ISÄPUOLI 9

Kun palasin seuraavana päivänä kotiin, oli kello jo yli yhden iltapäivällä. Miehet olivat pitäneet minua valveilla ja ottaneet minut vuoron perään ja yhtä aikaa. Aluksi olin tehnyt kaiken, mitä he olivat halunneet. Olin ottanut suihin, Jackson oli runkannut rintojeni väliin ja lauennut niille, pilluni ja peräaukkoni olivat vuotaneet solkenaan siemennestettä.

Kun ensi kiihko oli mennyt ohitse, ja tunnit olivat kulkeneet aamuyön puolelle, olin huomannut, etten enää itse ollut niin innokas kuin alussa. Kehoani oli alkanut särkeä ja kolottaa ja lopulta olin ilmoittanut, etten jaksanut enää. 

Jackson oli lähtenyt aamuyöstä ja olin nukkunut Teemun kanssa. Mies oli aamulla yrittänyt käydä uudelleen kimppuuni ja huokaillut, miten uskomaton edellisyö oli ollut. Olin vetäytynyt Teemusta eroon ja mennyt suihkuun vedoten siihen, että kehoni oli niin arkana. Tosiasiassa en tuntenut itseäni läheskään niin käytetyksi kuin silloin, kun Tamás oli käynyt huoneessani. Minulle yö ei vain ollut ollut läheskään niin järisyttävä kuin Tamásin kanssa viettämäni. Teemussa tai Jacksonissa ei ollut mitään vikaa. He eivät vain olleet isäpuoleni. Olin luvannut kuitenkin tavata Teemun vielä samana iltana. 

Kun saavuin kotiin, kuulin askeleet heti, kun kolautin oven kiinni takanani. Kovetin itseäni sen pari sekuntia, mitä Tamásilta kesti tulla halliin. 

– Missä sä oot ollu?, mies äyskäisi minulle harmaat silmät lyijynharmaina ja pystysuora, kova juonne kurtistettujen kulmiensa välissä. 

Hän pysähtyi hetkeksi parin metrin päähän ja askelsi sitten lähelleni silmät viiruina. En saanut sanaa suustani ja tuijotin Tamásia silmiin. En ollut nähnyt häntä kuin muutamien hetkien verran yhteisen yömme jälkeen. Hän oli ilmeisesti huomannut, kuinka järkyttynyt olin ollut, eikä ollut tullut huoneeseeni tai painostanut töihin. Minulla oli ollut ikävä Tamásia. Mieleni teki silittää juonteet pois otsalta ja upottaa sormeni hänen suortuviinsa. Hänen tuoksunsa ympäröi minut kuin loitsu.

 – Sun äitis sanoi, et sulla oli treffit. Sun naamasta näkee, et sä oot käyny panemassa. Teemuko se oli? 

Miehen äreä ja ilkeä sävy herättivät minut lumouksesta hetkeksi. Nostin leukaani.

– Ja mikähän sä olet sanomaan mitään? Mutta joo. Mä olin panemassa. Kahden miehen kanssa!

Näin, kuinka Tamásin kädet puristuivat nyrkkiin ja kivikovassa harmaassa katseessa kyti raivoa.

– Vai oikein kahden. Pojilla onki ollu elämänsä ilta. Oliko sulla?, Tamás kysyi vaarallisen venyttelevään sävyyn. – Tulitko sä yhtä monta kertaa kuin mun kanssa?

Epäröin hetken liian pitkään, astahdin taaksepäin ja Tamás astahti lähemmäs.

– Se ei ollut yhtä hyvää ilman mua, eihän?, mies tokaisi.

– On sulla otsaa, minä sain henkäistyä.

En saanut suoranaista valhetta suustani. Huuleni vapisivat ja nielaisin kuuluvasti, sillä yhtäkkiä minusta tuntui siltä kuin alkaisin itkeä hetkenä minä hyvänsä. 

Näin kuinka suuttumus ja jokin muu taistelivat Tamásin kasvoilla. 

Jokin muu näytti voittavan, ja äkkiä mies ei enää näyttänyt vihaiselta. Päinvastoin, hänen hartiansa rentoutuivat, hän huokaisi ja otti kasvoni käsiinsä. Silmäni etsiytyivät Tamásin silmiin ja rintaani puristi taas tutulla tavalla. Tuijotin hänen harmaisiin silmiinsä, jotka olivat pehmenneet ja lukittuneet omiini. Mies painoi huulensa hetkeksi huulilleni, ja oli kuin kukaan muu ei koskaan olisi minua suudellutkaan, vaikka suuni oli turvoksissa toisista miehistä viime yön ansiosta.

– Mulla on otsaa, koska se on mulle ihan samanlaista. Sä oot mun veressä kuin kuume. 

Painoin pääni miehen paitaa vasten ja annoin hyvän olon ja kipinöivän jännityksen virrata sisääni. 

– Sun äiti lähti Tukholmaan pariksi päiväksi. Lähtisitkö sä mun kans syömään? Musta tuntuu, että meidän pitäis jutella. 

Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja nyökkäsin myöntävästi ennen kuin ajatus oli kunnolla edes kiteytynyt mielessäni. Olin ehkä suunnitellut meneväni Teemun luo ja olisin ehkä pystynyt pysyttäytymään suunnitelmassani, jos Tamás olisi ollut ivallinen, ilkeä tai välinpitämätön. Hellyys oli kuitenkin yllätys ja sellainen täsmäase, että se räjäytti kaikki tämän maailman Teemut ja itselleni antamat lupaukset mielestäni jonnekin kauas universumin toiselle puolelle. 

– Mihin me mennään?, kysyin ja tunsin, kuinka Tamásin kädet hieroivat selkääni ja hänen leukansa painui päälakeani vasten. Huokaisin ilosta ja nautinnosta ja suljin silmäni. 

– Johonki hyvään paikkaan. Valitse sä. Nyt on arki-ilta, joten päästään varmaan mihin vaan. 

– Mä oon aina halunnu käydä Askissa. 

– Sulla ei olekaan halpa maku, Tamás sanoi ja kuulin hymyn hänen äänessään. 

Hän painoi minua tiukemmin itseään vasten ja koko ajan vatsassani kasvanut paine ryöstäytyi irti. Nostin käsivarteni hänen niskaansa, sulloin sormeni täyteen mustaharmaita hiuksia ja painoin hänen päätään alaspäin. Tamás henkäisi ja kirosi, tarttui takamukseeni ja nosti minut sitten muitta mutkitta syliinsä. Suutelin häntä aivan kuin en olisi nähnyt häntä sataan vuoteen ja maistoin samanlaisen epätoivon Tamásin vastauksessa. Mies työnsi minut hallin seinää vasten. Hän kannatteli minua toisella kädellään ja siveli hiuksiani toisella. Omat käteni vaelsivat hänen leveille harteilleen ja rinnalleen. 

Kun Tamás hamusi korvaani, minä livautin käteni hänen vyötäisilleen ja nykäisin vyönsolkea. Siinä samassa putosin maahan. Tamás irrottautui minusta hiukan ja nojasi otsaansa omaani vasten. Huohotin pienin, pinnallisin henkäyksin, ja käteni ojentui uudestaan miehen vyötä kohti.

– Ei, Tamás kielsi minua hengästyneesti.

– Mitä ei?, minä vingahdin pää tyhjänä ja vartalo pakottavan täynnä halua.

– Mennään treffeille, Tamás sanoi karheasti. – Käy ostamassa jotain kivaa päälle, pukeudutaan, syödään. Jutellaan. 

Räpyttelin silmiäni hämmentyneenä. 

– Eikö se ole aika…myöhäistä?, minä kysyin.

– Miten sitä sanotaankaan? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, Tamás kysyi ja irvisti. 

Oli kuin jotain olisi rikkoutunut hänessä ja hänen kovapintaisuutensa alta olisi tullut esiin jotain muuta. Nyökkäsin hitaasti. 

– Okei.

– Hyvä, Tamás vastasi ja kuljetti käsiään käsivarsillani, vaaleanpunaisen mekkoni päällä, rinnoilta lantiolle. – Ja jos sä saat aikaa vietettyä jonkun kaveris kanssa alkuiltaan asti, sä tekisit mulle palveluksen. Mä en ole varma kestänkö mä hyvistä aikeista huolimatta, jos sä oot koko päivän täällä mun kanssa. 

Huokaisin, kun hän puristi pakaroitani. 

– Mutta ei Teemua, hän määräsi periksiantamattomalla äänellä. 

– Ei Teemua, minä kuiskasin tottelevaisesti. 

———————————————

Kiersin kaupungilla koko iltapäivän ja yritin löytää jotain sopivaa päällepantavaa. Olin tekstannut Teemulle, etten pääsisi tänään. En ollut selitellyt mitään, mutta ehkä hän ajatteli, että olin edelleen voipunut viime yöstä, koska häneltä tuli vastaukseksi vain neutraali Ok. Ja sitten kysymys, koska näkisimme uudestaan. En vastannut kysymykseen mitään. 

En löytänyt mitään sopivaa, ennen kuin astuin Kämp-gallerian kalleimpaan putiikkiin. Silmäni osuivat heti yksinkertaiseen, mutta huikean paljastavaan kirkkaanpunaiseen lyhyeen mekkoon. Siinä oli lyhyet hihat ja niin avoin kaula-aukko, että rintani tuntuivat pysyvän hädin tuskin piilossa. Vyötärö oli tiukka ja helmaosa liimautui takapuoleeni ja lantiooni ja loppui ennen reisien puoltaväliä. Jollei puvun kangas ja leikkaus olisi ollut niin ilmiselvän hienoa, vaate olisi voinut näyttää halvalta.

Minulla ei koskaan ollut ollut mitään sellaista vaatekaapissani, eikä minulla olisi ollut varaa edes ostaa mekkoa, jos minulla ei olisi ollut äitini minulle antamaa luottokorttia. Värähdin, kun muistin äidin ja tajusin, että olin ostamassa hänen rahoillaan treffimekkoa hänen miestään varten. Tässä sitä taas oltiin, mietin hetken. Sitten muistin Tamásin hellän, omistavan suudelman ja hänen epätoivonsa, ja kaikki muu pyyhkiytyi pois päästäni. Kävelin kassalle ja maksoin mekon.

Vietin päivää Eveliinan kanssa ja saatoin hänet Linnanmäelle. Söin siellä hattaran ja katsoin jonkin ajan päästä kelloa. Tamás oli viestittänyt, että pöytä oli varattuna seitsemäksi ja viisarit näyttivät nyt puoli kuutta. Kun saavuin kotiin, Tamás ei ollut paikalla. Kävin suihkussa, föönasin hiukseni lainehtivaksi ja kiiltäväksi vaaleaksi putoukseksi ja hieroin itseeni tuoksuvaa öljyä, jota olin ostanut Stockmannin kosmetiikkaosastolta. Meikkasin ja punasin huuleni saman värisiksi kuin uusi mekkoni ja puin päälleni. Olin juuri kiinnittämässä kaulaani kullanväristä pantamaista kaulakorua, kun kuulin Tamásin tulevan kotiin. 

Kello näytti puolta seitsemää ja olin huoneessani. Jännitys lehahti lävitseni. Huikkasin hänelle automaattisesti tervehdyksen ja kuulin miehen astuvan huoneeni ovelle. Kun käännyin katsomaan häntä, suuni kuivasi kuin sinne olisi asettunut Saharan autiomaa. Tamásilla oli viininpunainen paita ja täydellisesti istuva musta puku. Hän näytti sivistyneeltä, paheelliselta ja upealta, enkä ollut milloinkaan nähnyt seksikkäämpää miestä. Vasta sitten huomasin hänen ilmeensä. Hän näytti siltä kuin olisi saanut nyrkiniskun vatsaansa. Hän liikahti kaksi nopeaa askelta eteenpäin silmät palaen, kunnes pysähtyi niille sijoilleen. Tamásin suu liikkui hetken ilman, että sanaakaan tuli ulos ja sitten hän katsoi kattoon.

– Ulos, hän sitten sanoi nopeasti niin käheällä ja matalalla äänellä, että minun oli tarkistettava. 

– Mitä?

– Ulos, hän toisti hitaasti, melkein hampaidensa välistä.

Humalluttava voitonriemun tunne lainehti sisääni. Tamás halusi minua järjettömästi. Epätoivoisen järjettömästi. Samalla tavalla kuin minäkin. Hän oli verrannut minua kuumeeseen. Hän ei pystynyt hillitsemään itseään minun kanssani. Tai ainakin hyvin huonosti. Puraisin poskeani, etten hymyilisi ja mietin, mistä me juttelisimme ruokapöydässä. 

Tottelin nopeasti ja hiljaa Tamásin käskyä ja livahdin hänen ohitseen ulos ovesta. Ravintola sijaitsi aivan lähellä, joten kävelimme sinne. Tamás siveli selkääni hitaasti kävellessämme, kunnes puristi kätensä käteeni ja minä unohdin voitonriemuni. Sisälläni jyskytti kuin siellä olisi ajanut höyryveturi. Vartaloni oli tuskallisen kiihottunut ja pitsistringini olivat märät eivätkä pystyneet pitämään kosteutta, joka levisi reisiä myöten. 

Kun saavuimme ravintolaan, olin kuin transsissa. Voihkaisin hiukan ääneen, kun istuuduin ja jalkovälini puristui reisieni väliin. Tamás katsoi minua silmiin mustuaiset laajentuina aivan kuin olisi tiennyt. Nyökkäsin alkumaljaksi ehdotetulle samppanjalle ja hulautin sen alas parilla nielaisulla. Tamás ei edes näyttänyt huomaavan omaansa. Hän söi vartaloani silmillään ja mitä enemmän hän sitä teki, sitä varmempi olin siitä, että saisin pian orgasmin keskellä ravintolaa. Ennen kuin hän oli koskenut minua sormellaankaan.

– Pitikö meidän jutella?, kysyin pienellä, voimattomalla äänellä.

– Joo, Tamás mutisi katse puolipaljailla rinnoillani.

– Miksi sä menit äidin kans naimisiin?, minulta pääsi. Ihmettelin itsekin mistä kysymys oli tullut, mutta ehkä se oli minua kaikkein eniten piinannut kysymys kaiken tapahtuneen keskellä.

Tamás tuntui havahtuvan ja katsoi minua silmiin aivan avoimesti ja rävähtämättä.

– Meillä oli parin yön suhde Kööpenhaminassa pari vuotta sitten. Sit me tavattiin pari kertaa uudestaan ja pantiin aina, kun tavattiin. Me käytiin syömässä ja kai meistä tuli vähän niin kuin ystävätkin. Kävi ilmi, että…sun äitis tarttee rahaa. Ja mä tarvin sun äidin verkostoja. Se on huippu hyvin verkostoitunu aina jenkkeihin saakka. 

Uteliaisuus pääsi pintaan ja minun oli pakko jatkaa.

– Mihin sä verkostoja tarvit? Oothan sä jo Euroopassa tunnettu taiteilija. 

– Oon, mutta Anna saa mut parhaisiin taidemuseoihin ja gallerioihin paljon helpommin kuin mä itse ja mun tiimi. Ja nyt mä pääsen Bostoniin ja New Yorkiin vuoden sisään. Rahalla ei osteta taidepiirejä. Ei edes sellaisella rahalla, mitä mun isän perustamat tehtaat tuottaa. Siellä operoidaan suhteilla.

Tunsin uudenlaista kunnioitusta äitiäni kohtaan. Olin kyllä kiinnostunut taiteesta, mutta en ollut koskaan jaksanut innostua kyselemään äidin työstä. Olin pitkään ollut vihainen hänen poissaolostaan ja jatkuvista avioliitoistaan, ja juopa välillämme oli kasvanut ja kasvanut. En ollut lähtenyt näyttelyiden avajaisiin tai käynyt galleriassa sen jälkeen, kun olin täyttänyt viisitoista ja jäänyt niissä aina oman onneni nojaan.

Syntyi pieni tauko, joka jatkui, kun alkupalat tulivat pöytään. En edes muistanut tilanneeni mitään. 

– Siksikö te menitte naimisiin?, uskalsin sitten kysyä sydän kurkussa. 

– Suurelta osin, Tamás myönsi. Hän haroi tukkaansa ja jatkoi sitten:

– Mä oon neljäkymmentä, enkä mä oo koskaan kohdannu ketään, jonka kans mä haluisin olla. Siis pitkään. Saati sitten mennä naimisiin ja sitä rataa. Se tuntui käytännölliseltä ratkaisulta. Sun äiti on hauska ja seksikäs ja se halus naimisiin. Kai se pitää sitä jonain vakuutena yhteistyöstä.

Olin melko varma, että äiti halusi Tamásin myös ihan Tamásin takia ja purin hampaani yhteen, kun mies kehui äitiäni kauniiksi ja seksikkääksi. Olin huomaamattani puristanut vasemman käteni nyrkkiin pöytää vasten. Tamásin katse liukui silmistäni ja suultani kädelleni. Hän tarttui nyrkkiini ja peitti sen omalla kädellään. Hän hieroi kädenselkääni ja sormiani, kunnes annoin periksi ja tartuin hänen käteensä. Sitten hän katsoi minua uudelleen silmiin harmaat iirikset melkein mustina.

– Maailmassa on paljon hauskoja ja seksikkäitä naisia, Margareta. Mutta kukaan ei sekoita mun päätä niinku sä. 

– Ehkä sä vaan et tykkää, että sulle sanotaan ei, vastasin epäröivästi.  – Ehkä sä vaan tykkäät kielletyistä hedelmistä. 

Tamásin katse ei irronnut silmistäni, kun hän puisti päätään. 

– Mä olen ottanut osani kielletyistä hedelmistä. Onhan siinä oma viehätyksensä. Kerran mä panin mun asiakasta samalla, kun sen mies oli puhelimessa viereisessä huoneessa.

Hän räpäytti silmiään ja katsoi suutani ja rintojani. Sitten hän jatkoi:

– Se on totta, että mä en tykkää, että mulle sanotaan ei. Mutta se koskee vaan sua. 

Se sulki minun suuni. Tamás hieroi peukalollaan rannettani ja hänen kädestään levisi valkoinen, sihisevä sähkövirta koko kehooni. En olisi edes huomannut, että lautaset ja juomat vaihtuivat, ellei minun olisi pitänyt irrottaa otettani miehen kädestä. Leikkasin palan jotain mikä näytti kalalta, söin, nielaisin, hörppäsin viiniä ja toistin harjoituksen. Tamásin silmät seurasivat liikkeitäni ja minä seurasin hänen. Miehen jalka painautui pöydän alla paljasta säärtäni vasten ja aloin hengittää raskaammin. 

Katsoin, kuinka Tamás hörppäsi punaviinilasistaan. Viininpunaisen paidan kalvosinnappi välähti hopeisena esiin. Miehen kieli kävi hänen huulillaan, sitten suu puristui maistamaan viiniä, silmät putosivat minun suulleni ja minä seurasin jokaista pientä liikettä. Hänen silmänsä hehkuivat pidättelemättömästä himosta ja minä unohdin kaiken muun paitsi ympärillämme raskaana ja tuskallisena pyörivän seksuaalisen jännityksen.

– Mitä sulla on ton mekon alla?, Tamás kysyi raa’alla, kiihottuneella äänellä.

Puristin reiteni yhteen. En saanut vastattua. Istuimme hetken hiljaa ja katsoin ravintolan henkilökuntaa ja muutamaa asiakasta lähellämme. Kukaan ei katsonut.

Sivelin kankaan reunaa olkapäältä rinnalleni ja nykäisin hiukan. Tunsin, kuinka viileä ilma leikkasi kiinni kireään, kovaan nänniini kuin veitsi ja kiskaisin kankaan takaisin paikalleen. Tamásin leukapielet näyttivät pureutuvan yhteen ja hänen silmänsä paloivat. Olin kiimainen ja yltiöpäinen siitä, mitä Tamás oli sanonut minulle ja nostin hiukan lanteitani. Kurotin käteni jalkoväliini nopeasti ja kiskaisin pienet stringit pois lanteiltani niin, että ne repesivät. Istuuduin takaisin ja potkaisin kankaanpalan pöydän alla Tamásin jalkoihin. 

Miehen silmät ampaisivat lattialle. Hän kurottautui, nappasi märät pitsiset alushousut nyrkkiinsä ja nuuhkaisi. Sitten hän nousi pöydästä ja sanoi:

– Ei jälkiruokaa. 

Luojan kiitos, päässäni takoi. Tamás käveli lähimmän tarjoilijan luo, työnsi alushousuni taskuunsa, maksoi laskun ja selitti jotain. Kun hän palasi, hän  tarttui kyynärpäähäni ja marssitti minut ulos ravintolasta. Emme puhuneet sanaakaan sen kahdensadan metrin matkalla. Polveni tärisivät ja pysyin vaivoin Tamásin askelten tahdissa. Rappukäytävään päästyämme mies puristi minut itseään vasten. Hän paljasti toisen rintani, imaisi sen suuhunsa ja työnsi yhden pitkän sormen suoraan kireään, märkään pilluuni. 

Uikutin ääneen. 

– Helvetin kallis ravintolakeikka, kun mä en maistanu mitään koko aikana, Tamás mutisi, käänsi minut selin itseään vasten ja talutti hissille käsi edelleen jalkovälissäni. 

Hän painoi hissin liikkeelle, käänsi minut ympäri ja suuteli minua niin kuin olisi omistanut minut samalla, kun siveli kämmenellään märkiä poimujani. Tajuntaani ei  mahtunut mitään muuta kuin Tamásin kosketus ja vartaloni kiristyvä epätoivo. 

– Multa tulee, kuulin sanovani kimeällä, anovalla äänellä. 

Tamás vetäytyi minusta eroon aivan kuin olisin herättänyt hänet. Hän huohotti ja näytti vapisevan ja hänen silmänsä näyttivät villeiltä ja vainotuilta.

– Eikä tuu, hän henkäisi minulle. – Sulta tulee, vasta kun mä annan sun tulla, hän lupasi ja melkein irvistyksenomainen hymy vilahti hänen kasvoillaan. 

Siinä samassa hissi kolahti ja pysähtyi kerrokseemme. Tällä kertaa minun ei tarvitsisi olla hiljaa. 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *