ISÄPUOLI 2

Aloin olla epätoivoinen. Häistä oli kulunut jo kaksi ja puoli kuukautta, enkä löytänyt sopivaa asuntoa millään. Helsingissä asuvat olivat HOAS:n jonon perällä ulkopaikkakuntalaisiin nähden ja yksityisten vuokraamat asunnot tuntuivat hirvittävän hintaisilta. Aluksi asiaa oli helpottanut se, että en ollut nähnyt äitiäni sen useammin kuin ennenkään ja Tamás oli ollut heti häiden jälkeen kuukauden verran Itävallassa ja Sveitsissä organisoimassa uusinta näyttelyään. 

Ei häämatkaa. Ei kikatusta makuuhuoneesta. Ei julkisia hellyydenosoituksia. 

Se oli pannut minut hetkeksi miettimään, oliko avioliiton takana jotain muuta kuin halu mennä naimisiin rakkauden tai minkä ikinä takia äiti naimisiin aina halusikaan. Heti kun ajatukset olivat karanneet pinnalle, työnsin ne takaisin aivojeni pimeimpään nurkkaan, mentaaliseen roskalaatikkoon. Tiesin kyllä, miksi halusin ajatella niin. Halusin antaa itselleni oikeutuksen haluta seksiä isäpuoleni kanssa. Aivan kuin avioliiton syyt oikeuttaisivat yhtään mitään. 

Mikään ei kuitenkaan estänyt minua fantasioimasta, ja vaikka taistelin vastaan joka päivä, hävisin yhtä usein. Tamásin poissaolo ei merkinnyt mitään. Hän ui uniini, kiihkeisiin kuvitelmiin ja sormenhyppysiini. Olin odottanut ja pelännyt hänen paluutaan. Molempia yhtä kiihkeästi.

Kun mies oli palannut puolitoista kuukautta aikaisemmin, elämästäni oli tullut yhtä helvettiä. Oli käynyt ilmi, että Tamás työsti uusinta projektiaan kotona. Ja minun olisi sitten pitänyt pystyä asumaan asunnossa, kuten aikaisemmin – vieläpä lukemaan kesätentteihinhinkin. Kummastakaan ei tullut mitään. Kuuntelin oven lävitse henkeäni pidätellen, milloin hän kävi vessassa tai keittiössä, jotta voisin kipittää esiin kuin viemärirotta silloin, kun hän ei ollut paikalla. Olohuone oli minulta kielletty alue iltaisin, kun tiesin Tamásin istuvan joskus iltaa siellä äidin kanssa tai ilman. Äidin ateljeehen en astunut enää varpaallanikaan, kun tiesin Tamásin työskentelevän siellä. En vaikka mies olisi ollut poissa. 

Kaikki tämä alkoi kuitenkin käydä hermoilleni. Oli rasittavaa hiiviskellä kotonaan kuin murtovaras ja silloin harvoin, kun olimme sattuneet välttelyistäni huolimatta ohittamaan toisemme tai kohtaamaan huoneistossa, olin ollut huomaavinani Tamásin katsovan minua outo ilme kasvoillaan. Hän ihmetteli taatusti, olinko täysissä järjissäni, kun en päässyt omasta huoneestani ulos, ellen sitten lähtenyt kokonaan pois kotoa. Jopa äitini, joka ei yleensä pannut merkille yhtään mitään, oli tivannut minua kuluneen viikon aikana kaksi kertaa ”lasilliselle ja leffaa katsomaan” olohuoneeseen.

Harkitsin jälleen, miten karata kotoa tällä kertaa ja selasin elokuvateatterien tarjontaa, kun ovelleni koputettiin. Äiti – tunsin hänen tapansa naputtaa ovea kärsimättömästi.

– Joo, tuu vaan, huusin oven läpi.

– Greta, ihan oikeesti, tänään istutaan vähän iltaa. Perheen kesken. Tamás haluaa tarjota ihanaa itävaltalaista viiniä, on Grüner Veltineriä ja Rieslingiä Kamptalista! Onko sulla jotain mieshuolia vai mikä sulla on, kun sä jumitat koko ajan täällä huoneessas?

Pyöräytin äidilleni silmiäni. 

– Totta kai sä aattelet, että mulla on mieshuolia, jos mä vetäydyn vähän yksinäisyyteen.

– No sä et oo kuten mä, mutta tää alkaa olla jo naurettavaa. Vai oot sä kipee?

Mietin, voisinko kehitellä itselleni jonkin omituisen oireiston, mutta hylkäsin ajatuksen. Vaikka äitini oli erikoinen, hän välitti minusta omalla tavallaan ja passittaisi minut heti jollekin yksityiselle klinikalle, jos hän epäilisi minun olevan sairas. Sitten klinikalla todettaisiin, että olin terve kuin pukki. Vain toivottoman hullaantunut isäpuoleeni. Varmaan kallis yksityisklinikka saisi senkin selville.

Huokaisin äänekkäästi. Tiesin, että minun oli annettava periksi tai tätä jatkuisi loputtomiin.

– Mä oon vaan lukenu tentteihin ja miettiny tulevaisuutta. Mutta okei, ihan kiva. Itävaltalaiset viinit on ihania. 

Ainoa, mikä puheissani oli totta, oli viimeinen lause – että itävaltalaiset viinit mielestäni olivat ihania – , mutta äidin ei tarvinnut sitä tietää.

– No niin, hieno juttu! Nyt tuut ulos sieltä. Mä hain tosta delistä meille salaattia ja leipää, ja Tamás haluaa kattoa jonkin kauheen väkivaltaisen toimintaelokuvan. Kuvittele. Lahjakas taiteilija ja sivistynyt kuin mikä ja sitten…

Äiti pudisteli surullisena päätään. Itse olin iloinen, että luvassa ei ollut jotain raskasta iranilaista tai makedonialaista taide-elokuvaa. Ei sillä, että niissä olisi ollut mitään vikaa, mutta nyt en ollut taideleffatuulella. Jos minun piti istua äidin ja Tamásin kanssa, saattaisin onnistua seuraamaan juonta paremmin, jos asian ydin oli vain pahisten tappaminen.

Kun astuin olohuoneeseen, se tuntui vieraalta. Varmaan siksi, että olin vältellyt huonetta kuin ruttoa viimeiset puolitoista kuukautta. Istahdin sohvalle. Äitini oli kadonnut johonkin, ja oletin Tamásin olevan vielä ateljeessa. Oletin väärin. 

– Margareta.

Yksi sana ja ihokarvani nousivat pystyyn, sydämeni alkoi takoa ja niskaani hiosti. Helvetti. Miten olin ollut näin huolimaton? Tamás oli tullut makuuhuoneesta, joka oli olohuoneen sohvaryhmän takana. 

– Ai hei, Tamás….

Hengitin jo liian tiheästi ja yritin keksiä jotain sanottavaa. Mieleeni juolahti ensimmäinen asia, joka tuli miehen nimestä mieleen. 

– Miten se muuten lausutaan? Tamás? Musta tuntuu, että kaikki täällä lausuu sen eri tavalla. Tamas. Tai Tomas tai Tomasch. 

– Ne on kaikki väärin, kuului takaani.

Aistin liikettä ja lämpöä aivan takaani ja tajusin, että Tamás oli ottanut sohvan selkänojalta kauko-ohjaimen ja käynnisti televisiota. Minusta tuntui, että pian tukkanikin nousisi pystyyn. Enkä ollut vielä edes nähnyt häntä.

Tamás käveli joustavalla verkkaisella tavallaan istumaan viereeni, kääntyi minuun päin ja nosti toisen pitkän jalkansa poikittain sohvalle. Tuijotin hetken hänen käsivarsiaan. Eikö taiteilijan pitäisi olla kalvakka, laiha ja löysänahkainen? Tamásilla oli jänteikkäät, lihaksikkaat käsivarret, joita peitti sopivan miehekäs tumma karvoitus. Kun tajusin taas tuijottavani, sinkautin silmäni hänen kasvoihinsa. 

– Miten se sitten sanotaan?, hönkäisin ja Tamás hymyili minulle tuhoisalla voimalla. 

– T ja m lausutaan kuten suomessakin.

– Okei.

– Tavallisena a:na kirjoitettu a lausutaan unkarissa ihan kuin sanoisit yhtä aikaa a:n ja o:n. Alma. Omena. Autó. Auto. Asztal. Pöytä.

Havaitsin eron ja yritin lausua omenaa unkariksi. Minulla oli hyvä kielitaju. Ehkä siksi myös opiskelin vieraita kieliä. Tosin en unkaria.

– Just noin, Tamás sanoi hetken kuluttua ja jatkoi sitten: 

– A, jonka päällä on heittomerkki on unkarissa pitkä a. Mutta se on pitempi kuin suomen kaksi a:ta. Vähän niin kuin kaksi ja puoli a:ta. Ja tavallinen s on suhu-s. Sähän luet saksaa., hän totesi.

– Joo. 

– No sittenhän sä tiedät. Schwanz. Schieben. Muschi. 

Silmäni ampaisivat Tamásin silmiin ja tunsin, kuinka puna alkoi värjätä koko vartaloani toivottoman paljastavasti. Verkkareiden lisäksi minulla oli vain ohutolkaiminen valkoinen toppi ja hehkuin varmasti koko rintakehän ja käsivarsienkin laajuudelta. Miehen ilme oli selvästi pahankurinen. Jäykistyin paheksuvasti ja mieleni teki paeta paikalta. Miten hän saattoi sanoa jotain tällaista keskellä kirkasta päivää? Minulle? Vaikka hän näkisikin, että himoitsin häntä, tuo oli ollut törkeää. Kulli. Työntää. Pimppa.

– Ahaa, sä näytät tietävän mitä ne tarkoittaa, Tamás sanoi vähän ilkamoivaan tapaan. – Sori. Mun nykyinen projekti keskittyy pornografiaan ja naisen esineellistämiseen ja noi sanat…ne on aina läsnä. 

Tamás otti minua kädestä kiinni ja säpsähdin vaistomaisesti. Hänen ilmeensä vakavoitui ja hän hieroi peukalollaan kämmenpohjaani. 

– Anteeksi. Se oli huonoa käytöstä. Sä vaan vaikutat vähän…vakavalta. Varsinki äitiis verrattuna. Se sai mut kiusaamaan sua, hän sanoi hiljaa.

Nyökkäsin vaivautuneena. Kämmenestäni levisi pelottavan polttava vana kaikkialle ruumiseeni, enkä tiennyt miten päin olla. Puistin päätäni ja yritin sitten unohtaa suhuässät ja lausua Tamásin nimen.

– Taomaaasch.

Syntyi pieni tauko, enkä uskaltanut katsoa miestä silmiin.

– Täydellistä. Sano se uudestaan, Tamás vastasi matalalla äänellä. Toistin harjoituksen. Nimi tuli oikein ulos, mutta aiempaa käheämmin. Tamás oli aivan hiljaa ja silmäni nousivat automaattisesti hänen kasvoilleen. Mies tuijotti suutani. Kun sanoin nimen kolmannen kerran, olisin voinut vaikka vannoa, että hän nielaisi. 

Äitini purjehti juuri silloin huoneeseen ja kantoi pöytään ison annoksen caesar-salaattia ja patonkia. 

– Missä ne viinit on, kulta?, äiti kysyi ja värähdin hellittelysanan ansiosta. 

Tamás nousi sohvalta nopeasti ja kävi keittiössä. Hän toi mukanaan pullon ja lasit, kaatoi meille kaikille lasilliset ja istui sitten siihen, mistä oli noussutkin. Minun viereeni. Valmistauduin henkisesti toisen maailmansodan kaltaiseen taisteluun ja vedin toisen jalan alleni. Kun Tamás käynnisti John Wick 2:n, yritin purra poskeani hetken, mutta sitten suustani pääsi hervoton kikatus. 

– Mitä?, äiti ja Tamás kysyivät melkein yhtä aikaa. 

– Ei mitään, minä sanoin ja lisäsin: 

– Ykkönen oli tosi hyvä. Mutta tää ei oo ehkä äidin tyyliä. 

Huomasin, että Tamásin suupielessä nyki ja sallin itseni uppoutua harmaisiin silmiin pariksi sekunniksi. Tamás käänsi päänsä pois ensin, kun John alkoi tahkota ruumiita ja äitini henkäisi – en tiedä oliko se kauhua vai pettymystä. Kun vilkaisin äitiä viidentoista minuutin päästä, huomasin, että hän kaatoi itselleen toista lasillista viiniä, ja että hänen silmänsä olivat lasittuneet. Mieleni teki nauraa uudelleen.

Elokuva oli juuri niin loistavaa hömppää kuin olin odottanutkin, ja kun olin lisäksi juonut kolme lasillista erinomaista viiniä ja syönyt ison lautasellisen salaattia, huomasin rentoutuvani vähäsen. Ehkä tämä olisi kuitenkin mahdollista. Pieninä annoksina. Nojasin selkääni sohvaan ja annoin vartaloni rentoutua. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka monta pahista John oli jo listinyt, mutta määrää ei laskettu yhden eikä edes kahden käden sormilla. Olin kuitenkin edelleen kipeän tietoinen Tamásin kehosta ja joka kerta kun hän nauroi tai kommentoi jotain, ääni tuntui väreilevän ihollani ja imeytyvän sitten suoniini.

Kun lopputekstit alkoivat hypähdin päättäväisesti ylös. 

– Kiitos. Se oli hauskaa, sanoin tomerasti.

Äitini näytti miettiväiseltä ja alkoi sopertaa:

– Tässä oli kyllä visuaalisia elementtejä, jotka…pulp on nyt kovasti nosteessa…mutta tuo tarkoituksellinen väkivalta, mikä sen merkitys voi olla…?

– Äiti, sen merkitys on se, että John Wick on kova jätkä, joka tappaa kaikki pahikset, minä lopetin hänen höpötyksensä ja hän rypisti minulle kulmiaan.

– Mä meen nyt nukkumaan. Oli kivaa. Hyvää yötä.

Vilkaisin varkain Tamásia, joka alkoi kerätä laseja pöydältä ja huokaisin. Miksei minun yliopistossani ollut ketään, joka olisi edes etäisesti muistuttanut häntä?

——————————————–

Havahduin keskellä yötä siihen, että oloni oli tunkkainen ja hikinen. Makasin päiväpeitteen alla vaatteet edelleen päälläni ja minulla oli kauhea pissahätä. Kurottauduin nappaamaan kännykän käteeni yöpöydältä. Kaksi yöllä. Olin nukkunut neljä tuntia, vaikka minun oli pitänyt vain levähtää ja vähän lepuuttaa silmiäni. Nyt minun piti kuitenkin päästä pissalle ja peseytymään. 

Livahdin kylpyhuoneeseen puhdas t-paita ja pikkarit mukanani. En halunnut käyttää suihkua, ettei kukaan heräisi, mutta riisuuduin ja pesin alapääni käsisuihkulla –  ja kasvot ja kainalot lavuaarin alla niin hiljaa kuin osasin. Nykäisin pyyhkeen peilikaapin vierestä ja silloin se tapahtui. Samassa naulakossa ollut hiustenkuivain tipahti lavuaarin päällä olevalle meikkilaukulleni. Kuivain ja avoin meikkilaukku rämähtivät kauhealla kolinalla ensin metallisen roska-astian päälle ja siitä laattalattialle ja kaikki pulloni ja purkkini vierivät meikkilaukusta lattialle.

Jäykistyin ja seisoin keskellä kylpyhuonetta ilkosen alastomana, pieni pyyhe kädessäni. Meteli soi edelleen korvissani, mutta mitään muuta ei kuulunut. Kyykistyin polvilleni ja kurotin kättäni päivävoidepurkkia kohti, joka oli vierinyt ovensuuhun. Siinä samassa raolleen jäänyt ovi tempaistiin auki. Säpsähdin säikähdyksestä. Tuijotin suuria, pitkävarpaisia miehen jalkoja ja purin huultani niin, että tunsin verenmaun suussani.

Kumpikaan meistä ei sanonut mitään pitkään hetkeen, ja aloin tuntea itseni s/m-leikkien orjaksi, kun olin alastomana siinä polvillani, katse maassa Tamásin edessä.

– Margareta, kuulin Tamásin kuiskaavan.

Hänen äänensä herätti minut eloon,  ja katseeni liukui pitkin vahvoja sääriä ja reisiä aina paljaalle lihaksikkaalle vatsalle ja rinnalle, melkein mustina kimaltaviin, vielä hiukan unisiin silmiin saakka. Tamásilla ei ollut päällään muuta kuin mustat bokserit. Hän oli upea vaatteet päällä, mutta alastomana…Aivoni eivät löytäneet sanoja. Itse asiassa ne eivät oikein osanneet tehdä mitään muuta kuin pitää yllä pakollisia elintoimintoja. 

Oli kuin olisimme siirtyneet uneen. Kun olin nostanut katseeni, olin myös noussut kumarasta asennostani ja Tamásin silmät alkoivat kierrellä paljaalla vartalollani kuumeisina ja niin täynnä avointa, palavaa himoa, että jopa minä pystyin tunnistamaan sen. Rintani kovettuivat ja kiristyivät, vatsassani tuntui kiemurtelevan kärsimätön suuri käärme ja kiima hakkasi jalkoväliäni kuin piiska. Se sivalsi ja iski kerta toisensa jälkeen niin, että olin hetkessä turvonnut, arka ja niin märkä, että tunsin nesteiden valuvan sisäreisilleni.

Tamásin käsi liikahti minua kohti aivan kuin hän olisi ollut aikeissa nostaa minut pystyyn. Sitten käsi kuitenkin siirtyi hänen boksereidensa vyötärönauhan alle. Hän venytti kangasta alemmas ja alemmas niin, että alushousut putosivat maahan ja olin kasvokkain kivikovana seisovan suuren, paksun ja suonikkaan kullin kanssa. Kuulin kaukaisuudesta, että suustani pääsi voihkaisu ja näin silmäkulmastani, että Tamás pudisti päätään. Hiljaa, hän komensi minua äänettä. Tuijotin punakärkistä elintä ja huomasin, että se oli hiukan käyrä. Pääni oli täysin tyhjä kaikesta muusta ja hengitykseni kulki vaivalloisena rahinana.

Revin katseeni irti miehen seisovasta kalusta ja siirsin silmäni taas Tamásin silmiin. Tuijotimme toisiamme kuin noiduttuina ja mies liikahti hieman eteenpäin, vielä lähemmäksi. Hänen liikautti lantiotaan ja yhtäkkiä paksu, samettinen kyrpä ja sen märkä kärki heilahti poskeani vasten. Suuni avautui, mutta Tamás ei työntänyt itseään suuhuni. Sen sijaan hän katsoi avoimia huuliani ja oli kuin se olisi työntänyt hänet rajan ylitse. 

Tällä kertaa hän ojensi kätensä, mutta kun nousin vapiseville jaloilleni, hän käännäytti minut ja perääntyi vessanpytylle istumaan. Ja veti minut perässään. Hän nojasi pitkää vartaloaan eteenpäin reidet hiukan avoinna ja nyökkäsi syliinsä.

– Istu, hän kuiskasi minulle. 

Seurasin hänen katsettaan ja kuin hypnotisoituna astuin hänen ylleen, jalat molemmin puolin pyttyä ja hänen reisiään. Kun aloin laskeutua kohti hänen syliään hajareisin, hän tarttui minua lanteista. Suljin silmäni. Päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin tämä repivä tarve, ja kun Tamás asetti minut ilmaan niin, että likomärkä pillunaukkoni painautui hänen kalunsa kärkeä vasten, silmäni rävähtivät auki ja vinkaisin taas ääneen.

– Shhhh…, mies sihisi minulle ja haukkasin alahuuleni suuhuni, etten olisi ääntelehtinyt. 

Tamásin katse ampaisi taas suuhuni.

– Ei saatana, hän sihahti.

Hänen kätensä puristuivat kovemmin lanteisiini, pitkät sormet pakaroillani ja kun hän liikahti ylemmäs ja alkoi hivuttaa minua ympärilleen, aloin vapista kuin horkassa. Polveni tärisivät, selkäni kaartui notkolle ja rintani kohosivat ja laskivat nopean hengitykseni tahdissa. Tamás tunkeutui huohottaen sisääni sentti sentiltä, ja pilluni tuntui kiristyvän ja venyvän äärimmilleen, kun valtava kulli pakotti tiensä perille, syvälle sisään niin, että minusta tuntui lopulta kuin se olisi seivästänyt koko ruumiini.

Kun mies viimein pääsi perille, hänen silmistään loisti vain eläin ja eläimen tarve. Tunsin hänen puristavan vyötäröäni. Hän nosti minua ylöspäin ja loksautin leukaperäni tiukasti yhteen, etten olisi huutanut, kun aloin ratsastaa hänen kouriensa ohjaamana. Ensin hitaasti, hyvin hitaasti, sitten yhä kiihtyvämpää tahtia. Silmäni olivat puristuneet kiinni, eikä ollut olemassa mitään muuta kuin tämä minut hengiltä kalvava kiima ja suuri ihana kyrpä, joka tuntui vielä paljon paremmalta kuin olin unelmoinut. Tällaista ei vain ollut olemassa. Tämä ei ollut totta.

Tunsin, kuinka Tamás siirsi toisen kätensä rinnalleni ja puraisi sitten toista kovaa nipukkaani, joka oli turvonnut suureksi ja punaiseksi kuin mansikka. Sekosin rytmissä ja suuni avautui. En voinut sille mitään. Parkaisu kaikui kylpyhuoneessa ja kuulin, kuinka Tamáskin huohotti ja sihisi. Vaikutti siltä, että hänkään ei enää tajunnut tilanteesta tuon taivaallista. Iskin itseäni koko ajan kovempaa miestä vasten ja vaikka olin kokematon, tiesin, että olin niin lähellä rajaa kuin nainen vain olla voi.

Lopulta Tamás ajoi minut hulluuden rajan ylitse. Hän laski kätensä takaisin lanteilleni ja perseelleni ja alkoi naida minua pitkin vedoin, mutta armottomaan tahtiin. Orgasmini lähti liikkeelle heti, kun en enää pystynyt kontrolloimaan tahtia. Kuuma ihoni tuntui kiristyvän ympärilleni kuin se olisi ollut liian tiukka ja pilluni tuntui kiertyvän ja köyttävän Tamásin kyrpää joka työnnöllä tiukemmin sisääni. Klitoriksestani leimahteli sähköiskuja kaikkialle ruumiiseeni ja kun mies tuntui entisestään kovenevan ja nussivan minua aina vain syvemmälle niin että se melkein sattui, pyörähdin akseliltani jonnekin, missä oli pimeää ja hehkuvan valoisaa yhtä aikaa ja aloin kouristella ja nytkähdellä avuttomasti Tamásin päällä. 

Tunsin ennemmin kuin kuulin, kuinka mies ähki ja kirosi vaimeasti samalla, kun yritti pidellä hallitsematonta vartaloani sylissään. Suustani alkoi päästä taas ääniä. Tamás painoi kasvoni vasten olkapäätään ja minä purin sitä. Kovaa. Silloin hän puski itsensä sisään väkivaltaisen rajulla työnnöllä ja jäykistyi. Tunsin kuinka hän kasvoi entisestään ja sitten räjähti. Tunsin kuuman sperman ampaisevan sisääni uudestaan ja uudestaan. Tamás säpsähteli ja liikutti lanteitani pitkän aikaa nautinnollisesti itseään vasten.

Se ei tuntunut loppuvan laisinkaan. Ruumini oli vuorostaan kylmä ja kuuma, raukea ja jännittynyt, enkä tiennyt mikä maa, mikä valuutta. 

Se kuitenkin loppui aikanaan. Palasin takaisin todellisuuteen vähitellen. Ensin minusta tuntui, että leijuin, mutta kun todellisuus iski, minä putosin ja tömähdin kipeästi maan pinnalle. Ihoni oli märkä hiestä. Jalkovälini oli märkä ehdottoman kielletystä himosta. Ja Tamásin kuuma siemenneste valui paksuna ulos minusta häpyhuulilleni ja reisilleni. 

Syyllisyys poltteli jo ihoani ja kuivasi kurkkuani, mutta en pystynyt vielä liikkumaan. En, vaikka tajusin, että minun olisi pitänyt. Tamás oli edelleen sisälläni ja puristi lanteitani. Sitten näin, kuinka ymmärrys palasi hänenkin silmiinsä. Mies vetäisi henkeä, mutta ei sanonut mitään. Ei hänen olisi edes tarvinnut. Tiesimme molemmat mitä olimme menneet tekemään. Hetken päästä Tamás kuitenkin puhui.

– Margareta, voi helvetti. Tää ei…, miten tää…? 

Minä en saanut sanaa suustani, mutta nousin Tamásin yltä ja peräännyin.

– Huomenna, mies sanoi karheasti. – Huomenna me puhutaan tästä.

En kieltänyt enkä myöntynyt. Peräännyin edelleen huomaamatta lattialla edelleen lojuvia purkkeja ja livahdin kylpyhuoneesta ulos ja omaan huoneeseeni.

Kylpyhuoneesta, jonka ovi oli apposen auki.

En välittänyt hiestä enkä spermasta, jonka peitossa olin. Päässäni takoi vain kauhea totuus, jota en pystyisi kiertämään millään keinolla.

Olin nussinut isäpuoleni kanssa. Olin nussinut isäpuoleni kanssa kaksi ja puoli kuukautta häiden jälkeen. Olin nussinut isäpuoleni kanssa heti tilaisuuden tullen, ja kuin halpa, kiimainen lutka, olin nauttinut jokikisestä sekunnista.