HOTWIFE 1

Kello oli puoli kuusi iltapäivällä toukokuun alussa, kun tulin väsyneenä kotiin töistä. Oli perjantai-ilta ja huokaisin helpotuksesta, kun potkaisin avokkaani eteiseen ja ajattelin edessä olevaa viikonloppua. Sakari oli vienyt kaksivuotiaan poikamme äitini luo ja meillä olisi vapaa viikonloppu.

Minulla oli selvä suunnitelma. Aikoisin nukkua, nukkua ja nukkua. Minut oli vastikään ylennetty palvelupäälliköksi suurehkossa tilitoimistossa ja uutta opittavaa oli paljon. Päivät venyivät usein pitkiksi, ja vaikka vanhempani hakivat pojan hoidosta tällaisina iltoina, se ei univajettani paljon korjannut.

Hugo herätti minut joka päivä aamukuuden jälkeen ja vaikka Sakari hoiti poikaa tasapuolisesti, minun oli vaikea nukahtaa enää uudelleen. Iltaisin taas yritimme viettää edes pari tuntia aikaa yhdessä. Se tarkoitti yleensä telkkaa tai Netflixiä – mihinkään muuhun minusta ei nykyisin oikein ollut.

-Moi!, kuului rivitaloneliömme olohuoneesta ja lähdin ääntä kohti.

-Moi!, huusin takaisin, ennen kuin sain mieheni näkyviin.

Ensimmäisenä huomasin ruokapöydän, joka oli katettu viimeisen päälle ja vasta nyt tajusin, että ilmassa leijaili herkullinen ruoan tuoksu. Katselin kattausta, sytytettyjä kynttilöitä, valkeita lautasliinoja ja huokaisin uudelleen – nyt väsymyksestä. En millään olisi jaksanut ”romanttista” illallista, joka epäilemättä tarkoittaisi myös parisuhdekeskustelua, jota Sakari oli yrittänyt aloittaa viimeisen parin kuukauden aikana pariinkin otteeseen.

Vaikka milloinpa minä jaksoin. Olin torjunut keskusteluyritykset, jotka yleensä alkoivat illalla sängyssä ja joko kääntänyt väsyneenä selkäni ja nukahtanut tai alistunut melkoisen masentavaan avioseksiin. Juuri seksin takia olin kieltäytynyt puhumasta. Pelkäsin, että suhteemme oli ajamassa karille pahan kerran. Alkuaikoina seksi oli ollut kiihottavaa ja innostavaa, ja orgasmi oli tullut helposti. Nyt laukeaminen oli työn takana omin pikku kätösinkin.

-Mä tein lasagnea, Sakari ilmoitti ja tuli minua vastaan kuohuviinilasi kädessään.

Otin lasillisen ja katsoin pöydällä olevaa pulloa. Oikein Roedereria.

-Oikeaa samppanjaa, kommentoin ihmetellen ja vilkaisin miestäni.

Sakari oli vaihtanut pukunsa mukavampiin housuihin ja pitkähihaiseen t-paitaan, joka korosti mukavasti hänen rotevaa, vahvaa vartaloaan. Hän oli muutaman sentin yli 180 senttiä, pari vuotta minua vanhempi ja 35-vuotiaana hänen tummiin hiuksiinsa oli ilmestynyt harmaata. Hän oli edelleen hyvännäköinen mies, vaikka hänen vyötärönympäryksensä oli hiukan kasvanut – tosin maltillisesti.  Yritimme molemmat liikkua sen verran kuin pystyimme, mutta välistä se tuntui vain mahdottomalta.

Mies hääri lasagnevuoan ääressä leikkaamassa meille sopivan kokoisia paloja ja kun nojasin keittiösaarekkeeseen, hän nosti nopeasti ruskeat silmänsä omiini ja sanoi:

-Mee vaan pöytään ja ota vaikka leipää. Sulla on varmaan nälkä.

-Okei, vastasin mahdollisimman hyväntuulisen kuuloisena ja istahdin olohuoneen puolella olevaan ruokapöytään.

Ajatukset katosivat vähitellen päästäni, kulautin samppanjan kurkkuuni ja hetken nautin näennäisen yksinäisestä hetkestäni. Sakari tuli kuitenkin pian pöytään ja taiteili lautaselleni suuren annoksen lasagnea. Päässäni suhisi miellyttävästi ja aloin rentoutua.

Kun Sakari asettui pöytään, aloin kertoa päivästäni kuten joka päivä. Sakarilla oli ystävänsä kanssa PR-yritys, joka oli viime aikoina alkanut todella menestyä, mutta hän jaksoi kuunnella jaarituksiani tylsistä tilitoimiston päivistäkin. Hän jopa onnistui näyttämään kiinnostuneelta, mutta epäilin sitä vain ammatilliseksi kikaksi. Hänen työssään piti jaksaa ja osata kuunnella.

-Taas mun piti muistuttaa Leilaa siitä, että liukuva työaika ei tarkoita sitä, että se saa aina perjantaina lähteä kotiin. Jos mä olisin tienny, mitä esimiehenä oleminen on…

-Raakel, mulla olis asiaa.

Sakarin ääni oli vakava ja jäykistyin automaattisesti.

Saakeli. Sieltä se nyt tulee. Kuorrutettuna kynttilöillä ja samppanjalla.

Työnsin ison haarukallisen lasagnea suuhuni, jotta minulla olisi aikaa miettiä puolustuspuhe sille, miksen enää jaksanut olla vaimo miehelleni. Jotta minun olisi aikaa pohtia, mitä sanoisin, jos Sakari aikoi jättää minut. Entä jos hänellä oli toinen nainen?, mielessäni välähti.

Sitä varten tarvitsisin useamman haarukallisen. Hörähdin mielessäni hysteerisenä, kun ajattelin, miten pitkälle oli tultu. Olin aikoinaan ollut kiihkeän mustasukkainen miehestäni ja nyt mietin vain, miten saisin lisäaikaa muodostaakseni asiallisen vastauksen, jos Sakari ilmoittaisi panevansa työkaveriaan tai jotain asiakastaan.

Sitä se kahdeksan vuotta teetti. Johan sen kriisin pitikin iskeä. Sen olisi pitänyt iskeä jo vuosi sitten. Tuska alkoi kihelmöidä suonissani hiukan jälkijättöisesti, mutta yritin pysyä rauhallisena.

Kun Sakari kaatoi minulle lisää samppanjaa, tiesin, että nyt mentiin.

-Sä olet varmaan huomannu, että meidän suhde on viime aikoina…no aika pitkäänki näivettyny.

Nyökkäilin lasagnemöykky suussani ja odotin jatkoa.

-Sä et oikein tunnu enää innostuvan seksistä, ja tää arki tuntuu muutenkin ajavan kaiken yli. Ei oo aikaa tai halua olla kunnolla yhdessä ja töitä on aina niin helvetin paljon.

Nielaisin ja kulautin nopeasti lisää samppanjaa. Yritin väistelytekniikkaa kuten aina.

-Mutta eiköhän tää ole vaan normaalia. Ruuhkavuosia.

Nyökyttelin Sakarille painavasti ja heilautin samppanjalasia häntä kohti.

-Ja onhan meillä sentään seksiä. Anita sanoi, että niillä ei ole ollu vuoteen.

Hups. Sitä ei kyllä ollut pitänyt kertoa. 

Sakarin silmät laajenivat kauhusta. En selvästikään ollut onnistunut tyynnyttelemään miestäni sillä tiedolla.

Työnsin lisää ruokaa suuhuni – se oli taivaallista  – samaan aikaan, kun mieheni yskäisi ja aloitti uudelleen minusta piittaamatta.

-Mä haluan nyt kertoa sulle jotain. Jotain sellasta, mikä saattaa järkyttää sua.

Tiesinhän minä. Rakastajatar. Uskottomuutta. Avioero.

Sanat pyörivät päässäni ja olin totta tosiaan sen verran järkyttynyt jo etukäteen, että suuni lakkasi jauhamasta ruokaa.

-Niin?, mutisin ruoka suussa ja kurotin taas samppanjalasia kohti.

-Mulla on aina – oikeestaan aina – ollu yks fantasia.

Tämä oli jotain, mitä en ollut osannut odottaa. Sakarilla ei ollut fantasioita. Tai siis niin minä olin uskonut. Ellei nyt sellaisiksi luettu normaaleja haaveiluita alusvaatemalleista tai sen sellaisista. Eipä sillä, että Sakari olisi sellaisestakaan koskaan puhunut. Katsoin miestäni, joka näytti keskittyvän ankarasti. Hän tuijotti aikansa omaa lautastaan ja nosti sitten ruskeat silmänsä minuun.

-Mun fantasioissa sä panet muita miehiä.

Minusta tuntui kuin joku olisi potkaissut tuolin altani. Olin juuri kulauttanut juomaa lasagnen sekaan ja vedin sitä väärään kurkkuun niin rajusti, että ruoka pärskähti suustani takaisin ulos. Yskin hetken hervottomasti, nenästäni valui Bechamel-kastiketta ja Sakari ryntäsi takomaan minua selkään.

Kohotin vetistävät silmäni ylös aviomieheeni ja haukoin henkeäni.

-Sano mulle, että mä kuulin väärin.

Sakari kiersi takaisin toiselle puolelle pöytää. Nyt kun hän oli saanut sanottavansa ulos, hän näytti päättäväiseltä.

-Sä ET kuullu väärin.

-Mutta, mutta, mutta…., minä änkytin ja yritin saada jonkinlaista järjestystä kaaoksessa oleviin ajatuksiini.

-Mulla on ollu aina sellasia fantasioita jo nuorempana ja yhden tyttöystävän kanssa, jonka kans mä olin pari vuotta, me toteutettiin sitä.

Toljotin miestäni kuin hän olisi kasvattanut toisen pään, mutta hän puski sinnikkäästi eteenpäin.

-Se oli upeeta. Mä kiihotuin siitä älyttömästi. Mä en oo ehdottanu sulle koskaan mitään, koska mä kyllä pystyin elään ilman sellaista järjestelyä ja sä oot aina ollu aika…konservatiivinen. Mutta tää vois oikeasti piristää meidän parisuhdetta.

-Miten se voi piristää parisuhdetta? Etkö sä olis ollenkaan mustasukkainen? Näytänkö mä joltain viettelijättäreltä? Eihän parisuhteeseen kuulu muita ihmisiä…

Sakari keskeytti minut.

-Totta kai mä olisin mustasukkainen, mutta se kuuluu asiaan. Mutta meillä on mun mielestä niin vahva luottamus toisiimme ja suhde periaatteessa niin hyvällä pohjalla, että mä uskaltaisin kokeilla. Seksi on seksiä. Rakkaus on eri asia. Mä rakastan sua, mutta tällä menolla mä pelkään, että me ajaudutaan liian kauas toisistamme. Ja Raakel – jos sä joskus vaivautuisit kattoon peiliin, niin sä olisit todellinen viettelijätär, jos sä luopuisit tosta iänikuisesta ponnarista ja tunikoista.

-Mitä vikaa mun tunikoissa on?, älähdin loukkaantuneena.

-Ei mitään…siis arkena. Mutta sulla on hyvä kroppa. Sä voisit tuoda sitä paremmin esiin ja mä oon sataprosenttisen varma, että miehet kuolais sun perään. Vaikka sä oot imettäny, sun rinnat on kiinteät ja kauniit, ja vaikka sä aina valitat, että sun lantio on leventyny, niin sulla on ihanan pyöreä perse.

-Mun maha roikkuu.

-Eikä roiku. Siinä on pieni kumpu. Sä tarttet vaan vähän itseluottamusta. Et mitään muuta.

En vieläkään voinut uskoa, että kävimme tällaista keskustelua. Miten Sakari saattoi julistaa rakastavansa minua, mutta ilmoittaa samalla, että halusi korjata avioliittoamme sillä, että alkaisin käydä vieraissa? Kaadoin vapisevin käsin lasiini lisää samppanjaa ja sanoin värisevällä äänellä:

-Eli sä haluat parittaa mua muiden miesten kans.

Sakari ähkäisi ja nosti silmänsä kärsivällisesti kattoon.

-En! En mä mitään parittais. Sä saisit valita, kenen kans sä olisit. Jos joku sopiva tulis vastaan. Ja totta kai, jos sä et haluu, niin en mä yritä pakottaa sua mihinkään. Mua kiihottaa ajatus susta nauttimassa seksistä muiden kanssa ja siitä, että sitten sä tuut takas aviovuoteeseen…jos mä en oo ollu näkemässä, sä kertoisit, mitä sä oot puuhannu. Jos mä olisin ollu paikalla…sitä on tosi upeaa elää uudestaan.

-Kävisitkö sä sitten kans vieraissa?

-En mä oikeestaan tarttis sitä. Vaikka jos siitä sovittais ja me oltais pariskunnan kans liikkeellä niin ehkä. Mutta mua kiihottaa nimenomaan hotwife-konsepti.

-Häh?, kysyin viimeisen sanan kuullessani.

-Hotwife on naimisissa tai parisuhteessa oleva nainen, joka miehen suostumuksella harrastaa seksiä muiden kanssa.

Aloin nauraa. Hotwife. Kuuma vaimo. Minäkö? Olin joskus nuorempana ollut oman arvioni mukaan nätti, mutta nyt näin peilistä vain tummat silmänaluset, couperosan nenänpielissä ja paksun, kurittoman tummanvaalean tukan, jota ei oltu saksittu aikoihin.

-En mä pyydä kuin ajattelemaan asiaa. Mä arvasin, että sä vähättelet ittees ja sit mä aattelin, että mä haluan sun näkevän, miten kaunis sä oot, kun sä vaan saat aikaa itelles. Sun ulkonäöstä tämmönen järjestely ei oo kiinni.

Sakari otti pöydältä kirjekuoren, jota en ollut huomannut lainkaan ja työnsi sen minulle. Minusta tuntui edelleen, että olin omituisessa unessa ja avasin kuoren. Sen sisältä löytyi valtavan kallis lahjakortti tunnettuun Day Spahan, joka sisälsi jos jonkinmoista vahausta, kuorintaa, mani- ja pedikyyrin, hiusten leikkauksen ja no…kaikkea mahdollista hemmottelua, jota nainen ylipäänsä saattoi kaivata.

Pahastuin hiukan, vaikka yleensä rakastinkin tällaisia lahjakortteja.

-Oonks mä niin hirveen näköinen, että mun pitää tehdä joku extreme makeover?, kysyin loukkaantuneella äänellä.

-Voi luoja, Sakari ähkäisi ja jatkoi tuskastuneen näköisenä:

-Et! Yleensähän sä tykkäät noista. Ja justhan mä sanoin, miks mä ostin tän. Sua ittees varten. Mä varasin sulle koko päivän ajan parin viikon päähän lauantaina, mutta sen voi perua ja sä voit varata uuden ajan jos sä et halua mennä silloin.

Sitten hän työnsi toisen kuoren eteeni.

–Tämä, hän sanoi ilkikurisesti, on mua varten.

Sisällä oli monen sadan euron arvoinen lahjakortti Helsingin ylellisimpään alusvaateliikkeeseen.

-Vaikka sä et lämpeniskään mun ehdotukselle, mä haluisin nähdä sut pikkuruisissa, seksikkäissä alusvaatteissa ja…mielellään sukkanauhoissa tai mitä ne sellaset on joissa ei oo…

-Stay-upit, informoin miestäni ja tuijotin lahjakorttia suu auki.

Sakarin oli täytynyt juonia tätä viikkoja, kun hän oli näin valmistautunut.

-Mä ajattelin, että jos sä käyt siellä hoitolassa ja tossa liikkeessä, me voitais mennä samana iltana drinkeille jonnekin. Silloin sä oot ehtiny vähän miettiä asiaa…Pistät vaikka sen seksikkään punaisen puvun päälle ja mietit, miltä ajatus tuntuu, jos sä näät jonku vieraan miehen kattovan sua. Me oltais vaan kahdestaan liikenteellä, ei mitään paineita.

-Ei mitään paineita?, puuskahdin Sakarille.

-Ei sun tartte mennä sinne hoitolaan silloin kun se aika on, mies vakuutti, mutta kuulin hienoisen pettymyksen hänen äänessään.

Huono omatunto tarttui niskavilloihini. Olin ollut välinpitämätön ja väsynyt vaimo ties kuinka kauan, ja mieheni osti minulle tällaisen lahjan. Ei ollut suurikaan uhraus mennä Day Spahan hellittäväksi. Minulla oli kaksi viikkoa aikaa miettiä ja niellä tätä ehdotusta. Voisin miettiä, mitä tämä kaikki oikein tarkoitti ja löysätä pipoa sen verran, että pohtisin, miltä Sakarin ehdottama järjestely syvällä sisimmässäni tuntui. Jos osaisin jättää perinteisen moraalin huomiotta.

-Okei, henkäisin Sakarille ja kulautin lisää juotavaa.

-Mä meen. Kiitos.

________________________

Istuimme Sakarin kanssa Groteskin cocktailbaarin jakkaroilla ja minulla oli outo olo. Aivan kuin en olisi aivan oma itseni. Minua oli puunattu, vahattu ja käsitelty niin, että minusta tuntui kuin koko vartaloni olisi uusi, ja Sakarin ilme oli ollut kotiin saapuessani sellainen, että pelkästään se oli tehnyt tästä vaivan arvoista.

Olkapäille ulottuvat hiukseni oli leikattu kerroksittain niin, että ne näyttivät entistä paksummilta ja niihin oli laitettu hiukan vaaleampia raitoja. Ihoni epäpuhtaudet olivat tiessään. Käteni olivat pehmeät ja vilkuilin aina välistä täydellistä ranskalaista manikyyria kynsissäni. Sääreni ja kainaloni oli vahattu ja sitten olin tehnyt jotain ennenkuulumatonta. Day Span venäläistaustainen hoitaja oli vakuutellut minulle silmää iskien, että brasilialainen vahaus tekisi seksielämästäni paljon nautinnollisempaa.

Se saattoi olla totta. Jo pelkästään käveleminen jalkoväli paljaana sai pilluni tuntumaan turpealta ja oloni hiukan tuhmalta. Alusvaatekaupassa olin käynyt aiemmin viikolla ja ostoksia tehdessäni poskeni olivat hehkuneet osittain noloudesta, kun olin katsonut itseäni sellaisissa hepenissä, mutta jokin outo, yllyttävä tunne oli puskenut minua eteenpäin. Olin ostanut hävyttömän pieniä ja kalliita alusvaatesettejä ja sukkia, sukkanauhavöitä ja stay-upeja.

Olin pukenut tänään yhden alusasukokonaisuuksista päälleni ja Sakari oli katsonut minua silmät himosta kiiltäen. Pikkuruiset punaiset stringit olivat läpinäkyvää pitsiä ja rintaliiveissä oli niin matalat kupit, että rintojeni kummut työntyivät paljaina ja valkoisina esille, eivätkä nänninikään jääneet täysin niiden peittoon.

-Kato nyt itteäs, mies oli määrännyt ja kuljettanut minut kokovartalopeilin eteen.

Totta kai tiesin jo miltä näytin. Vieraalta. Laitetulta. Siltä kuin vain odottaisin, että joku mies riisuisi minut. Mieheni oli seissyt takanani ja hivellyt minua käsillään olkapäistä, nykinyt rintaliivejäni pikkuisen alemmas, niin että rintani olivat pullahtaneet esille ja kuljettanut kättään vatsaltani aina häpyhuulilleni. Kun hän oli löytänyt paljaan pillun, hän oli ähkäissyt:

-Raakel, jumalauta. Tuhma tyttö.

Hänen kätensä oli työntynyt vähän syvemmälle ja sitten hän oli ähkäissyt uudestaan.

-Sä olet ihan märkä.

-Tätähän sä halusit, kysyin tummaksi muuttuneella äänellä.

-Totta helvetissä. Mä panisin sua heti, mutta ei pilata tätä sun hyvää mielentilaa, mieheni oli mutissut ja painanut vain suudelman olkapäälleni ja oikaissut rintaliivini paikoilleen.

Kun olin meikannut ja pukenut punaisen puvun päälleni, minun täytyi myöntää, että tunsin itseni kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi kuin aikoihin.

Vaaleansiniset silmäni näyttivät suurilta kullanruskean luomivärin ansiosta ja huulillani paloi puvun värinen kirkkaanpunainen huulipuna. Puku ei ollut tavallista minua. Olin ostanut sen alennusmyynnistä ja käyttänyt sitä vain kerran järjestämissämme kotibileissä. Materiaali oli hyvälaatuista, ohutta kangasta, mutta en ollut tottunut niin avoimeen kaula-aukkoon ja niin lyhyeen helmaan. Mekko istui päälläni kuin hansikas aina lanteilleni asti, josta se levisi pliseeratuksi, puolireiteen ulottuvaksi hameeksi.

Mikään tästä ei kuitenkaan vielä tarkoittanut sitä, että olisin valmis Sakarin ehdotukseen.

Olin käännellyt ja väännellyt asiaa päässäni ja välillä olin aivan varma, etten pystyisi siihen. Toisinaan ajatus sellaisesta vapaudesta taas kiihotti valtavasti ja huomasin hyväileväni itseäni makuuhuoneen pimeydessä ja laukeavani jonkun tuntemattoman, kasvottoman miehen alla.

Sakari ei ollut painostanut minua sen jälkeen, kun oli ottanut asian puheeksi. Ei hänen tarvinnutkaan. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan, ja kun meillä oli kuluneen kahden viikon aikana ollut kerran seksiä, olin huomannut ajatusteni lipuvan Sakarin fantasiaan ja vaikka olin ollut väsynyt, olin nauttinut ja saanut itseni kiinni kuvittelemasta, että olin tullut aviovuoteeseen toisen miehen sylistä. Ensimmäistä kertaa aikoihin olin saanut todellisen orgasmin isolla O:lla.

-Toi tumma, pitkä mies tossa ryhmässä vasemmalla silmäilee sua, Sakari mutisi minulle ja maistoi viskiään.

-Se tuskin on yllätys, kun mä istun tässä puolialastomana, vastasin miehelleni kuivasti.

Sakari tuhahti.

-Kato taakses. Siellä sä näät lyhyttä helmaa.

Minun ei tarvinnut katsoa. Tiesin, että takanani istui kolme vähän yli parikymppistä tyttöä, joista yhdellä oli olkaimeton ja käsittämättömän lyhyt pikku mekko päällään.

-Mitä jos mä…, Sakari aloitti ja käänsin päätäni häntä kohti.

Miehen silmissä oli kiusoittelua, mutta myös omituista kiihkoa ja hän napsautti suunsa kiinni, ennen kuin ehti lopettaa lauseensa.

-Niin mitä? Kakista ulos vaan, minä kehotin kolmannen Daiquirin voimin.

Mieheni hymyili minulle paheellisesti ja ehdotti:

-Mitä jos mä jätän sut yksin vähäksi aikaa. Vaikka tunniksi?

Sydämeni alkoi takoa pelosta ja epävarmuudesta ja vastasin:

-Mehän sovittiin…mä en oo ehtiny miettiä tätä vielä kunnolla. Onhan se ajatuksena…jännä, mutta en mä tiedä onko musta mihinkään sellaseen. Ja mä epäilen onko sustakaan oikeesti. Joku tyttöystävä menneisyydestä…ja Sakari – mulla ei oo ollu ketään muuta kuin sä ja mun sitä edellinen poikaystävä.

Sanat kimpoilivat suustani hätääntyneinä ja Sakari nyökkäsi.

-Okei. Jos sä niin haluut. Mä vaan ajattelin, että sä voisit tunnustella miltä tämmönen tuntuis…joku voi lähestyä sua, jos sä oot yksin. Ei tähän ketään tuu, jos mä istun tässä.

Syytän Daiquiria. Jäin miettimään mieheni sanoja hetkeksi ja sitten ajattelin, että mitä sitten. Jos tunti yksin baaritiskillä kiihottaisi miestäni, voisin yhtä hyvin antaa periksi. Lisäksi vatsanpohjassani jo koko päivän kuplinut levottomuus nosti päätään. Kun olin miettinyt hetken, sanoin Sakarille:

-Hyvä on. Kokeillaan. Mutta sä et lähde mihinkään kauas.

-En mä mee kauas, mieheni virnisti.

-Mä meen vaan kotiin. Tuu perässä tunnin päästä.

Ennen kuin ehdin sanoa juuta tai jaata, Sakari oli Groteskin ovella ja minä jäin baaritiskille yksinäni. Oloni oli välittömästi hiukan ahdistunut ja siemailin drinkkiäni epävarmana. Vilkaisin miesjoukkoon ja etsin katseellani miestä, jonka Sakari oli väittänyt katsovan minua. Ulkomaalainen, päättelin välittömästi. Muut miehet olivat enemmän tai vähemmän vaaleita ja näyttivät suomalaisilta liikemiehiltä, mutta vilkuilemallani miehellä oli melkein musta tukka, joka oli liikemiesstandardein tavallista pitempi. Hänen vartalonsa oli pitkä ja melkein laiha ja hänessä oli jotain kotkamaista. Etelä-eurooppalainen, tarkensin arviotani.

En ehtinyt ajatuksen loppuun, kun miehen pää kääntyi minuun ja tummat silmät tarttuivat ensin silmiini ja liukuivat sitten ylitseni. Polttava puna alkoi levitä rintakehältäni kohti kaulaani ja poskiani ja halusin melkein kiemurrella vieraan miehen katseen alla. Jostain syystä en saanut käännettyä katsettani pois, ja omat silmäni alkoivat tarkistaa erinäisiä faktoja miehestä.

Voimakas profiili. Kallis puku. Huoliteltu olemus. Hiukan sänkeä. Pitkät sormet. Vihkisormus.

Kauhukseni tunsin jalkovälini reagoivan ja puristin polveni tiukasti kiinni. Se vain pahensi asiaa. Kuuma kosteus tihkui pikkuhousuihini ja rintani kiristyivät. Vihkisormus!, kiljuin itselleni mielessäni. Heilautin kättäni baarimikolle ja oma vihkisormukseni välähti lampun valossa. Järkytyin entistä enemmän.

Vilkaisin puhelimestani, kuinka kauan aikaa oli kulunut. Viisitoista minuuttia. Tilasin Dirty Martinin ja kun se aivan liian pian saapui, kaivoin lompakon laukustani maksaakseni.

-Anna minä maksan, kuului vierestäni englanniksi.

Pudotin lompakon kädestäni. Pitkä ulkomaalainen oli vieressäni ja tuijotti minua tummanruskeilla silmillään niin kiinteästi, että unohdin missä olin. En saanut tehtyä mitään muuta kuin nyökättyä ja mies maksoi juomani. Sitten hän kyyristyi alas jalkojeni juureen. Ihmettelin hetken, mitä hän teki, mutta sitten muistin lompakkoni.

Sakarin fantasia tekee minut sekopäiseksi. Minä en ole tällainen. Minä lähden nyt kotiin. Sakari ei voi haluta tällaista. Ei oikeasti.

Villinä vilistävät ajatukseni keskeytyivät kuin ne olisivat törmänneet betoniseinään, kun tuntematon mies tarttui minua kädestä ja painoi lompakon hellästi käteeni. Hän piti kättäni kädessään huomattavasti kauemmin kuin olisi ollut tarpeen. Itse asiassa hän olisi voinut nostaa lompakon vain tiskille, huomautin itselleni.

-Jäitkö sinä yksin, kultaseni?, mies kysyi ja minä nyökkäsin edelleen sanattomana.

Miehen silmät kimalsivat hieman huvittuneina ja hän kysyi:

-Osaatko sinä puhuakin? Mikä sinun nimesi on?

Yskäisin nolona ja ääneni kuulosti käheältä kun vastasin.

-Anteeksi. Olin vain…yllättynyt. Minä olen Raakel.

-Raquel, hmm? Minä olen Manuel. Haittaako, jos istun seuraasi vähäksi aikaa?

Oloni oli kiusaantunut. Ehdottoman kiusaantunut. Sitten viimeisten kahden viikon ja erityisesti tämän päivän unenomaisuus tarttui minuun uudelleen ja kiusaantuneisuuden lisäksi sisääni tulvi kaikenlaista uutta. Uteliaisuutta. Jännitystä. Odotusta.

Manuel oli taitava keskustelija, eikä minulta kulunut kauaa, kun vapauduin hänen seurassaan. Hän ei kosketellut minua eikä ehdotellut mitään, vaikka hänen katseensa hehkui sillä tavalla, että minunkin kaltaiseni kokematon konservatiivi kyllä tajusi, että mies ei istunut minua vai hyvää hyvyyttään viihdyttämässä. Kuulin hänen olevan johtajana suuressa espanjalaisessa pankissa, jolla oli suurehko toimipiste myös Suomessa. Koska raha ja liiketoiminta olivat meille molemmille tuttuja aiheita, keskustelu sujui hetken ammatillisissa asioissa, vaikka ruumiissani tykyttikin oudolla, uudella tavalla.

En edes huomannut, kun tunti oli kulunut. Olimme siirtyneet kevyempiin aiheisiin ja käyneet läpi viimeksi Madridin ja Helsingin nähtävyyksiä, ravintoloita ja ajanvietemahdollisuuksia. Kun Manuel nyökkäsi tyhjään lasiini ja kysyi, ottaisinko toisen, vilkaisin kelloa ja huomasin kauhukseni olleeni baarissa yli puolitoista tuntia yksin. Tai en nyt yksin, oikaisin talousihmisen täsmällisyydellä.

-Ei. Ei kiitos. Minun pitää mennä. Kotiin, selitin nopeasti ja aloin tehdä lähtöä jakkaraltani.

Manuelin käsi laskeutui laukkuani puristavalle kädelleni. En saanut vetäistyä sitä pois – tuijotin vain ihoani vasten tummalta näyttävää kädenselkää ja sillä erottuvaa hentoa mustaa karvoitusta.

-Odota. Pelästytinkö minä sinut jotenkin?, Manuel kysyi ja kun kohotin katseeni hänen silmiinsä, ne näyttivät täysin vilpittömiltä.

-Ei. Ei mitään sellaista, sanoin hengästyneenä ja tunsin, kuinka koko päivän ylikierroksilla käynyt vartaloni kiristyi tästä käsittämättömän oudosta näytelmästä. Töksäytin äkkiä sen, mistä Sakari tai Manuel eivät näyttäneet välittävän tuon taivaallista.

-Minä olen naimisissa.

Manuel kallisti päätään hymy väreillen suupielissä.

-Minä huomasin. Ja niin minäkin olen. Oliko se mies aiemmin täällä sinun aviomiehesi?

-Oli, sanoin epävarmasti, kun en ollut saanut ilmoituksellani mitään aikaiseksi.

Manuel naksautti kieltään moittivasti.

-Ja jättää tuollaisen…kaunottaren yksin baariin kaiken maailman ulkomaalaisten petojen armoille.

Miehen silmissä välkehti nauru, enkä voinut olla hymyilemättä.

-Millä sinä menet kotiin?, Manuel sitten kysyi.

Arvostin sitä, että mies yrittänyt ylipuhua minua jäämään.

-Taksilla, kai, minä vastasin.

-Sitten minä saatan sinut taksille, mies ilmoitti.

-Ei sinun tarvitse…, aloitin, mutta mies oli jo pujottanut käteni käsivartensa ympärille.

Sääreni tuntuivat vapisevan, kun lähdin Manuelin kanssa ulos. Mitäköhän baarimikko ajatteli?, mietin mielessäni. Tulin toisen miehen kanssa ja lähdin toisen. Kun pääsimme ulos, lähdimme kävelemään Erottajalta Mannerheimintietä kohti. Emme kuitenkaan päässeet kovin pitkälle, kun Manuel pysähtyi ja vetäisi minut nopeasti kapeaan, kiviseen holvikäytävään, joka vei mitä ilmeisimmin porraskäytävään.

Mies ei edelleenkään koskettanut minua, mutta hän seisoi niin lähellä, että tunsin hänen hienostuneen partavetensä tuoksun ja hänen vartalostaan uhoavan lämmön. Jalkoväliäni suorastaan särki, minua heikotti – ja pelotti yhtä aikaa. Nostin katseeni ja suustani pääsi heikko huokaus. Manuel tulkitsi sen ilmeisesti myöntyväisyydeksi. Hän asetti kämmenensä kiviseinää vasten molemmin puolin minua ja kumarsi päätään niin, että hänen huulensa hipoivat korvaani.

-Minulla on huone Havenissa. Tule minun mukaani.

Helvetin Sakari, ajattelin epätoivoisesti ja jo hyvin sumuisesti. Mieheni oli sekoittanut pääni. Tämän päivän laittautuminen oli sekoittanut pääni. Likainen ajatus vieraista miehistä oli päässyt kiemurtelemaan aivoihini ja nyt olin tilanteessa, josta en ollut koskaan itseäni löytänyt. Selkä viileää graniittia vasten ja vieras mies, josta käytännössä tiesin vain nimen, melkein painautuneena minuun kiinni.

-Minä…minä en voi, vastasin hyvin epävakaalla ja heikolla äänellä.

Manuel ei sanonut mitään. Hän ei inttänyt eikä vastustellut, mutta kun en osannut liikahtaa tai työntää häntä poiskaan, hän painoi suunsa korvani alle kohtaan, jossa leukapieleni ja kaulani kohtasivat. Minua olisi pitänyt inhottaa, mutta huomasin kiihottuvani entisestään ja minulta pääsi pehmeä henkäys.

Manuel rohkaistui ja pujotti toisen kätensä niskaani samalla, kun toinen käsi venytti kaula-aukkoni kangasta ja paljasti toisen rintani. Hän painautui viimein minua vasten niin, että kukaan muu ei nähnyt, mitä hän touhusi ja tunsin pitkän, kovan kullin painuvan tiukasti alavatsaani vasten. Hengitykseni kulki vaivalloisina haukkauksina ja mielessäni pyöri. Sakari ei voinut haluta tällaista. Minä en voinut haluta tällaista. En voisi ikinä kertoa, mitä olin tehnyt tänään keskellä kaupunkia vieraan miehen kanssa.

Ajatukset lennähtivät tiehensä, kun Manuel sihahti jotain espanjaksi ja nipisti nänniäni. Suustani pääsi innokas inahdus ja kaarruin tiukemmin miestä vasten. Miehen käsi liukui pitkin kylkeäni reidelleni ja helman alle. Suljin silmäni ja voihkaisin ääneen.

Sinun pitää lähteä. Sinun todella pitää lähteä. Työnnä tuo mies pois. Pois, pois, pois.

Käteni nousivat Manuelin rinnalle, mutta sen sijaan, että ne olisivat työntäneet häntä pois, ne livahtivat miehen puvuntakin alle tunnustelemaan hänen vartaloaan.

Miehen käsi siveli takamustani, joka oli stringien ansiosta aivan paljas ja hän kuiskasi korvaani:

-Jumalauta, että minä haluan nussia sinua.

Minusta tuntui kuin sulaa metallia olisi kaadettu sisälleni. Tämä oli niin väärin. Minun pitäisi lopettaa.

-Minä en…voi, huohotin.

Manuel painoi suunsa huulilleni ja hänen kielensä työntyi ryöhkeästi suoraan suuhuni. Koko ruumiini jäykistyi sekä järkytyksestä että himosta, ja kun miehen kieli tutki suutani ja houkutteli kieltäni vastaamaan, niin – taivas minua auttakoon – minä vastasin. Tunsin, kuinka pitkät sormet kiersivät lantioni etupuolelle ja äkkiä ne livahtivat pikkuisten alushousujeni alle, märkänä ja turvonneena odottavaan tykyttävään lihaani.

-Voi ihana, tuhma Raquel. Tämä sinun paljas, märkä pillusi sanoo toista kuin sinun suusi.

Miehen sormet liukuivat vaossani hetken ja kiihottivat klitoristani niin, että minua pyörrytti. Sitten, äkkiä, kadulta kuului kovaääninen auton torven tööttäys. Hätkähdin todellisuuteen ja katsoin pöyristyneenä ympärilleni ja sitä mitä olin tekemässä.

-Ei Manuel, suustani pääsi hätäisesti ja tempaisin itseni irti.

Mies näytti yllättyneeltä ja yritin selittää.

-Minä kyllä…haluaisin. Ja…

Mieleeni tuli Sakarin fantasia ja pinnistelin jatkaakseni.

-Ehkä jokin päivä minä voisinkin tehdä tätä. Ottaa rakastajan. Tai harrastaa seksiä vieraan kanssa. En tiedä. Mutta…ei nyt. Ei vielä.

Tuijotin Manuelia kasvot hehkuen ja silmät laajenneina. Mies tuijotti minua takaisin mietteliäs ilme kasvoillaan.

-Sinä saat minut aivan helvetin kiihottuneeksi, mies sitten sanoi karheasti ja jatkoi:

-Minä käyn Helsingissä aika ajoin. Jos sinä muutat mielesi, tässä on käyntikorttini.

Käteni nousi huumaantuneena ottamaan käyntikortin mieheltä.

-Ja nyt…ennen kuin minä menetän hallintani ja otan sinut tässä porttigongissa, me haemme sinulle sen taksin, kultaseni, mies sanoi käheästi.

KIINNOSTUITKO TARINASTA? HOTWIFEN VOI OSTAA ÄÄNI- TAI E-KIRJANA USEISTA KANAVISTA, ESIM. ADLIBRIKSESTÄ.