektista ja lukea niistä kirjoitettuja juttuja juuri sopivasti.

-Mä oon Suomessa 18. päivä. Sopiiko 19. heinäkuuta?, ehdotin Eliakselle.

-Kello kymmenen?, mies kysyi ja minä nyökkäsin pontevasti ja vahvistin.

-Kello kymmenen sopii. Laita vaan osoite ja kaikki tarpeellinen mun puhelimeen tai sähköpostiin. Mun hakemus on jo teillä.

_________________________

Varhain heinäkuun 19. päivän aamuna katsoin itseäni arvostelevasti peilistä vanhempieni kotona Lahden Saksalassa. Olin luopunut vuokra-asunnosta Helsingissä Ranskaan lähtiessäni, enkä vielä ollut löytänyt uutta.

Oli lämmin päivä ja olin valinnut päälleni yksinkertaisen lyhythihaisen ja siveästi polviin ulottuvan taivaansinisen mekon, joka toi kauniisti esille kylmät värisävyni. Olin sitonut tumman, pitkän tukkani huivilla poninhännälle ja lemmikinsinisten silmieni väri korostui hiukan tummemman kankaan ansiosta. Ihoni, joka ei koskaan ruskettunut kunnolla, hohti ahkeran aurinkorasvan käytön ansiosta yhtä valkoisena kuin talvellakin.

Olin Ranskassa tottunut käyttämään korkoja ja vedin nytkin jalkaani luonnonvalkoiset peep toe -sandaalit, joissa oli kymmenen sentin korko. Nappasin mukaani kenkien sävyisen laukun ja nahkakansion, jossa säilytin todistuksiani ja tilasin taksin juna-asemalle, vaikka matkaa Saksalasta asemalle tuli tuskin kahta kilometriä. Äiti ja isä olivat molemmat töissä, enkä halunnut ottaa mitään myöhästymisriskejä. Olisin ajoissa juna-asemalla ja varhaisemmassa junassa kuin oli oikeastaan tarpeen.

Jos minua olisi haastattelemassa vain Elias, olisin todennäköisesti ollut rennompi aikataulun suhteen, mutta olin kuullut, että Erkko osallistui jokaikisen palkkaamansa ihmisen haastatteluun. Se sai vatsani vääntymään jännityksestä. Kaikki, mitä olin lukenut Erkosta, oli saanut minut vakuuttumaan siitä, että mies oli päämäärätietoinen, itsepäinen, tarvittaessa armoton ja ehdoton perfektionisti.

Vedin henkeä ja vakuuttelin itselleni sadatta kertaa, että olin hyvä kandidaatti ja vaikka olin vasta 25-vuotias, pärjäisin taatusti jollakin tasolla tutulle Erkko Lahdenvedelle, jos olin pärjännyt nokkaville ranskalaisille vastaanottopäälliköillekin.

_____________________

Astuin kahtakymmentä minuuttia ennen kymmentä suuren Helsingin Kruununhaassa sijaitsevan vanhahkon kivitalon portista sisään. Joka puolella kävi kova kuhina. Ympärilläni pyöri rakennusmiehiä, toimistoväkeä, ihmisiä, jotka kantoivat kaikkea mahdollista matoista viinicoolereihin. Tila näytti uskomattoman valoisalta ja tyylikkäältä, vaikka se olikin keskeneräinen ja mietin, minkälaisia byrokratian kiemuroita oli tarvinnut vallata, hajottaa ja rakentaa uudelleen niin valtava rakennus.

Minulle oli kerrottu, että rekrytointi tapahtuisi toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa ja suuntasin portaisiin kenenkään tuskin huomaamatta.Toisessa kerroksessa keskeneräisyyttä ei juuri huomannut. Lattiaa peitti paksu tummanruskea kokolattiamatto ja seinät olivat kauniin vaalean vihertävät. Käännyin ohjeiden mukaisesti vasemmalle ja löysin lasisen neuvotteluhuoneen oven melkein heti. Sisällä oli toinen kandidaatti haastateltavana, josta näin vain selän ja naista vastapäätä näin harmaapäisen miehen sarvisankaisine silmälasineen.

Olisin halunnut kurkistella huoneeseen paremminkin, sillä en nähnyt Erkkoa tai Eliasta mutta en kehdannut, joten istuuduin yhdelle paikalle tuoduista tuoleista. Ei kulunut viittä minuuttiakaan, kun haastattelussa ollut nuori nainen tuli ovesta posket punehtuneina. Hän vilkaisi minuun ja hymyili lyhyesti.

-Onnea matkaan. Se on tiukka tentti, hän sanoi ja kääntyi portaisiin.

Vatsassani muljahti taas, enkä tällä kertaa saanut hermostunutta värinää lakkaamaan, vaikka kuinka yritin. Katsoin kelloa lukemattomia kertoja, sillä minuutit olivat päättäneet alkaa madella kuin kilpikonna. Kun ovi viimein avautui ja aiemmin näkemäni harmaatukkainen, silmälasipäinen mies tuli ovelle ja kutsui minua nimeltä, olin juuri tarkistamassa todistuksiani. Ponkaisin vaistomaisesti ylös ja pudotin vahingossa puolet papereistani.

-Saatana, äsähdin, ennen kuin ehdin purra kieleeni ja polvistuin kokoamaan todistuksia.

Katsoin ylös päin, kun näin miehen käden tarjoavan minulle hänen jalkoihinsa lennähtänyttä ammattikorkeakoulun todistusta.

-Älä turhaan hermoile, hän sanoi ystävällisesti ja tarjosi kätensä, jotta pääsin pystyyn vähän sulokkaammin korkeissa koroissani.

-Kiitos, huokaisin ja livahdin sitten hänen ohitseen taatusti punaposkisempana kuin huoneesta juuri tullut ehdokas.

Vanhempi mies seurasi perässäni ja huomasin hänen olevan hiukan lyhyempi kuin minä koroissani, 177 sentin huimaavassa korkeudessa. Hän ojensi kätensä ja hymyili ystävällisesti.

-Minä olen Ahti Krause, Bellevillen tuleva hotellipäällikkö.

-Hauska tavata, sanoin kohteliaasti ja mieleni teki melkein niiata.

Vaikka mies oli kaikin puolin ystävällinen, hän hänessä oli auktoriteettia ja jonkinlaista luontaista hienostuneisuutta, jota sai Pariisistakin etsimällä etsimällä.

-Ja tässä on Erkko Lahdenvesi. Te ilmeisesti olette vanhoja tuttuja, Ahti sanoi ja viittasi oikealle.

Huoneessa oli ollut niin hiljaista ja olin ollut niin hermostunut papereideni karkaamisesta, ettei näköpiirini ollut havainnut miestä kauempana, neuvottelupöydän päässä. Käänsin päätäni Ahdin käden osoittamaan suuntaan ja jännittynyt levottomuus alkoi taas kiemurrella sisälläni.

Erkko Lahdenvesi nojasi seinään rennon näköisesti käsivarret ristissä rinnallaan. Mies oli ehkä 185 senttinen ja siten selvästi nuorempaa veljeään lyhyempi, mutta hänen vartalonsa oli vahvarakenteinen ja lihaksikas. Miehellä ei ollut pukua toisin kuin Ahdilla ja katseeni viivähti hyvinistuvalla, vaalealla t-paidalla ja rennoissa, väljissä vaaleanruskeissa kesähousuissa.

Kun nostin katseeni miehen kasvoihin, levottomuuteni kasvoi sellaisiin mittoihin, että tunsin käsieni vapisevan. Erkko oli edelleenkin melko tavanomaisen näköinen, jos hänen piirteitään arvioi pelkästään ulkoisten kriteereiden perusteella. Hänen piirteensä olivat kuitenkin säännölliset, tummanvaaleat hiukset siististi leikattu ja hänen raskasluomiset silmänsä olivat terävät ja tarkkaavaiset. Vaikka hän ei ollut läheskään yhtä komea kuin veljensä, hän tuntui säteilevän energiaa, joka varmasti teki vaikutuksen sijoittajiin ja yhteistyökumppaneihin.

-Noora, pitkästä aikaa, Erkko sanoi.

Tarrasin kansiooni kaksin käsin, jotta vapinani ei olisi näkynyt päälle päin ja toivoin voivani jo istua. En ollut muistanut, että Erkolla olisi ollut tuollainen ääni. Käheä ja matala ja…hirvittävän seksikäs. Oliko se aina ollut samanlainen?

-Hei Erkko. Kiitos, että mä sain tulla tänne.

Erkko kohautti olkapäitään ja osoitti helpotuksekseni tuolia, jolle romahdin kiitollisena välittömästi.

-Sun hakemus oli jo tullu meille ja sitten Elias tuli vouhottamaan mulle, että sä oot hotellimaailman seuraava Einstein. Ainakin jotain sinne päin. En tiedä, onko se tyypillistä Eliasta vai onko sillä oikeita perustelujakin tällä kertaa.

Jäykistyin ironista sävyä ja kysyin Erkolta, nyt kun hän oli muistuttanut Eliaksesta:

-Elias sanoi, että se tulee mukaan haastatteluun. Että se saa osallistua rekrytointiin.

-Se on tuonu muutaman kandin Ahdin…tietoisuuteen ja se saa osallistua niihin haastatteluihin. Tosin me aloitetaan nyt ilman sitä, koska se ei taaskaan ole ajoissa.

En pitänyt sävystä, jolla Erkko puhui pikkuveljestään, mutta ymmärsin pitää naamani peruslukemilla, sillä tiesin kyllä, kuka päätti loppukädessä siitä, kenet palkattaisiin ja ketä ei. Erkko istuutui pöydän ääreen ja katsoi minua niin, että minusta tuntui kuin minut olisi läpivalaistu röntgenillä.

-Onko sulla useinkin tapana kiroilla julkisesti? Esimerkiksi asiakkaiden kuullen?

Minusta tuntui kuin kylmä kivi olisi pudonnut vatsaani. Elias olisi tehnyt tästä takuulla paljon helpompaa ja olin odottanut, että kyseessä olisi, kuten hän oli sanonut, ennemminkin muodollisuus. Erkko ei näyttänyt siltä, että olin haastateltavana vain muodon vuoksi.

-Ei tietenkään, vakuutin hiukan pelästyneellä äänellä ja jatkoin:

-Mä…mä odotin aika epämuodollista tilaisuutta.

Erkko katsoi minua hetken pää kallellaan ja puristi suunsa tiukaksi viivaksi. Hämmentyneenä totesin, etten ollut varma, oliko hän paheksuva vai yrittikö hän pidätellä naurua. Mies ei kuitenkaan kommentoinut vastaustani, nyökkäsi vain hiljaa ensin minulle ja sitten Ahdille.

Ahti kertoi ensin Bellevillen ideasta – hotellista, joka täyttäisi unelmia, tarjoaisi mielikuvituksellisia huoneita kalleimmissa hintaluokissa ja mahdollisuutta osin räätälöitävään sisustukseen ja palveluihin. Kun haastattelu sitten toden teolla alkoi, minusta tuntui, että olin konekiväärikomppanian tulitettavana. Miehet kysyivät nopeassa tahdissa työkokemuksestani, opinnoistani, Ranskan kokemuksistani, haastavimmista tilanteista, miten ratkaisisin erilaisia hypoteettisia tilanteita, millaisia ideoita minulla oli hotellin markkinointia ajatellen.

Jo kahdenkymmenen minuutin kuluttua olin läkähtymäisilläni ja silloin saapui viimein tervetullut keskeytys. Ovi kävi ja käännyin vaistomaisesti kurkistamaan olkani yli. Elias oli saapunut.

-Noora, moi!, mies tervehti iloisella, huolettomalla äänellä ja ennen kuin tajusinkaan, hän oli kaapannut minut ylös tuolista ja puristanut syliinsä.

Elias tuoksui ihanalta, joltain kalliilta partavedeltä ja auringonpaisteelta, ja kun hän työnsi minua kauemmas ja hymyili minulle, palasin ajassa taaksepäin ja koin déja-vun. Oli kuin minuun olisi suunnattu suuri spottivalo, enkä voinut kuin tuijottaa Eliaksen kirkkaansinisiä silmiä, tasaista valkoista hammasriviä, korkeita poskipäitä ja viljanvaaleaa, hiukan kihartuvaa tukkaa. Hän oli reilusti yli 190 senttiä pitkä, kaunis kuin enkeli ja hänen olemuksensa hehkui hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä.

-Moi!, vastasin hengästyneellä äänellä ja lisäsin moittivasti ääntäni madaltaen:

-Sä olet myöhässä.

-Joo, mä en löytäny parkkipaikkaa lähistöltä, Elias huokaisi ja silitti poskeani kädellään.

-Sä oot vielä kauniimpi kuin silloin…mitä siitä nyt onkaan…? Ainakin seitsemän vuotta?

Värähdin kosketuksen ja kohteliaisuuden tuottamasta mielihyvästä ja karautin kurkkuani.

-On siitä ainakin…, ehdin aloittaa, mutta Erkon asiallinen ääni keskeytti muisteloni.

-Jos nyt keskityttäisiin tähän haastatteluun eikä flirttailuun Elias.

-Joo joo herra hotellimoguli, Elias vastasi ääntään pitkästyneesti venyttäen ja purin huulta, etten olisi päästänyt naurunhörähdystä.

Moni tuskin uskalsi puhutella Erkkoa kuten tämän veli. Istuin takaisin paikoilleni ja Elias istuutui viereeni. Ahti karautti kurkkuaan ja kysyi:

-Niin, mä haluaisin tietää, mitä erityistä sulla on annettavaa Bellevillelle?

Olin tyytyväinen, sillä olin varautunut kysymykseen ja vastasin sujuvasti:

-Mä oon saanu hyvää palautetta siitä, että mulla on hyvä vaisto ja mä osaan tarjota oikeanlaisia palveluita asiakkaalle jo ennen kuin ne osaa pyytää. Ehkä se on sellaista ihmisten lukemisen taitoa. Mä oon myös sinnikäs ja jos mä tiedän, mitä asiakas haluaa, mä teen kaikkeni, jotta mä toteutan ne toiveet. Ja jos asiakas haluaa jotain mahdotonta, mä osaan puhua ne haluamaan sitä, mikä on mahdollista ja saada asiakkaan ymmärtämään, että juuri se on itse asiassa sitä, mitä se eniten haluaa.

-Kuulostaa aika painavalta väitteeltä sun ikäiseksi hotellityöntekijäksi, Erkko kommentoi oikealla puolellani ja käänsin katseeni miehen silmiin.

Käheä ääni tuntui raapivan selkäpiitäni ja hetken minusta tuntui, että putosin jostain korkealta. Kokosin kuitenkin itseni, tuijotin päättäväisesti melkein tuimilta näyttäviin tummiin silmiin ja sanoin:

-Mulla on suositukset, joissa siitä on mustaa valkoisella ja mä voin antaa mun entisten esimiesten nimet ja numerot.

Erkko tuijotti minua takaisin ja mietin aivan asiaankuulumattomasti, minkä väriset hänen silmänsä olivat. Mies istui liian kaukana, jotta olisin voinut nähdä. Hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja sitten Erkko kohautti olkapäitään.

-Selvä, hän sanoi lyhyesti.

Tunsin puristuksen reidelläni ja huomasin, että Eliaksen käsi oli hiipinyt säärelleni. Kiihtymyksen väreet kulkivat sisälläni, kun kosketuksen lämpö kiiri koko vartalooni ja mies väläytti minulle nopean hymyn. Hymyilin miehelle nopeasti takaisin ja annoin hänen kätensä pysyä siinä, missä se oli. Ahti kysyi vielä pari yleisluontoista kysymystä edellisistä työpaikoistani ja siitä, milloin voisin aloittaa, jos minut valittaisiin ja sitten tilaisuus oli ohi. Kättelin Ahdin ja pujottelin tuolirivistön ohi pöydän päätyyn kättelemään Erkkoa.

Mies nousi pöydän äärestä ja kun hän ojensi kätensä ja tarttui omaani, levoton jännittyneisyys alkoi taas velloa sisälläni. Seisoin hetken miehen edessä kuin patsas ja vilkaisin kuin varkain hänen silmiinsä. Vihreät. Tummanvihreät silmät. Kuin havumetsä. Erkko näytti tarkkailevan minua hetken ja olin melkein varma, että hänen silmänsä siristyivät hiukan. Sitten hän irrotti kätensä ja minä vetäisin omani pois hiukan myöhässä.

-Kiitos, että mä sain tulla tänne, änkytin posket punaisina.

-Sä sanoit sen jo, Erkko sanoi niin matalasti, että kukaan muu tuskin kuuli sitä.

Punastuin entistä rajummin ja astahdin taaksepäin. Kurkkuani kuristi oudosti ja vatsassani alkoi pyöriä kummallinen sekoitus tunteita. Minulla ei ollut mitään syytä tuntea itseäni jännittyneeksi – kuin äärimmilleen kiristetyksi kuminauhaksi -, eikä minua varsinaisesti myöskään pelottanut tai ahdistanut. Silti reaktioni muistutti kaikkia noita tunteita.

Haastattelun tuomaa jännitystä, päätin mielessäni. Erkko oli kuitenkin se, joka päätti kohtalostani. Luojan kiitos minä en työskentelisi hänen kanssaan, vaikka saisinkin paikan.

Käännyin nopeasti kohti ovea, vaihdoin muutaman sanan Eliaksen kanssa ja paistattelin vielä hetken nuoremman veljen huomiossa. Eliaksen kanssa kaikki oli aina aurinkoista ja iloisen huimaavaa kuin huvipuistolaitteessa. Olin myös imarreltu, että kaikkien vuosien ja haaveilun jälkeen Elias näytti kiinnittävän minuun viimein huomiota kiinnostavana naisena.  Ehkä hän jopa pyytäisi minua treffeille.

_____________________

Elias soitti jo parin tunnin päästä.

-Sä sait paikan!, hän kailotti niin kovaa, että sain pitää puhelinta melkein käsivarren mitan päässä.

-Ei oo totta, minä henkäisin, mutta kun Elias vain rallatteli uutisia, kiljaisin lopulta ilosta.

-Mistä sä tiedät?, kysyin lopulta, kun olin tarpeeksi toistellut sanoja mahtavaa, ihanaa ja käsittämätöntä.

-No mähän oon mukana rekrytoinneissa, Elias vastasi hieman rehennellen, mutta jatkoi sitten rehellisemmin:

-Ahti sanoi, että sä pääset joka tapauksessa. Erkko oli yrittäny väittää, että sä oot vielä liian kokematon sen helvetin fiiniin majataloon, mutta Ahti ja tietty mä pantiin hanttiin ja se luovutti.

Ärtymys Erkon varautuneisuutta kohtaan leimahti hetken sisikunnassassani, mutta päätin, etten antaisi sen häiritä iloani.

-No, mennäänkö drinkeille? Mä tarjoan, Elias ehdotti.

-Ilman muuta. Jos sä tuut Lahteen, minä vastasin.

-Mä oon tunnin päästä siellä, mies huikkasi.

Elias piti sanansa. Olin juuri ehtinyt pukeutua kirkkaan pinkkiin, espanjalaistyyliseen off-shoulder-toppiin ja leveälahkeisiin mustiin housuihin ja laittautua iltaa varten, kun ovikello soi. Eliaksella oli yllään rennot farkut ja hänen väreihinsä sopiva korallinpunainen paita ja kun hän vihelsi ihailevasti avatessani oven, nauroin ääneen.

-Sun veli on oikeassa. Sä oot kauhea flirtti.

-Mä flirttailen vain todellisten kaunottarien kanssa, Elias leperteli imelästi, mutta hänen silmänsä nauroivat, enkä voinut mitään sille, että polviani heikotti.

-Meetkö sä sun vanhempien luokse yöksi?, kysyin aivan luonnollisesti, sillä olimme molemmat kotoisin Lahdesta.

-Hmm…se vähän riippuu, Elias sanoi ja katsoi minua ylhäältä alas.

Vatsanpohjassani kiemurteli ja laskin katseeni peittääkseni himon ailahduksen. Kaivelin hetken hyödyttömästi käsilaukkuani ja tarkistin muka kampaustani peilistä, ennen kuin pääsin taas tasapainoon. Elias oli jo soittamassa taksia ja ennen kuin huomasinkaan, olimme Lahden satamassa nauttimassa pullollista kuohuviiniä.

Huomasin rentoutuvani miehen seurassa, kuten aina ennenkin, ja kun miehen flirttailu kävi rohkeammaksi, vastasin samalla mitalla. Olin sentään ollut ihastunut Eliakseen lapsuudestani saakka ja halusipa mies mitä tahansa, olin valmis antautumaan pieneen tai suureen seikkailuun hänen kanssaan. Olin ylpeä siitä, että olin moderni nainen ja osasin tarvittaessa pitää tunteet erossa hauskanpidosta – varsinkin sen jälkeen, kun ensimmäinen poikaystäväni oli vienyt neitsyyteni ja vehdannut sitten pian yhden ystäväni kanssa.

Emme ehtineet istua terassilla kuin vajaat puolitoista tuntia, kun Elias laski kätensä pöydällä lepäävän käteni päälle ja kysyi:

-Sä oot niin ihana, kun sä oot kasvanu isoksi. Uskaltaisinko mä toivoa, että sä lähtisit mun mukaan? Mä varaan hotellihuoneen.

Kallistin päätäni keimailevasti ja hymyilin leveästi.

-Mikäpä mä olen sulta mitään kieltämään, kun sä hommasit mulle työpaikankin, hyrisin miehelle ja Elias virnisti.

-Niin sä niinku maksat luonnossa mun palveluista vai?

-Just niin, vastasin vartalo jo odotuksesta kiristyen.

-Hieno homma. Nyt lähdetään. Mä tilaan meille kuoharia huoneeseen, jos sä haluut.

Elias tilasi taksin saman tien. Kun pääsimme autoon, hän veti minut puoleensa ja suuteli muitta mutkitta suulle. Himo alkoi velloa sisälläni ja kun miehen kieli painui huulieni väliin  ja hänen kätensä livahti paitani alle hyväilemään paljasta ihoa, painauduin lähemmäs ja vastasin suudelmaan.

-Sä et taidakaan olla enää niin kiltti tyttö kuin ennen, Elias mutisi suutani vasten.

-Ehkä mä en koskaan ollutkaan, kuiskasin vastaukseksi ja puristin miehen vaaleita suortuvia sormiini.

En muista Sokos-hotellin aulasta juuri mitään – vain sen, että olimme hetkessä hississä, minä hissin seinää vasten puristettuna. Elias nyki toppiani ja olkaimettomia rintaliivejäni alaspäin niin, että sai mukavankokoiset, pyöreät kummut ja niiden keskellä innokkaasti törröttävät nipukat esiin.

-Taivas sulla on ihanat rinnat, mies kehui ja otti toisen rinnoistani käteensä.

Hissi pysähtyi kolmanteen kerrokseen ja kun ovet avautuivat, Elias talutti minut lyhyen matkan oikealle ovelle ja aukaisi sen.

-Haluutko sä sitä kuohuviiniä?, mies kysyi oven sulkeuduttua takanamme.

Minä puistin päätä ja Elias kiskaisi minut uudelleen itseään vasten.

-Luojan kiitos, hän huokaisi ja nykäisi toppini pään yli.

Rintaliivini ja housuni seurasivat hetkessä perässä ja äkkiä seison Eliaksen edessä vain pienissä mustissa satiinipöksyissä ja mustissa korkokengissä. Hengitin raskaasti rinnat ja jalkoväli kivistäen ja aloin avata Eliaksen paidannappeja. Miehen kädet puristuivat rinnoilleni ja hänen peukalonsa hivelivät rinnankärkiäni, kun löysin paidan alta jäntevän, hoikan vartalon ja rinnan, jolla kasvoi hiukan vaaleaa karvaa.

-Sängylle, Elias komensi karheasti ja talutti minua taas sisemmälle huoneeseen.

Hän nykäisi alushousuni alas ja peruutti minut makaamaan sängylle selälleni niin, että sääreni olivat koukussa ja korkokenkäni upposivat patjaan. Elias seisoi hetken vain katselemassa minua. Minä tuijotin takaisin silmät raskaina ja raollaan, mutta kun mies siirsi sääriäni erilleen niin, että jalkovälini avautui hänelle kunnolla, voihkaisin minua kalvavasta kiimasta ja kaarruin kutsuvasti irti patjasta. Tunsin pienen ilmavirran pillullani, joka oli paljaaksi ajeltu lukuunottamatta pientä, tummaa kiitorataa ja toivoin, että Elias lopettaisi pelkän katselun ja koskettaisi minua.

-Ihan helvetin seksikästä, mies sanoi pehmeällä äänellään ja jatkoi:

-Sulla on vartalo kuin jollain Marilyn Monroella. Mä halusin panna sua jo silloin kun viimeksi nähtiin, mutta sä olit silloin varattu.

Eliaksen sanat kiihottivat minua entisestään ja vastasin lyhyesti:

-Pane mua nyt.

Elias nyökkäsi ja riisui paitansa ja housunsa.

-Käytäksä ehkäisyä?, hän kysyi samalla, kun alkoi hieroa pyörivin liikkein edelleen koukussa olevia sääriäni ja reisiäni lähestyen koko ajan sisäreisiäni ja halusta kipeää jalkoväliäni.

-Käytän. Mutta sun pitää käyttää silti kumia, vastasin kärsimättömästi ja avasin reisiäni lisää.

-Okei…vaikka tätä olis ihana panna ilman, Elias vastasi ja painoi viimein kätensä kosteaa häpyäni vasten.

Huokaisin raskaasti ja liikutin lantiotani miehen kättä vasten.

-Noora, tuhma tyttö, sun pillu on jo ihan märkä.

-Niin, huokaisin ja kiemurtelin kärsimättömästi, kun Elias vain pyöritteli sormeaan klitoriksellani ja nipisteli kevyesti rintojani toisella kädellään.

Toisin kuin toivoin, Elias ei riisunut vielä boksereitaan vaan polvistui reisieni väliin ja nuolaisi ahnaasti poimujani alhaalta ylös. Voihkaisin äänekkäästi, ja kun mies työnsi muitta mutkitta kaksi sormeaan sisälleni ja alkoi pyörittää kieltään klitoriksellani, seksuaalinen turhautuminen alkoi nopeasti pakkautua ylitsepääsemättömäksi tarpeeksi. Suustani alkoi purkautua pieniä kiihkeitä inahduksia Eliaksen sormien ja suun työskentelyn rytmissä.

En ollut saanut seksiä kuukausiin sitten pienen yhden illan jutun Pariisissa ja erityisesti se, että olin viimein saanut Eliaksen huomaamaan minut ja haluamaan minua, kiihotti minua suunnattomasti.

-Elias, multa tulee, tulee ihan just…, aloin voihkia, kun paine sisälläni kasautui kasautumistaan ja alkoi olla liikaa.

-Hyvä, Elias mutisi pilluani vasten ja imaisi klitoristani pari nautinnollista kertaa.

Voihkaisin pitkään, kun hekumallinen orgasmi saavutti minut ja aloin nytkähdellä jalkovälistä lähtevien sykähdysten voimasta. Samalla kun vielä laukesin, Elias oli viimein riisunut alushousunsa ja asettunut ylleni niin, että tunsin kumin peittämän kovana seisovan kalun häpyäni vasten. Mies katseli orgasmin vallassa värisevää vartaloani käsivarsiinsa nojaten ja ähkäisi:

-Vittu mulla seisoo kovaa, kulta.

Elias työnsi minua lanteista keskemmälle vuodetta, jotta hänen suuri vartalonsa mahtui reisieni väliin. Hän laski kätensä hetkeksi väliimme ja tarttui kulliinsa. Tunsin paksun terskan painautuvan lujasti jalkoväliäni vasten ja liukuvan helposti märässä lihassani. Aloin huohottaa uudelleen. Kun Elias työnsi kullinsa sisääni, huudahdin miehen nimen ja puristin silmäni kiinni. Kalu sisälläni ei ollut erityisen pitkä, mutta paksu se oli ja levitti seinämiäni ihanalla tavalla. Elias pysähtyi hetkeksi ja tuijotti rintojani sanoinkuvaamattoman himokas ilme kasvoillaan.

-Kierrä sun sääret mun ympäri, hän komensi ja sitten:

-Sulla on ihanan tiukka pillu. Nyt sä saat munaa, beibi.

Kun Elias alkoi liikkua, unohdin sen, etten erityisemmin pitänyt beibittelystä, ja vastasin miehen liikkeisiin.

Elias nussii minua. Elias haluaa minua. Tämä tuntuu niin hyvältä.

Aloin kiihdyttää lanteideni liikkeitä ja yritin tarttua orgasmiin, joka kutitteli vatsanpohjaani.

-Nopeammin, läähätin Eliakselle ja mies kiihdytti tahtia.

Suljin silmäni ja keskityin mielihyvään, jota minua poraava kalu minulle tuotti. Kiersin sääreni lujemmin miehen ympärille ja pujotin käteni väliimme niin että pääsin koskettamaan klitoristani. Sain vihdoin kiinni taas kuumasta paineen tunnusta ja juuri kun Eliaksen kulli tuntui kovettuvan sisälläni ennakoiden orgasmia, pilluni puristui nautinnollisella voimalla miehen ympärille ja laukesin kiljahtaen uudestaan. Hetken olin vartaloni armoilla ja päässäni pyöri vain nautinto ja tyydytys. Kuulin Eliaksen raskaat voihkaisut jostain hyvin kaukaa ja sitten kuulin miehen supattavan korvaani:

-Sä oot mieletön pano, Noora. Sua on ihana kattoa, kun sä nautit niin häpeilemättä.

Nauroin ääneen ja juoksutin kättäni jäntevällä pitkällä selällä.

-Kiitos. Kai, vastasin.

Mies kierähti viereeni ja nojasi kyynärpäätänsä vuodevaatteisiin.

-Ihan totta. Mä jo odotan meidän yhteisiä työpäiviä, Elias sanoi ja virnisti minulle paheellisesti niin, että vatsanpohjaani kouraisi.

-Eihän meidän tarvitse sinne asti odottaa, minä heitin ja huokaisin tyytyväisenä, kun mies tarttui taas rintaani.

-Ei tietenkään, Elias vahvisti.

Sitten hän kysyi minulta hiukan vakavammin:

-Ei kai sua haittaa, jos me pidetään tää ihan sellaisena kevyenä juttuna? Mä erosin vasta mun tyttöystävästä, enkä oo vielä valmis suhderintamalle.

Vielä seitsemän vuotta aiemmin olisin ollut karvaan pettynyt sellaisesta tarjouksesta, mutta jostain syystä nyt en jaksanut välittää.

-Kevyt juttu on oikein hyvä, vakuutin Eliakselle ja äkkiä tummanvihreät silmät välähtivät mielessäni.

Järkytyin ajatusteni suunnasta niin, että hampaani napsahtivat yhteen ja pääni hakkasi tyhjää muutaman sekunnin. Sitten työnsin ei-toivotun mielikuvan taka-alalle. Suustani pullahti kuitenkin yhtäkkiä jotain, mitä en koskaan ennen ollut sanonut:

-Mutta se tarkoittaa sitten sitä, että mä en ole yksinoikeudella sun. Tai kenenkään muunkaan.

Elias kohotti kulmiaan ja vaikka hän nauroi, hän näytti myös hiukan häkeltyneeltä.

-Noora! Sähän oot ihan häpeämätön.

-Etkös se ollu sä, joka puhuit kevyestä jutusta?, minä vastasin ja hymyilin suloisesti.

Elias nyökkäsi.

-Mun täytyy myöntää, että mä en tiedä ollako kiihottunut vai mustasukkainen tommosesta asenteesta. Mutta mä valitsen ensimmäisen.

Sitten hän painoi päänsä toiselle rinnalleni ja imaisi nännini suuhunsa. Huoahdin tyytyväisenä. Tästä vuodesta saattaisi hyvin tulla paras ikinä.

 

KIINNOSTUITKO TARINASTA? SEN VOI OSTAA KAIKISTA MERKITTÄVISTÄ NETTIKIRJAKAUPOISTA TAI LUKEA/KUUNNELLA LUKUPALVELUISTA. OHESSA LINKKI ADLIBRIKSEEN, JOSSA MYÖS JUONIKUVAUS.