KOSTO 1

Heräsin taas uuteen krapulaiseen aamupäivään eräänä toukokuun aamuna. Katsoin ympärilleni ja tapailin muistikuvia edellisillalta. Ei, en ollut tuonut ketään mukanani, enkä muistaakseni ollut tehnyt mitään julkista ja kohauttavaa, joka päätyisi ehkä juorulehtiin. Olin ollut ystäväni Ksandran kanssa bileissä, joita oli isännöinyt tuttavapiiriimme kuuluvan rikkaan isän poika, mutta emme olleet olleet ulkona muutoin kuin suuren tontin aidatulla pihamaalla.

Olin päätynyt sänkyyn jonkun kanssa…oliko se Antti…isäntäväen makuuhuoneeseen, mutta olimme käyttäneet kondomia. Vai olimmeko? Minulla oli pillerit, mutta aina tällaisten aamujen jälkeen se ei paljon lohduttanut, jos minulla ei ollut mitään tietoa seksikumppanin taustasta.

Olin viime aikoina potenut paitsi oikeaa krapulaa myös henkistä sellaista, sillä en aina ollut ollut juorulehtien palstoilla esiintyvä bilehile. Isäni johti valtavaa rakennusyhtiötä, eikä ollut koko lapsuuteni aikana kotona juuri naamaansa näyttänyt. Äitini elämä taas oli ollut täynnä sosiaalisia tapahtumia, juhlia ja matkoja, joihin ei lapsia kelpuutettu. Niinpä olin varttunut suurimman osan elämästäni äitini vanhempien luona Lopella, pienessä perinteisessä rintamamiestalossa.

Kun olin tullut kouluikäiseksi, olivat sekä isä että äiti tulleet siihen tulokseen, että voisin yhtä hyvin käydä koulunkin Lopella, koska kinusin aina mummolaan. Se oli ratkaissut ainaiset lastenhoitajaongelmatkin. Mummoni oli opettanut minut kutomaan ja ompelemaan, ja käsitöistä oli tullut minulle intohimo. Olin alkanut seurata suuria, kansainvälisiä muotilehtiä jo alakoulussa ja olin yrittänyt loihtia hienoja luomuksia halvoista kankaista ja vanhoista verhoista. Halvoista siksi, että isovanhempani olivat ylpeää väkeä. Vaikka tiesin heidän olevan tiukilla, isän rahoja ei talossa näkynyt.

Yläasteikäisenä tunsin jo kankaiden ominaisuudet ja tiesin, mitä pystyin ja mitä en pystynyt materiaaleistani tekemään. Valmistin vaatteita itselleni, ja vaikka äitini nyrpisteli nenäänsä ajatukselle, että ompelin omat vaatteeni, hänkään ei voinut kieltää sitä, etteikö työn jälkeni olisi ollut hyvää.

Lopen maaseudulla ei ollut paljon huvituksia ja kasvoin parin läheisen ystävän, ompelukoneen, kutimien ja kirjallisuuden parissa. Kun lukion jälkeen pääsin toisella yrittämällä Aalto-yliopiston tiukkaakin tiukemman seulan läpi muotia opiskelemaan, olin miltei kauhuissani. En ollut uskonut pääseväni yliopistoon ja minulla oli ollut jo realistinen varasuunnitelma. Olin ajatellut hakea jonkin ammattikorkeakoulun linjalle ja perustaa joskus ehkä ompelimon tai pienen putiikin.

Yliopistoon siirtyminen oli tarkoittanut siirtymistä pääkaupunkiseudulle. Olin muuttanut isän ja äidin Westendin asuntoon, jossa minulla oli paljon aikaa itselleni. Siitä lähtien elämäni oli saanut uuden käänteen. Äiti oli vihdoin ottanut minut mukaansa vierailuilleen ja juhliinsa, ja niissä olin tavannut hänen ystäviensä tyttäriä ja poikia.

Opiskelin ensimmäisen vuoden tunnollisesti ja sain kokoon varsin kunnioitettavan määrän opintopisteitä erinomaisin arvosanoin. Toisena vuotena aloin lipsua ja nyt, kun olin yliopistossa neljättä vuotta, olin päätynyt tekemään vain sen verran, että pysyin kirjoilla. Suurin osa aikaa kului uusien ystävieni Ksandran, Janitan ja Siskon kanssa.

Kaikkien vanhemmat olivat vähintäänkin erittäin varakkaita ja jokaisella ystävälläni oli luottokortti ja auto, eikä äiti voinut hyväksyä ajatusta, että minulla asiat olisivat yhtään huonommin. Se oli saanut minut repsahtamaan. Minulla oli koko ajan käsittämättömän paljon rahaa käytössäni, ja koska uudet ystäväni eivät olleet erityisen kunnianhimoisia, alkoi omakin maailmani kutistua ja kieppua bileiden ja shoppailun ympärillä.

Kun isä oli joutunut julkisuuden valokeilaan jonkin petosepäilyn vuoksi, josta hän tosin oli vapautunut, oli lehdistö kiinnostunut minustakin. Asiaa ei auttanut se, että Janita oli tunnetun poliitikon tytär. Niinpä sitten minusta oli päätynyt kuvia keltaiseen lehdistöön naku-uinnilta, jonka päätteeksi olin piehtaroinut erään Kimin kanssa hietikolla melkoisen kiihkeissä tunnelmissa.

Parin samantyyppisen uutisen jälkeen olin tullut varovaisemmaksi, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena estot katosivat ja varsinkin, jos joskus otin piireissä paljon liikkuvaa kokaiinia tai essoa, minusta tuli erityisen riehakas. En olisi vielä paria vuotta aiemmin voinut kuvitellakaan käyttäväni huumeita edes silloin tällöin, mutta uusi päihdyttävän villiltä tuntuva elämäni oli johtanut siihen, että uteliaana olin kokeillut. Harvoin, mutta silti.

Poikaystäväni alkoivat vaihtua tiheään tahtiin, kunnes heitä oli päällekkäin ja limittäin, enkä enää nimittänyt heitä poikaystäviksi. Nyttemmin olin ennemminkin vain harrastanut seksiä. Olin löytänyt seksin melko myöhään, 19-vuotiaana, mutta olin heti ihastunut siihen ikihyviksi. Minun oli yleensä helppoa saada orgasmi, eivätkä edes juhlat, alkoholi tai satunnaiset huumekokeilut vetäneet vertoja hyvälle panolle.

Nielaisin hankalasti, kun pahoinvointi pääsi yllättämään ja muistin taas mummon surullisen äänen, kun viimeksi olin kiireessä ja kärsimättömästi puhunut hänen kanssaan. Mummoni oli lempeä, kiltti ihminen, jolla oli takuulla ollut kovaa saamattoman ja ailahtelevaisen äitini kanssa ja nyt näytti siltä, että hänen lapsenlapsensa muistutti äitiään enemmän kuin vielä paria vuotta aiemmin kukaan olisi voinut uskoa. Mummo oli kysellyt huolissaan viimeisestä uutisesta, joka oli ollut erään juorulehden nettisivuilla ja joka sisälsi videokuvaa – minusta kaatumassa keskellä kaupunkia.

Olin juuri astunut autosta ulos ja lyhyt mekkoni oli noussut niin, että jokainen asiaa todistanut oli saattanut nähdä, ettei minulla ollut alushousuja. Siinä tilassa olin kikattanut hervottomasti, mutta aamulla ja varsinkaan jutun ilmestyttyä minua ei ollut paljon naurattanut, vaikka olinkin yrittänyt esittää huvittunutta kavereilleni.

Hilasin itseni sängystä ylös, puin päälleni t-paidan ja kävin hakemassa viimeisen päälle modernista keittiöstä kivennäisvettä suureen lasiin. Ensi syksynä jatkaisin opintojani kunnolla, lupasin itselleni ja muistin, että olin edelliskesänä tehnyt itselleni saman lupauksen. Opiskelun sijaan minusta oli tullut pahamaineinen pikkujulkkis.

Puhelimeni piippasi ja ajattelin Ksandran valittavan krapulaansa tai kyselevän millainen viimeöinen rakastajani oli ollut. Viesti ei ollut Ksandralta. Itse asiassa se ei ollut keltään, jonka tunsin. Viestissä ei ollut kuin kaksi sanaa.

Mene tietokoneelle.

Räpyttelin silmiäni hämmentyneenä ja tulin siihen tulokseen, että tämän täytyi olla jonkun kaverini vitsi.

Mee itte. Mulla on krapula, naputtelin puhelimeen hymy suupieliäni nykien.

Aivan varmasti on sen samppanjamäärän jälkeen. Oliko hyvä pano? Sä näytit vähän pitkästyneeltä. Vaikka se virkattu peite näytti kyllä hyvältä sun alla. Mene tietokoneelle.

Pelko venytteli jäisiä jäseniään sisälläni ja kurkkuani kuristi. Tämä ei kuulostanut keneltäkään ystävältäni ja olin aivan varma, että ketään ei ollut ollut katsomassa, kun olin nainut Antin kanssa. Makuuhuoneen ovessa oli ollut lukko. Olin kiinnittänyt siihen huomiota, koska se oli niin epätavallista, ja siellä todella oli ollut virkattu peitto. Ja mikä tärkeintä, mistä joku tiesi, että minä varmaankin olin näyttänyt pitkästyneeltä? Antti oli ollut enemmän innokas kuin taitava, ja kun itse olin ollut hieman liian humalassa, en ollut päässyt oikein vauhtiin.

Kuka tää on? Jos tää on vitsi, mua ei naurata, kysyin viestitse sydän hakaten ja kuvotus kurkussa polttaen.

Joku, joka tietää, että sulla on pieni pyöreä luomi vasemmassa pakarassa, paljaaksi ajeltu pillu, estolääkitys migreeniin ja Opamox-resepti ahdistukseen. Puhtaat paperit sukupuolitautitesteistä, jotka tuli eilen. Sä oot myös suunnitellu rintojen suurennusleikkausta. Nyt mene tietokoneelle tai mä lähetän julkisuuteen jotain, mistä sä et pidä.

Katsoin viestiä kauhuissani. Seksikumppanini ja parhaat ystäväni saattoivat tietää alapäästäni, perheeni tiesi migreeneistäni, mutta kukaan ei tiennyt Opamoxista ja sukupuolitautitesteistä – tai siitä, että olin selaillut kauneuskirurgien sivustoja. Lähdin horjuvin jaloin tietokoneelle ja romahdin työtuolilleni, kun avasin läppärin kannen.

Suin vaaleanruskeat, suorat hiukseni korvieni taakse ja kun katsahdin vahingossa pöydällä olevaan pieneen peiliin, näin että suuret, ruskeat silmäni olivat levinnet järkytyksestä. Silmäni siirtyivät näytölle ja sille alkoi ilmestyä tekstiä. Tuosta noin vain.

Mulla on paljon mielenkiintoista materiaalia susta. Etenkin viimeiseltä vuodelta. 

Näytölle kilahti yhtäkkiä videotiedosto, joka avautui ja suustani purkautui värisevä henkäisy, kun näin itseni masturboimassa alastomana. Olin lähettänyt tiedoston eräälle säädölleni puoli vuotta aikaisemmin. Mies oli vaikuttanut tavallista kiltimmältä ja olin halunnut vähän kiusata häntä. Olin itse tuhonnut tiedoston, mutta oliko mies? Hän oli vakuuttanut tehneensä niin. Miten video oli taas edessäni?

Seuraava video oli kuvaa huoneestani parin kuukauden takaa. Alalaidassa näkyi päivämäärä. Harrastin seksiä selvästi vanhemman, baarissa edellisiltana tapaamani ukkomiehen kanssa ja kuulin ähinän ja nautinnollisen vikinäni, kun tukevahko mies rynkytti päälläni otsa kurtussa. Kolmas video oli päivätty samalle päivälle, mutta oli ilta ja minä olin taas sängyssä – toisen miehen kanssa. Nuoren miehen tunnisti kuvasta helposti. Hän oli Janitan poikaystävä Karl – tai Kalle, kuten me häntä kutsuimme. Kalle pani minua takaapäin ja hoki:

-Voi Emilia, tuntuu niin hyvältä…niin hyvältä…

Janita ei ollut ollut erityisen uskollinen Kallelle ja epäilin samaa Kallesta, mutta se ei ollutkaan pääasia. Pääasia oli se, millaisen kuvan minusta sai. Samalla kun seurasin videota paikoilleni jähmettyneenä, tietokone kommentoi tekemisiäni.

Näitähän riittää. Sähän tiedät, että tuo äijä on kansanedustaja. Tähtäätkö sä uudeksi Johanna Tukiaiseksi?  Ja kaverin poikaystävä…molemmat samana päivänä, tietokone ilmoitti ja sain uuden masturbointivideon.

Tunsin pahoinvoinnin kuplivan kurkussani ja pelkäsin, että oksentaisin hetkenä minä hyvänsä.

Sitten alkoi tulla tekstiviestikeskusteluja, joissa sovin samaisen kansanedustajan kanssa salaisia tapaamisia, äänitiedostoja, joissa haukuin yhtä ystävääni toiselle tai tilasin itselleni eräältä kaverilta kokaiinia ja jopa kuvaa vanhempieni asunnosta, jossa bileiden aikana nuuskasin ainetta pöydältä.

Se, joka bittiavaruudesta minulle kommunikoi, näytti tietävän minusta kaiken. Kaiken likapyykin, kaikki inhottavuudet, jotka olin tehnyt ja rikokset. Huumeiden hallussapito. Olinko minä todella tuollainen ihminen?, ajattelin, kun yököttävä tunne velloi vatsassani entistä voimallisemmin.

Mutta tämäkin on rikos, jokin aivojeni perältä kuulutti minulle. Tämä oli yksityisyyden loukkaamista. Joku oli tunkeutunut puhelimelleni, tietokoneelleni ja ilmeisesti lukemattomiin turvakameroihin, ja sen täytyi olla rankaistavampaa kuin jonkun ukkomiehen tai kaverin poikaystävän paneminen humalapäissään ja satunnainen huumeiden huvikäyttö.

Tää on rikos, kirjoitin näytölle sormet vapisten ja lisäsin nopeasti perään:

Mä vaihdan koneet. Mä ilmoitan poliisille.

Kursori vilkku hetken hiljaisena ja sitten sain Gif-animaation Eddie Murphysta, joka nauraa makeasti, suu avoinna, valkoiset hampaat loistaen ja kädet rintaa pidellen.

Totta helvetissä tää on rikos. Vaikka mä pidän tätä tavallaan myös hyväntekeväisyytenä.

Ja sitten:

Vaihda koneet. Ne ei mua hidasta. Ja ilmoita poliisille. Tää kaikki ja sun suurin salaisuus, joka vaan sä ja mä tiedetään, lävähtää nettiin ja lehdille. Sen jälkeen sä lennät Aallosta.

Silloin minä oksensin. Vedin hädissäni työpöydän alta paperikorin, ja eilisiltaiset ruoanjämät ja alkoholilta maistuva neste purkautuivat suustani ja nenästäni, kun yökkäilin pelosta ja kauhusta. Miten helvetissä joku tiesi? Jo seksivideot jonkun aviomiehen tai poikaystävän kanssa tai kohu niistä murtaisivat isovanhempani puhumattakaan siitä, että olin laiskuuttani ja välinpitämättömyyttäni mennyt plagioimaan Kirgisian reissun jälkeen siellä näkemäni kauniin kangasaiheen paratiisista ja käyttänyt sitä vaatesuunnittelutöissäni.

Olin nähnyt kankaan eräässä käsityömuseossa ja sen jälkeen varmistanut googlaamalla…voi ei…Mutta käsityömuseolla ei ollut mitään Internetissä. Vaatisi mahdottomasti työtä paljastaa minut. Miksi kukaan viitsisi nähdä niin paljon vaivaa? Näytölleni ilmaantui jälleen viesti.

Älähän nyt. Juo sitä vettä ja kerää ittes. Sähän olet kova tyttö.

Katsoin ympärilleni ja ennen niin turvallisilta tuntuneet kamerat näyttivät nyt uhkaavilta. Kuin aseilta, jotka osoittivat suoraan päähäni.

Mitä sä haluat?

Vastaus tuli heti.

Vihdoin aivan olennainen kysymys. Mä kostan.

Kostan. Ketä olin loukannut niin pahasti, että hän lähti tällaiselle ristiretkelle minua vastaan?

Ootko sä jonku vaimo?, kirjoitin, vaikka tiesin jo viestiä naputellessani ajatuksen olevan typerä.

Jos jonku vaimo näkis näin paljon vaivaa yhden pikkulutkan takia, se olis musta aika suhteetonta. Sun ei tarvi tietää enempää.  

Istuin koneen edessä silmät lasittuneina, enkä kyennyt enää kirjoittamaan. Odotin, että ihminen, joka piteli mainettani käsissään, kertoisi mitä hän tarkalleen ottaen halusi. Ja aivan oikein. Äkkiä koneelle ilmestyi taas tekstiä.

Sulle on paketti portilla. Sen sisällä on ohjeet. Saat ihan aluksi tehdä mitä parhaiten osaat. Esiintyä mulle niin kuin noissa videoissa. Tai meille. Kuka tietää. Sä et oo mun pääkohde. Jos sä teet niinku sanotaan, mä rankaisen sua vain pienesti.

Mitä se oikein tarkoitti? Pienesti? Pääkohde? Oliko meitä muitakin? Pääni tuntui paisuvan paineesta, kun yritin ajatella, mutta mitään käyttökelpoista en saanut mieleeni. Tuijotin ruutua silmät tyhjinä ja inho vatsanpohjassani velloen. Joku rikollinen halusi minun esiintyvän hänelle. Hänelle ja hänen kavereilleen. Eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta kieltäytyä.

No?, tietokone kysyi minulta.

Vedin henkeä ja vastasin samalla, kun ensimmäinen kyynelkarpalo puristautui poskelleni:

Okei.

_____________________________

Illalla kahdeksan aikoihin odotin jännittyneenä esityksen alkamista. Ksandra ja Sisko olivat soittaneet, samoin pari miestä ja äitini oli lähettänyt kuvan cocktailistaan Nizzan hiekkarannoilta. Olin lamaantunut kaiken tapahtuneen jälkeen ja käpertynyt odottamaan iltaa sängylleni. Minua kylmäsi ajatus siitä, että joku seurasi minua koko ajan, ja jo vessassakäynti tai ruoan hakeminen jääkaapista tuntui vaikealta. Puhelimessa olin saanut ponnistella tosissani, jotta olisin vaikuttanut puhuessani edes osittain normaalilta.

Olin saanut paketissa tietokoneeseen yhdistettävän kalliin näköisen kameran ja asun ja leluja, jotka minun oli pitänyt pukea paria tuntia aikaisemmin. Asu ei varsinaisesti ollut asu. Se koostui korkeasta pvc-sukkanauhaliivistä, jonka edessä oli viisi metallisolkea ja takana hakaset ja se ulottui lantioltani korkealle vyötäisille, aivan rintakehän alapuolelle. Liiviin olin kiinnittänyt mustat sukat ja jaloissa minulla oli huikean korkeat mustat ja pornahtavat platform-korot. Lelut sisälsivät klitoriskorun, joka nipisti klitoristani ja pieniä häpyhuuliani ja nänninnipistimet, joissa molemmissa heilui pieni paino. Lisäksi paketissa oli valtava dildo, jota minun ilmeisesti odotettiin jossain vaiheessa käyttävän.

Pidin ehkä seksistä, mutta en koskaan ollut käyttänyt mitään leluja maltillisen kokoisia sauvoja lukuunottamatta ja olin joutunut lukemaan ohjeita, kun olin kiinnittänyt nipistimiä itseeni. Kun olin pukeutunut ja varustautunut ohjeiden mukaisesti makuuhuoneessa sängylläni, oloni oli ollut kuin akvaariossa ja mieleni teki koko ajan vilkuilla kameraan tai peittää itseäni.

Nyt olin istunut sängynreunalla viitisen minuuttia ja vaikka osasin odottaa yhteydenottoa, hätkähdin silti rajusti, kun puhelimeni piippasi.

Sä näytät hyvältä.Tosi pantavalta. Nyt sä imuroit ja peset kylppärin. Noi kaikki vehkeet on tilattu sun luottokortilla. Eiks oo hienoa? Saat pitää ne. 

Nöyryytys kiemurteli sisälläni ja järkytyin, kun tunsin koruun nipistetyn klitorikseni paisuvan ja pilluni nytkähtävän. Olinko minä sairas, helvetti vieköön?, mietin kauhuissani ja  kysyin äkkiä jotain aivan epäolennaista.

Miksi kamera? 

Vastaus tuli heti.

Mä haluun ehkä lähikuvaa. Tarkkaa sellaista.

Jalkovälini nytkähti uudelleen ja minua hävetti. Lähdin kohti siivouskomeroa. En ollut joutunut tekemään kotitöitä sen jälkeen, kun olin muuttanut pois mummolasta, mutta muistin sentään, miten imuria käytettiin. Oli kuitenkin outoa tehdä kotitöitä sellaisissa vetimissä ja voimakkaassa meikissä, johon kuului paljon mustaa silmänrajausväriä ja kiiltävää, pinkkiä huulipunaa. Nipistimet rinnoissani painoivat ja puristivat pienehköjä rintojani niin, että ne alkoivat paisua ja jalkovälini tuntui koko ajan ahtaammalta ja turpeammalta, mitä pitempään työskentelin.

Vakuutin itselleni, että se johtui leluista. Niin pohjalla en sentään voinut olla, että nautin, kun joku roisto kyttäsi minua kameran kautta. Aina välillä puhelimeni kilahteli ja sain ohjeita tai kehuja.

Sohvapöydän alta kans.

Uskomaton perse.

Pyllistä kunnolla, kun hinkkaat sitä ammetta.

Sun tissit on jo ihan paisuneet. Sä taidat tykätä tästä.

Kasvoni olivat varmasti häpeästä punaiset, mutta mies – sen täytyi olla mies – toisessa päässä oli oikeassa. Jollain kieroutuneella tavalla pidin kaikesta, mitä tein. Pidin röyhkeistä kommenteista ja lelujen paineesta herkissä kohdissani. Muistin aamulla näkemäni videot, muistin tekemiseni ja minusta tuntui, että sain ansioni mukaan. Toisaalta pelkäsin, että kiduttajani sai näin vain lisämateriaalia. Mikä esti häntä valehtelemasta ja lähettämästä kaikkea ja vielä tämänkin nettiin kaikkien ihmeteltäväksi?

Mietin, millainen mies minulla leikitteli ja vastoin parempaa tietoani tartuin kädet vapisten puhelimeen.

Etkö sä voi kertoa itestäs vähän lisää?

Puhelin oli vaiti ja lisäsin:

Se auttais mua tunnelmaan pääsemisessä. 

Se oli totta. Minua kontrolloiva ihminen saattoi olla hullu sosiopaatti tai äitinsä katon alla lymyilevä lökäpöksy, joka eleli vain tietokonemaailmassa, mutta jostain syystä halusin tietää hänestä lisää. Edes jotain.

Puhelin oli niin pitkään hiljaa, etten uskonut saavani vastausta, mutta sitten se tuli.

30-40-v. Tumma. Hoikka. 185-195 cm.

Henkäisin hiljaa. Niin nuori. Ja pitkä. Olin itse vain 155 senttiä pitkä, ja jo 185-senttinen mies oli mielestäni jättiläinen. Tosin kyttääjäni saattoi valehdella. Jotenkin en vain uskonut sitä. Tai halunnut uskoa.

Hetken kuluttua sain pyytämättä toisen viestin – aivan kuin toisessa päässä olisi ensin punnittu asiaa.

Avaa läppäri, kun alotetaan.

Työskentelin vielä hetken ja ajatuksissani pyöri pelko mutta myös nimetön rankaisijani.

Aika loppu. Läppäri auki. Nyt meet siihen kameran eteen sohvalle. Nojaa taaksepäin ja avaa reidet. 

Avasin tietokoneen ja asetuin koko vartalo vapisten sohvalle, kuten oli käsketty. Vilkaisin näyttöä, kun se välähti. Tietokone lähetti kuvaa mieshahmosta, jonka takaa tuli räikeää valkoista valoa niin, etten pystynyt näkemään muuta kuin hänen ääriviivansa. Ne saivat minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että hän oli puhunut aiemmin totta.

Mies istui jonkinlaisella penkillä jalat harallaan ja venytteli sulavin liikkein pitkiä käsivarsiaan päänsä päällä. Sitten hän nojautui eteenpäin ja tuki kyynärpäänsä polviinsa. Hänen siluettinsa oli hoikka ja kun siristin silmiäni, olin miltei sataprosenttisen varma, että hänen hiuksensa olivat tavallista pidemmät ja ehkä…kihartuvat, ainakin taipuisat.

-Sä oot märkä. Mä nään.

Ääni kajahti ilmoille yhtä aikaa turvakameroista ja tietokoneesta ja hätkähdin todellisuuteen. Olin ollut kuin jonkin lumouksen vallassa, kun olin katsellut edessäni olevaa hahmoa ja melkein unohtanut, mitä olin tekemässä.

Mies puhui totta. Olin hävettävän kiihottunut ja kun kuulin hänen äänensä, tunsin lisää mehua puristuvan piinattuun pilluuni. Miehen ääni oli soinnikas ja täyteläinen, ja huolettoman ystävällisen sävyn alla piili armottoman taipumatonta terästä.

Seksikäs ääni, niin jumalaisen seksikäs, mielessäni vilisti. Yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kieltää itseäni villiintymästä näin nöyryyttävässä tilanteessa, mutten voinut itselleni mitään. Odotin sohvalla lisäohjeita reidet levällään ja kun niitä ei heti tullut, vääntelehdin tuskastuneena paikoillani.

-Ja niin kärsimätön. Purista sun rintoja.

Tartuin ahneesti rintoihini ja vinkaisin. Nipistimien ja painojen paisuttamat rintani tuntuivat kipeiltä ja kireiltä, mutta kun puristin niitä, kiimainen leimahdus vavahdutti ruumistani, ja minusta tuntui kuin palavaa bensiiniä olisi levinnyt rinnoistani ihoni alle.

-Just noin. Hiero niitä.

Aloin hieroa rintojani ja jotenkin onnistuin unohtamaan, että minua käskyttävä ihminen oli rikollinen kiristäjä. Tuijotin ruutua, edessäni näkyvää siluettia ja hengitykseni alkoi kulkea huohotuksena. Purin huultani ja pyörittelin rintojani tuntemattomalle yleisölle.

-Tää on parempaa kuin mä kuvittelinkaan. Nyt hyväile ittees. Mutta älä koske pilluun.

Aloin sivellä kylkiäni ja vatsaani ja oloni alkoi olla jo sietämätön. Minua hävetti edelleen, mutta outo himo oli kasvanut paljon suuremmaksi voimaksi. En pystynyt kääntämään katsettani tietokoneesta ja keskityin täysin pitkään, kasvottomaan mieheen edessäni. Vaaralliseen mieheen, joka alisti minut tahtoonsa ja käytti minua hyväkseen. Kuvittelin hänen tummat hiuksensa rinnoillani ja jalkovälissäni. Tuon täyteläisen äänen puhuvan ihoani vasten. Pitkän vartalon painautuvan omaani vasten.

Minun olisi pitänyt vihata sitä, mitä tein. Sen sijaan halusin miellyttää. Vein käteni reisilleni ja kuljetin kynsiäni kevyesti sisäreisilläni. Tunsin orgasmin kasvavan sisälläni ja pilluni nyki ja sykähteli niin, että kiimainen ahdinkoni oli taatusti miehenkin nähtävillä.

-Multa tulee kohta!, voihkaisin tyhjään huoneistoon.

-Ei vielä, kaiuttimista kajahti.

Kiihotuin entistä rajummin ja kaarsin selkääni samalla, kun siirsin käteni sohvalle. Jos olisin jatkanut itseni koskettelua, olisin lauennut kuin maamiina – varoittamatta ja äkkiä, kielloista huolimatta. Hengitykseni kulki tiheänä ja pinnallisena ja selitin vaivalloisesti:

-Mä en pysty…koskeen itteeni, jos mä en saa tulla…

Huoneistossa kaikui soinnikas, pehmeä nauru.

-Mun pitää keksiä jotain pahempaa, kun sä vaan nautit tästä.

-En mä…mä en…, yritin aloittaa surkeana ja entistä kiimaisempana.

Tuntui, että mitä useamman sanan mies pudotteli ja mitä pitempään katsoin näytöllä näkyvään hahmoon, joka nyt nojautui penkillä taaksepäin ja asetti kätensä polvilleen, sitä syvemmälle käsittämättömään ja vieraaseen himon kurimukseen kierin. Minusta tuntui, etten tuntenut itseäni. Minusta tuntui, etten tiennyt seksistä mitään. Minusta tuntui, että olin tullut hulluksi.

-Nyt otat sen korun pois, kuului taas huoneessa.

Näpelöin sormet täristen korua ja sain kuin sainkin sen irrotettua. Silmäni painuivat umpeen ja sain tehdä kaikkeni, etten lauennut kesken kaiken. Klitorikseni tuntui valtavalta ja olin niin märkä. Märempi kuin ehkä ikinä. Liu’utin yhtä sormea vaossani aina pakaroilleni asti ja tunnustelin sohvan istuintyynyä, jolla tuntui selvä kostea lammikko.

-Näpit irti, ääni sanoi äkkiä ja sitten:

-Käytä sauvaa. Upota se oikein syvälle. Mä lähetin omaa kokoluokkaa. Saat kerrankin isoa.

Miehen äänessä kuului äkkiä terä, joka tuntui uppoavan sisuskaluihini. Hän oli kiihottunut. Todella kiihottunut. Minä kuulin sen. Katsoin silmät sumeina valtavaa punaista hieromasauvaa. Miehen täytyi valehdella. Tai sitten en koskaan ollut saanut todella suurta kullia.

Otin sauvan käteeni ja pyöräytin sitä vuotavan märässä pillussani. Tunsin jo, kuinka orgasmi värähteli ja paisui jalkovälissäni ja kuinka häpeä ja himo sekoittuivat toisiinsa, kun työnsin hieromasauvaa halukkaasti hirvittävän herkältä tuntuvaan pilluuni.

-Ota toisesta rinnasta kiinni ja vedä, kuului huoneessa.

Tönäisin sauvaa lujemmin sisääni, vedin rintaani ja huusin ääneen, kun suuri sauva upposi ahtaaseen rakooni. Pilluni ja rintani välillä tuntui kulkevan salamanisku ja jalkapohjani nousivat sohvalle. Lantioni puski ilmaan ja sormeni puristuivat kouristuksenomaisesti sauvaan, kun laukesin likaiseen, pohjattomaan orgasmiin, joka tuntui yhtä aikaa mielettömän hyvältä ja törkyisen pahalta.

-Ei riitä. Työnnä se syvälle ja liikuta sitä. Edestakaisin.

Vaikka voihkin ja vääntelehdin orgasmini kourissa, huoneessa kaikuva ääni tunkeutui aivoihini ja minä tottelin. Kliimaksini ei tuntunut loppuvan lainkaan. Sauva sisälläni tuntui seipäältä ja keinutin lanteitani ja kiemursin sen ympärillä, kun uusi huippu alkoi lähetä pelottavan nopeasti.

-Noin sitä pitää. Tää on paras show, jonka sä oot koskaan tehny. Runkkaa oikein syvälle.

Katsoin mitään tajuamatta kohti tietokoneen miltei mustaa hahmoa. Pehmeä ääni kietoutui iholleni kuin silkki ja irstas asetelma, johon tuntematon mies oli minut pakottanut, sai vereni kuplimaan pirullisen mustana ja pilluni huutamaan vapahdusta kärsimyksestään. Suljin silmäni, runkkasin ääneen parahdellen ja työnsin sauvan niin pitkälle kuin sain. Koko vartaloni kouristui, kun uusi kliimaksi iski ylitseni vihaisena salamoiden.

Vartaloni kouristui uudelleen valtavalla voimalla ja pyörähdin sohvalle selälleni, toinen jalka maassa, kun puskin punaista sauvaa sisääni kuin henkeni hädässä. Pääni nousi ilman mitään tietoista ajattelua ja pilluni sykki entistä tiukemmin, kun tuijotin vuoron perään siluettia rankaisijastani ja jalkoväliäni, johon hekumallisen mahtava tekokulli sukelsi, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun viimein lopetin, käteni oli kuin tulessa ja vaivuin voipuneena sohvalle jaksamatta edes ottaa hieromasauvaa sisältäni.

-Bravo, Emilia, korvissani kaikui ja sitten näyttö pimeni.

Puhelimeni hälytti ja sain tekstiviestin. Jaksoin hädin tuskin nostaa kännykän silmieni tasalle.

Lahjaksi saat turvakameran tallenteen sun esityksestä. Kamerastahan sä näät itekin.

En osannut ajatella mitään muuta kuin että jostain syystä olin pettynyt, ettei mies ollut puhunut minulle enempää.

KIINNOSTUITKO TARINASTA? KOSTON VOI OSTAA ÄÄNI- TAI E-KIRJANA USEISTA KANAVISTA, ESIM. ADLIBRIKSESTÄ.

SAMASTA OSOITTEESTA LÖYDÄT JUONIKUVAUKSEN.