MEKAANIKKO 3

Tuntui kuin päälleni olisi kaadettu ämpärillinen jäävettä. Tonin ääni oli hiukan outo, Kristianin silmät kipinöivät paheellisesti ja hänen huulensa mutristuivat tavalla, josta tiesin hänen pidättelevän naurua. Avuton häpeä valui suoniini. Mitähän Toni oli nähnyt? Hän ei seissyt aivan lähellä takanani, eikä ollut korkojeni vuoksi minua paljon korkeammalla. Lisäksi minulla oli pitkä takki…Enkähän minä seurustellut Tonin kanssa.

Vihasin analyyttistä pettäjän ääntä, joka oli äkkiä herännyt taas eloon ja laskeskeli riskejä ja mahdollisuuksia kuten silloin kauan sitten. Nykäisin vaaleanruskean talvitakkini kiinni ja tokaisin Tonille:

-Totta kai. Mennään.

Toni ei ehtinyt kissaa sanoa, kun kiidin jo kohti miehen Toyotaa. Se ei ollut Mercedes-Maybach eikä todellakaan Continental Mark II, mutta huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Treffikumppanini seurasi minua hetken päästä perässä, ja kun hän työntyi ratin taakse, hän virnisti minulle:

-Onko sulla kiire? Mä oon otettu. Susta ei oikein ota selvää.

Ja sitten:

-Mä jo ajattelin, että mä aistin tossa äsken jotain…hmm…kipinää. Mutta Kristian mainitsi, että te ootte vanhoja kavereita lapsuudesta asti.

Naurahdin teennäisesti ja puristin kynteni onnettomana kämmeniini. Ensin unohdin treffini, söin itseni täyteen juuri ennen h-hetkeä ja sitten en päässyt edes ovesta ulos menemättä täysin sekaisin miehestä, joka ei ollut treffikumppanini. Todella tyylikästä. Yritin pysyä hiljaa, mutta oloni oli niin kiusaantunut, että minun oli pakko yrittää keksiä jotain.

-Joo. Kristianilla on ollu vähän vaikeaa ja me…me juteltiin siitä vähän ennen, kuin sä tulit hakeen mua. Siksi mä…jos sä näit sen…siksi mä silitin sen poskea.

Heti kun valheet tulivat, tunsin häpeän kaivautuvan vielä syvemmälle. Jäykistyin paikoilleni ja ristin jääkylmiltä tuntuvat sormeni yhteen. Kristian oli kertonut puolitotuuden, mutta minä olin valehdellut. Yksi vuorokausi ja valehtelin Kristianin vuoksi. Taas.

-Kiva päästä Uomaan. Mä tietysti maksan oman…, jatkoin haparoivasti.

-Höpöhöpö. Et tietenkään maksa. Mä kutsuin sut ja mä maksan.

Juttelimme niitä näitä autoista, säästä ja Tonin tyttärestä – Toni oli ollut nuorena muutaman vuoden naimisissa ja hänellä oli kymmenvuotias tytär. Päätäni kiristi epämukavasti, kun yritin pysyä keskustelussa kärryillä. Onneksi matka ei kestänyt kauaa ja vedin viileää kevätilmaa keuhkoni täyteen, kun nousin ulos autosta.

Uoma oli sisustettu maanläheisin värisävyin ja pehmeästi hehkuvin lampuin, jotka loivat lämmintä ja intiimiä tunnelmaa muutoin moderniin ja vähäeleiseen tilaan. Meidät ohjattiin yhteen loosiin ja nyökkäsin helpottuneena, kun minulle ehdotettiin lasillista samppanjaa. Toni kysyi kuulumisiani ja heti, kun avasin suuni, sieltä purkautui ihastunut selvitys Continentalista.

Muistin auton värin, sitten samanväriset silmät, Välimeren. Aloin puhua edelliskesäisestä reissustani Kreikkaan. Siitä päädyin jotenkin selittämään, kuinka olin joutunut lääkärille nyrjäytettyäni nilkkani vanhoilla mukulakivikaduilla. Ehdin suoltaa monologiani melkein pääruokaan asti, kunnes lopulta tajusin höpöttäväni alitajuntani ohjaamana mitä sattui. Napsautin suuni kiinni ja hymyilin leveästi.

-Anteeksi. Mä oon vähän hermostunu, valehtelin häikäilemättä – taas.

Toni virnisti valkoiset hampaat välähtäen.

-Ei se mitään. Sä kerrot elävästi, ja mä voisin ihan hyvin vaan kattoa sua koko illan.

Hymyilin entistä leveämmin, mutta jos olin aivan rehellinen itselleni, kohteliaisuus  oli hiukan liian sokerinen minun makuuni. Suutuin itselleni heti. Mikä sinun makuusi sitten on? Naimisissa oleva mies, joka riisuu sinua katseellaan ja koskettelee sinua intiimisti, kun on lähdössä toisen naisen – huom. ei vaimonsa – kanssa treffeille? Totta kai. Sehän on täysin normaalia, ivasin itseäni ja keihästin haarukkaani peuraa melkoisen kovin ottein.

Kuin mielikuvitukseni olisi loihtinut Kristianin esiin, näin baaritiskillä äkkiä hänen tumman päänsä. Ei. Ei helvetti voinut olla totta. Räpäytin silmiäni, sitten pyyhkäisin niitä, mutta näky ei kadonnut. Jotain vaaleaa vilahti miehen olkapään tasolla ja näin pitkät, viljanvaaleat, kiiltävät hiukset. Nainen kääntyi, ja niin kuin olin kuvitellutkin: se oli Silja.

Kristian oli iskenyt kyntensä vuokranvälittäjäänsä ja minun ystävääni. Tarjoilija ohjasi paria meitä kohti ja minua kuvotti. Halusin sylkäistä suussani pyörivän peuran lautaselleni ja rynnätä ulos. Hittoon Toni, Uoma, treffit.

Silja jutteli Kristianille vilkkaasti kasvot tämän puoleen kohotettuina, mutta Kristian näki minut. Mies seisahtui loosin kohdalle, johon tarjoilija heitä viittoi ja liukui sitten penkille, josta hänellä oli suora näköyhteys minuun. Se oli itse asiassa etikettivirhe, ja olin melko varma, että Kristian tiesi sen – varsinkin, kun hän oli asunut Suomea vanhoillisemmassa Etelä-Saksassa niin kauan. Silja ei näyttänyt kuitenkaan huomaavan mitään, ja hän oli juuri aikeissa pujottautua omalle puolelleen, kun hän huomasi minut.

-Pirita! Kato mikä sattuma! Ja Toni, hauska nähä. Mitä sä tykkäät sun kolmiosta?

Olin aina pitänyt Siljasta, mutta nyt persoonallisuuteni oli muuttunut silmänräpäyksessä pelottavalla tavalla. Minusta tuntui siltä, että voisin kuristaa ystäväni yhtä kylmäverisesti kuin Bostonin kuristaja. Helposti. Kunhan olisin kiduttanut häntä ensin. Sain loihdittua kireän, pienen hymyn huulilleni, mutta en sanaa suustani. Vilkaisin Toniin, joka hymyili Siljalle ja selitti jotain iloiseen sävyyn. Mies huomasi Kristianin ja tervehti tätä taas.

Kieltäydyin katsomasta Kristiania. Sen sijaan tuijotin raivoissani syliini. Mies oli saanut minut unohtamaan treffit, joita olin vielä muutama päivä sitten odottanut innolla, ja nyt hän vielä tunki samaan ravintolaan, viereiseen pöytään, ystäväni kanssa. Sävähdin, kun muistikuvat eteisen tapahtumista lehahtivat lävitseni ja tunsin Kristianin kosketuksen säärelläni ja reidelläni yhtä elävästi, kuin hänen sormensa olisivat vieläkin painautuneet ihoani vasten. Minusta tuntui, kuin historia toistaisi itseään kammottavalla tavalla.

-Sori, mä en häiritse teitä enempää, Silja sanoi äänellä, josta paistoi äkillinen epävarmuus.

En edelleenkään nostanut päätäni, sillä silmissäni tuntui jotain tuskallisen kosteaa. Haparoin veitsen takaisin käteeni ja keskitin katseeni Tonin paidannappiin, kun sanoin:

-Mä oon jo aika täynnä.

-Eksä tykkää siitä? Sähän oot syöny vaan puolet.

-Eiku tää on tosi hyvää, mutta…Mä menin syömään päivällä ehkä liikaa. Mä säästän jälkiruokaa varten.

Sekin vielä. Helvetin jälkiruoka. Olisin halunnut paeta paikalta heti, mutta minkään valtakunnan kohtausta en aikonut järjestää. Toni jatkoi pääruokansa kanssa tyytyväisenä ja jutteli tyttärensä koulunkäynnistä, haaveistaan ostaa isompi Toyota, sisustamastaan makuuhuoneesta. Sanat lipuivat korviini yhdentekevinä ja tuskin ymmärrettävinä, ja ynähtelin vastaukseksi lyhyitä lauseita tai yksinäisiä joo-sanoja.

Sitten kiusaus kävi sietämättömäksi. Se oli alkanut pienenä kutinana, mutta lopulta se takoi suonissani kuin tuhannet vasarat, ja sitä oli mahdotonta sivuuttaa. Taistelin vielä vähän aikaa, mutta kun saimme eteemme jälkiruoan – jotain, jossa oli tyrniä ja vaniljajäädykettä – nostin katseeni nähdäkseni Kristianin.

Järkytyin niin, että pudotin lusikan sormistani. Turkoosinvihreät silmät vaelsivat kaula-aukossani ja rinnoillani, ja kuulin vaimean hmmh-äänen, kun Kristian vastasi Siljan rupatteluun. Siinä samassa mies ilmeisesti vaistosi, että tuijotin häntä, ja hänen silmänsä nousivat silmiini.

Ei minkäänlaista noloutta tai häpeää – tietenkään. Kristian hymyili minulle silmät kimaltaen ja kohotti hiukan kulmiaan samalla, kun hänen vasemman kätensä etusormi lähti kulkemaan pitkin varrellisen vesilasin huurteista pintaa. Vilkaisin hengitys salpautuen sormea ja olin varma, että tunsin sen viileän kosteuden kuumottavalla ihollani. Kyllä. Se kulki pitkin rintani kaarta, pyörähti kireäksi nupuksi kiristyneellä nipukallani ja liukui sitten solisluulleni.

Niin hävytöntä. Tämä ei ole oikein.

Kristianin katse hehkui kuin pedolla, ja äkkiä hän työnsi sormensa veteen. Syvälle. Silja kikatti, Kristian sanoi jotain humoristisella äänellä, ja hänen sormensa työntyi vielä syvemmälle. Jalkovälissäni kipinöi ja se sykähti rajusti. Purin hampaani yhteen, jotten olisi voihkaissut.

Halusin lopettaa sen. Halusin huutaa hänelle, että se mitä hän teki oli törkeää. Halusin katsoa Tonia. Halusin tehdä mitä tahansa muuta kuin tätä.

Sen sijaan seurasin kuin nälkäinen hai, kuinka Kristian nosti sormensa vedestä. Mies kommentoi jotain Siljalle irrottamatta silmiään minusta, pyöritteli vedestä poimimaansa jääpalaa sormissaan ja vei sen sitten huulilleen.

Hän imaisi. Minä aloin vapista. Ihan todella vapista.

Hän työnsi jääpalan hampaidensa väliin ja murskasi sen yhdellä tehokkaalla puraisulla. Samalla hetkellä, kun jääpala hajosi, selkäni nytkähti kaarelle, huuleni avautuivat ja silmäluomeni putosivat raskaina seuraamaan, miten Kristianin kieli nuolaisi huulia samalla, kun hänen silmänsä porasivat niin syvälle silmiini, että hän näki taatusti jokaisen mustassa, syntisessä sielussani laukkaavan demonin.

Silja lörpötteli jotain, ja kun hän ei ilmeisesti saanut mieleistään vastakaikua, hän kuului tivaavaan Kristiania nimeltä. Mies joutui irrottamaan otteensa minusta. Minä hain lusikkaani pöydältä pää tyhjänä ja vartalo niin täynnä eläimellistä himoa, että mieleni teki juosta vessaan helpottamaan oloani. Välittömästi.

-Ootko sä kunnossa? Ihan kuin sä tärisisit. Et kai sä oo tulossa kipeäksi?, Toni kysyi huolestuneella äänellä.

-Ei tässä mitään. Mulla on vaan vähän…kylmä, vastasin pakotetun tasaisella äänellä.

Lisää valheita. No. En minä oikein voinut kertoa totuuttakaan – että mies toisessa pöydässä oli flirttaillut minut niin kiimaiseksi, että pelkäsin kastelevani mekkoni. Yritin saada itseni takaisin normaalille radalleni ja edes yhtä järjellistä ajatusta esiin sekasortoisista aivoistani. Sitten muistelin, mitä Toni oli sanonut. Karautin kurkkuani, suoristin selkääni ja kysyin epätoivon värittämällä äänellä:

-Esittelisitkö sä sen uuden makuuhuonees mulle?

_____________________________________

Kello oli viisi seuraavana aamuna, kun palasin mieli matalana elämäni ehkä surkeimmilta treffeiltä. Sitten totesin, että ehkä-sanan voisi jättää pois. Jos nainen palasi treffeiltä tuomisinaan pelkästään häpeää, katumusta ja kyyneleitä, treffit olivat aivan varmasti maailmanluokan pohjanoteeraus.

Olimme juoneet Tonin luona jonkin verran, ja kun oli koittanut hetki, jota mies oli epäilemättä odottanut innolla, minä olin antautunut, kuten olin antanut ymmärtää. Mies oli ollut hellä, hän oli liu’uttanut mekon päältäni, ihaillut sukkanauhavyötäni, kehunut minua kauniiksi. Hän oli tehnyt kaiken aivan oikein.

Olin kellahtanut sohvalle hänen alleen, tuijottanut kattoon, pyöritellyt vaaleita suortuvia sormissani ja yrittänyt keskittyä. Toni oli työntänyt kielensä suuhuni, kuljettanut suutaan rinnoillani ja yrittänyt houkutella aiemmin litimärkänä kitunutta jalkoväliäni innostumaan. Se ei ollut onnistunut. Onneksi vanha, toisen miehen aikaansaama kosteus hämäsi häntä.

Olin sulkenut silmäni, mutta avannut ne välittömästi uudelleen, kun turkoosinvihreä katse ja Kristianin kosketuksen tuntu olivat yrittäneet uida tajuntaani. Toni oli rullannut kondomin mukavankokoisen kullinsa ympärille, työntynyt sisääni ja nainut kiihkein murahduksin, kun minä olin puristanut hänen harteitaan. Ja sitten…sitten hän oli lauennut nautinnollisesti ähisten.

Minä en ollut tuntenut mitään. Olin ollut aivan turta, enkä voinut uskoa, että olin epätoivoisen uhman vallassa mennyt panemaan miestä, jota kohtaan en tuntenut yhtään mitään. Olin tuntenut itseni typeräksi, oikuttelevaksi teinitytöksi. Olin hävennyt, miten olin herättänyt Tonissa turhia toiveita. Sitten olin vielä kauhukseni alkanut itkeä.

Holtittomat nyyhkytykset olivat vapisuttaneet vartaloani, ja Toni oli kysynyt hämmentyneenä ja pelästyneenä, oliko hän tehnyt jotain väärin. Minä olin puistellut päätäni saamatta sanaa suustani. Kun selvisin hiukan naurettavasta kohtauksestani, olin kömpinyt pystyyn ja selittänyt nöyryytettynä:

-Mä en oo varmaan päässy vielä mun eksästä yli. Tai jotain. Tää on tosi noloa.

-Mutta etkö sä eronnu siitä jo aikaa sitten?

Kyllä. Kuusitoista vuotta sitten.

-Jotkut asiat vain ottaa aikansa, vastasin poskiani pyyhkien.

Päässäni räjähti soimaan pahantahtoinen nauru.

Älä muuta sano.

-Mä oon tosi pahoillani, selitin Tonille.

Mies oli ollut todella suloinen. Hän halasi minua ja alkoi kertoa omasta avioerostaan. Siinä meni pitkään. Sitten juttelimme minun ja Kristianin suhteesta. En maininnut Kristiania nimeltä, mutta sain pirullista tyydytystä, kun Toni äännähteli inhoten Kristianin käyttäytymiselle. Lopulta alkoi olla myöhä, nauttimani alkoholi alkoi painaa silmiäni, ja aivan kuin en olisi jo pilannut Tonin iltaa tarpeeksi, nukahdin hänen sohvalleen.

Kun olin herännyt, asunto oli ollut pimeänä. Olin laittanut Tonille viestitse anteeksipyynnön ja ilmoituksen, että olin lähtenyt kotiin.

Kun kopistelin kotiin, talo oli mykkä, pimeä ja sulkeutunut. Kristian tuskin oli vielä tullut. Hän ei taatusti itkisi, vaan nauttisi Siljan hoikasta, pienestä vartalosta hyvällä omallatunnolla.

Menin keittiöön, avasin jääkaapin ja söin sen valossa kylmää chili con carnea suoraan kattilasta. Nuolaisin lusikkaa ja otin esiin vissypullon, jota painoin hetken aikaa otsaani vasten. Kun olohuoneen ja keittiön välinen ovi äkkiä avautui, hätkähdin niin että pullo putosi kädestäni ja rikkoutui räsähtäen keittiön laattalattialle.

Toljotin lasinsiruja ja vettä lattialla käsittämättä ensin mitään, mutta sitten viha ja järjetön mustasukkaisuus syöksyivät suoniini. Se saatanan kusipää oli tuonut Siljan tänne. Minun kotiini. Nostin katseeni ja näin Kristianin astelevan luokseni silmät viiruina ja suu niin tiukasti yhteen puristuneena, että se oli hämärässä pelkkä tumma viiva.

-Oliko hauskaa?, hän kysyi käheällä, vaimealla äänellä.

Miehellä oli yllään tiukka, valkoinen t-paita, joka hyväili hänen upeaa, miehekkääksi kasvanutta ylävartaloaan ja ruudulliset pyjamahousut. Hän näytti uskomattoman seksikkäältä ja…Pysäytin kielletyt ajatukset heti alkuunsa ja pohdin sen sijaan, olisiko hän pukeutunut tuolla tavalla, jos…Paitsi ehkä hän oli juuri vetänyt vaatteet päälleen.

-Niin kauan kuin sä nukut täällä alakerrassa, sä nussit muualla, sanoin kylmästi, vastaamatta kysymykseen.

Mies hiipi lähemmäs, eikä edes vilkaissut jalkoihinsa, kun hän astui ensimmäisten lasinsirujen päälle. Näin, kuinka lasin sekaan tihkui verta, mutta kun katsoin taas Kristianin kasvoihin, hän ei näyttänyt reagoivan mitenkään.

-Mee herättään Silja. Se saa lähteä nyt, sanoin vavahtelevalla äänellä.

-Silja ei oo täällä.

Helpotus oli niin valtava, että minua huimasi, mutta sanani tihkuivat ilmoille katkerina ja kovina.

-Ai sä sait siitä jo tarpeeksi. No ei muuta ku uutta putkeen. Ota nyt kaikki ilo irti, kun sun vaimo ei oo täällä. Paitsi eihän sua sen läsnäolo hidastais, eihän? Sä vitun saasta meet hetken mielijohteesta miten huvittaa ja…

-Suu. Kiinni. Sä et tiedä musta mitään, Kristian sähähti kulmikkaalla, vihaisella äänellä, jonka pinnan alla poreili jokin voimakas tunne, mutta olin niin surkean iltani ja raastavien tunteideni lyömä, etten jaksanut kuunnella.

-Mä en pidä mun suuta kiinni. En enää. Ja mä tiedän kaiken, mitä tarvii. Mä näin ja kuulin tänään kaiken tarpeellisen. Sä oot sairas. Kuuletko sä? Sairas! Eikö sun pitäis tajuta se? Sä kun oot vielä lääkäri! Tai ehkä sä et ookaan. Sä oot niin hyvä valehteleen ja teeskenteleen, että sä oot voinu keksiä sun tutkinnonki. Ja Lääkärit ilman rajoja. Vittu mikä neronleimaus! Siinä vasta onki iskukeino!

Tiesin puhuvani mitä sattui, mutta en välittänyt vähääkään. Viimeiset sanat jäivät roikkumaan ilmaan kuin jääpuikot, ja Kristian astahti taaksepäin kuin häntä olisi lyöty. Epävarmuus valahti lävitseni kylmänä ja epämukavana. Olinkohan mennyt liian pitkälle?

-Mä voisin yrittää selittää, mutta se taitaa olla turhaa, Kristian sanoi tuskin kuuluvasti.

Syntyi uhkaavalta tuntuva hiljaisuus. Sitten hän liikahti, painoi koko ajan avoinna olleen jääkaapin oven kiinni ja tarttui hiukan kauempana olevaan keittiöjakkaraan. Kun se oli vieressäni, hän astui melkein kiinni minuun, ja hänen kätensä laskeutuivat vyötärölleni ja tunnustelivat kylkiäni ja lantiotani. Yritin kiemurrella irti, mutta pyörryttävä heikkous valui raajoihini ja mitä enemmän kiemurtelin, sitä enemmän petturimainen vartaloni innostui ja halusi lisää. Olin kuullut vihan ja rakkauden rajan olevan häilyvän, mutta himon ja vihan välinen raja se vasta epäselvä olikin. Suustani pääsi pelkkää onnetonta puhinaa, kunnes sain henkäistyä nopeasti:

-Mä en sun selityksiä kuuntele…

-Ei tarvi. Tehdään tää tavalla, jota säkin ymmärrät, Kristian murahti.

Kristian löysi sen, mitä hän oli etsinyt ja nykäisi pukuni vetoketjun alas. Silmäni laajenivat, kun kovat kädet kiskoivat mekon päältäni ja jäin tuijottamaan miestä silmiin kuin peura ajovaloissa. Kultaiset pilkut Kristianin silmissä hehkuivat hämärässäkin kuin kekäleet, ja hän sanoi:

-Puhutaan hetki sun moraalista. Sä et vastannu mun kysymykseen. Oliko sulla hauskaa?

Hänen silmänsä laskeutuivat rinnoilleni, jotka nousivat ja laskivat äkillisesti kiihtyneen hengitykseni tahdissa, ja joiden nipukat sojottivat paljastavan kovina ja paisuneina. Selkäni painautui viileää työtasoa vasten, reiteni alkoivat vapista ja veri jyrisi korvissani niin kuurouttavasti, että tuskin kuulin, kun kuiskasin:

-Painu vittuun.

Kristianin silmät välähtivät, hän kumartui alas, ja yhtäkkiä hän painoi käteeni suuren lasinsirpaleen.

-Siinä. Tää on sulle. Iske tällä, jos sä et halua sitä, mitä mä seuraavaksi teen. Koska mä en saatana välttämättä näe tai kuule  enää mitään.

-Mikä helvetti sua vaivaa?, henkäisin.

Ne olivat ne kuuluisat viimeiset sanat. Kristian painoi suunsa huuliani vasten, ja minä upposin kuin Titanic. Hän kupersi vasemman kätensä rintani ympärille, painoi toisen takaraivolleni, houkutteli suuni auki ja tutki sen pehmeää kosteutta tavalla, jota saattoi kuvata vain vihaiseksi. Vihaiseksi ja määrätietoiseksi.

Vaikka Kristianin otteet olivat kovat, vartaloni napsahti välittömästi kaarelle miestä vasten, käteni lennähtivät hänen niskahiuksilleen ja suuni ahnehti ja kerjäsi sanoitta lisää pyörremyrskyn kaltaisia hyväilyjä. Se kaikki tuntui vielä paljon paremmalta kuin olin muistanut. Niin paljon paremmalta. Eikä se riittänyt mihinkään. Kohottauduin varpaisilleni, hieroin kiimasta kovia rintojani miehen rintaan, ja kun Kristian puraisi alahuultani, parahdin ääneen.

-Nyt. Kerrohan. Annoitko sä Tonille?, mies kysyi pehmeästi keittiön hämärässä.

Hänen kätensä irtosi rinnaltani, vaelsi kevyesti pitkin vatsaani ja hänen toisen kätensä peukalo liukui pitkin huuliani. Kysymys imeytyi hitaasti villistä himosta sumeisiin aivoihini ja yritin änkyttää:

-Se…se oli…virhe…

Kristianin käsi kulki sukkanauhavyöni alla niin, että hengitykseni vaikeutui entisestään ja muuttui vaivalloiseksi huohotukseksi.

-Tiedäksä…Toi kuulostaa vähän…selitykseltä.

Miehen hiljainen ääni oli niin terävä, että se tuntui tekevän viiltoja iholleni. Hänen sormensa siirtyivät sukkanauhoilleni ja irrottivat ne näppärästi sukista.

-Ei se…mä olin…vihainen.

Kristian nykäisi mustat, läpikuultavat stringit reisilleni ja sitten alas. Kun hän näki pienen, vaalean kolmion häpyni päällä, hän hymyili miltei julmasti ja painoi kätensä sen päälle. Silmäni kääntyivät nurin ja kurkustani karkasi käheä voihkaisu.

-Mä tarkistan vielä. Sä makasit ihan vasta toisen miehen kans, Kristian miltei kuiskasi.

-Niin. Mutta…, aloitin vartalo vapisten ja ajatukset epäselvänä mössönä päässäni.

-Ja nyt sä kiemurtelet siinä kuin narttukissa kiima-aikaan. Mitähän susta vois ajatella? Hmm?, Kristian kysyi pirullisen lempeästi.

Hän kuljetti toista kättään taas rinnoilleni ja nipisti nännejäni. Nieleskelin sanattomana, enkä miehen sanoista huolimatta pystynyt liikahtamaan paikaltani milliäkään. Kristian liu’utti häpyäni vasten painautuneen kätensä jalkoväliini ja pusersi kosteutta vuotavan pilluni käteensä, kuin pesään. Suuni avautui, silmäni sulkeutuivat ja kuulin ähkiväni kimeällä kurkkuäänellä nautinnosta, joka oli yhtä aikaa puhdasta ja silti niin syntisen likaista.

Kristian ohjasi toisen sääreni vieressäni olevan jakkaran yhdelle askelmista niin, että jalkovälini avautui hänelle röyhkeän kutsuvasti, ja peruutti hetkeksi. Hän silmäili himosta kireää vartaloani, avoimena ja avuttomana huohottavaa suutani, puoliummessa roikkuvia silmäluomiani –  ja kurottautui taakseni sytyttääkseen työtason valon.

Sitten hän painautui viimein kiinni minuun ja pujotti toisen kätensä hiusteni lomaan. Hän puraisi korvanlehteäni ja kuljetti toista kättään pitkin rintani kaarta, kylkeäni ja hyväili sitten reittäni, joka oli tuettu auki.

-Nyt mä kysyn muutaman kysymyksen lisää ja sä vastaat, hän huokaisi korvaani ja suuteli sitten olkapäätäni.

Tajusin hädin tuskin, että hän puhui. Käteni lipuivat leveällä selällä, tunkeutuivat valkoisen t-paidan alle ja tunsin lasin raapivan Kristianin ihoa, kun kädessä edelleen puristamani sirpale liukui yhä ylemmäs sormieni mukana.

-Toi ei riitä, Kristian kuiskasi ja siveli sormillaan takareiteni herkkää ihoa.

Sitten hän lisäsi:

-Sä isket niin, että tekee kipeää.

-E-en mä…

Miehen käsi palasi avoimena odottavaan jalkoväliini, ja tunsin parin sormen liukuvan mahlaisen paksua nestettä täynnä olevissa poimuissani. Pilluni sykähteli niin, että polveni tärisivät ja ylävartaloni nyki Kristiania vasten. Painoin kasvoni tiukasti valkoista, puuvillan peittämää rintaa vasten ja nyyhkäisin:

-Kristian…

-Erinomaista. Sä sentään tiedät, että mä en oo Toni.

-Tietenki…

-Shh.

Tunsin sormenpäiden koskettelevan liukkaita häpyhuuliani kuin perhosten siipien. Keinautin epätoivoisena lantiotani, jotta saisin Kristianin sormet taas syvemmälle ja puserruin niin lähelle hänen vartaloaan kuin pystyin. Minusta tuntui, kuin olisin katsonut pohjattoman mustaan kaivoon, johon olin pian aikeissa sukeltaa.

Kristianin suu hengitti kaulaani vasten, hänen kätensä puristi hiuksiani ja kun työnsin lantiotani uudelleen ja vaativammin hänen lantiotaan vasten, tunsin kuinka kova hän oli. Pyjamahousujen alla tuntui valtava kohouma. Sitä minä tarvitsin, ajattelin hajanaisesti ja miltei vihaisena siitä, ettei Kristian ollut jo ottanut minua. Mies naulitsi minut tiskipöytää vasten lantiollaan ja sitten hän ujutti sormensa viimein syvälle vakooni.

Suuni avautui entisestään, ja voihkaisin miehen rintaa vasten sokeana, mykkänä ja kuurona kaikelle muulle paitsi sille, mitä olimme juuri tekemässä. Mitä Kristian oli tekemässä minulle. Yksi sormi hieroi klitoristani niin, että musta usva ui silmieni taakse, ja uskomattoman ihanat säteet säntäilivät pitkin vartaloani rintoihini, selkärankaani, reisiini. Vartaloni alkoi kiertyä, hieroa itseään suurta vartaloa vasten, kerjätä huomiota.

-Sä olit aina niin helvetin herkkä, Kristian mutisi kaulaani vasten.

Sitten hän liu’utti suunsa poskelleni ja siitä suulleni.

-Nyt sä kerrot…, mies aloitti, kun hänen sormensa liukuivat häpyhuulieni välissä, kuin harkiten jotain.

Hän työnsi kaksi sormeaan sisääni niin nopeasti ja rajusti, että kirkaisin tukahtuneesti. Pilluni puristui lujasti sormien ympärille, sähköinen mielihyvän aalto vyöryi ylitseni ja koko kehoni jännittyi odottamaan. Siitä se lähti. Hyppäsin kaivon reunalta ja sukelsin kohti mustaa, pohjatonta syvyyttä.

-Tuntuiko se yhtä hyvältä kuin tää?, Kristian tiedusteli huuliani vasten, veti sormiaan ulospäin ja työnsi ne uudestaan juurta myöten pilluuni.

En ymmärtänyt, mitä hän kysyi ja huohotin surkeasti, hikikarpalot otsallani:

-Mitä…? Mitä…?

-Toni. Kun se pani sua. Tuntuiko se yhtä hyvältä kuin tää?

Kristianin ääni oli karkea. Hän survaisi sormensa uudelleen sisälleni.

-Ei. Ei…, myönsin avuttomasti ja väänsin lantiotani kiihkosta sekavana, kun sormet sisälläni koukistuivat ja saivat g-pisteeni liekehtimään.

-Tuliko sulta?, mies murisi ja käänsi sormiaan sisälläni, ennen kuin veti niitä ulos ja työnsi ne taas sisääni.

En kyennyt enkä ehtinyt vastaamaan, kun jo uusi kysymys iski suutani vasten.

-Olitko sä yhtä märkä sille?

-Tämmönen vuotava kiimavittu?

-Oliko tää eka kerta?

-Annatko sä sille uudestaan?

Vihaiset, sihisevät kysymykset syöksyivät sisääni, uskomaton kiimani kasvoi uusiin ulottuvuuksiin ja kiidin loputtoman syvän kaivon sysimustissa laineissa. Kristianin sormien liike nopeutui, hän painoi peukaloaan kevyesti klitoristani vasten ja tajusin vaistonvaraisesti, että nautinnosta vavahteleva vartaloni hajoaisi hetkellä millä hyvänsä.

-Vastaa!, Kristian ärähti korvaani.

Hänen kätensä puristi hiuksiani niin, että silmissäni säkenöi, hänen sormiensa liike pysähtyi ja hänen hengityksensä kulki raskaana huuliani vasten. Kyyneleet alkoivat vuotaa ripsieni välistä ja sopersin:

-Ei…ei…ei…älä lopeta. Ei. Ei kaikkeen.

-Eli tää ei ollu eka kerta.

Mies työnsi sormensa taas sisääni ja kirkaisin:

-Oli! Ei…ei aiemmin.

En tiedä, miten se tapahtui, mutta äkkiä olin keittiön työtasolla. Kristian näykki ja suuteli rintojani ja olkapäitäni kuumeisesti, rusensi suunsa sitten suulleni rankaisevalla voimalla, ja hänen sormensa työskentelivät sisälläni niin, että järkeni pimeni lopullisesti. Syöksyin kaivon pimeydessä kuin ammus, pyörin ja heittelehdin siellä hallitsemattomasti, ja sitten pimeys ympärilläni räjähti täyteen sokaisevaa valoa, joka tunkeutui jokaiseen soluuni.

Keittiössä kaikuva ulinani oli kaukana inhimillisestä. Se kiersi huonetta, kiipesi pitkin seiniä ja karkasi toisiin huoneisiin, ja minä hajosin kuin korttitalo Kristianin sylissä. Kiemurtelin miestä vasten loputtomalta tuntuvan ajan, mutta sitten tunsin, kuinka minua työnnettiin taaksepäin.

Kristian irrottautui minusta kasvot tyydyttämättömästä kiihkosta kireinä ja hän sanoi:

-Sä tuut pyytään. Kauniisti. Sä pyydät anteeksi ja sitten sä pyydät kauniisti, että mä nussin sua.

Hän piti tauon, kun haukoin vielä henkeäni pystymättä puhumaan ja lisäsi hiljaa:

-Mutta et tänään. Sä oot jo saanu munaa tänään. Se saa riittää.

Niine hyvineen hän kääntyi, potkaisi lasinsirut jalastaan kuin ärsyttävän paperiroskan, käveli olohuoneen ovelle ja sulki sen takanaan täysin äänettömästi.

_________________________________

Makasin sängyssäni käpertyneenä sikiöasentoon ja yritin päästä ylös. Se ei onnistunut, vaikka kello oli jo yli kymmenen. Taas.

En ollut saanut silmällistäkään unta sen jälkeen, kun olin pudottautunut keittiön työtasolta alas ja siivonnut alastomana lattialta ensin veden ja lasinsirut – ja sitten veriset jäljet, jotka johtivat aina olohuoneen ovelle saakka.

Häpesin itseäni miltei yhtä hartaasti kuin teini-iässä. Tonin kanssa makaaminen oli jo oma lukunsa, mutta että minä sitten…Muistin kiihkon, kiiman ja räjähtävän mielihyvän, jonka olin löytänyt Kristianin sylissä ja hieroin silmiäni. Sellainen orgasmi. Uskomaton, luut sulattava, aivot räjäyttävä orgasmi. Ilman, että mies oli edes nainut minua.

Muistin puheeni. Olin ollut todella törkeä suustani – varsinkin, kun olin epäillyt Kristianin lääkäriuraan liittyviä asioita. Nöyryytystäni ei parantanut yhtään se, että olin tullut paljastaneeksi kiusallisen selvästi, kuinka mustasukkainen ja katkera olin.

Mutta miksi Kristian oli ollut niin vihainen? Oliko se johtunut puheistani? Ei. Hän oli ollut oudolla tuulella jo, kun oli tullut keittiöön. Ja silti – mikään ei muuttanut tiettyjä tosiasioita. Kuten sitä, että hän oli säätänyt Siljan kanssa ja että hän oli naimisissa. Miten hän saattoi käyttäytyä, kuin olisi uhri tässä kuviossa?

Puhelimeni värinä herätti minut ajatusteni kaaoksesta. Vilkaisin näyttöä ja nielaisin pahaa makua suustani, kun näin Siljan nimen. Minulla ei ollut vieläkään tietoa, mitä Kristianin ja Siljan välillä oli tapahtunut, mutta jos mies oli kerran pyytänyt häntä ulos…

Ennen kuin ehdin kiduttaa itseäni lisää, painoin vihreää luurin kuvaa ja vastasin ykskantaan:

-Moi.

-Moi.

Siljan ääni kuulosti tavallista vaisummalta.

-Miten sulla meni treffit?, hän kysyi selvästi apealla äänellä.

-Ne oli kauheet. Toni on kiva ja kiltti ja komeakin, mutta…en mä vaan syty. Ja silti mä menin sänkyynki sen kans. Surkeinta seksiä ikinä, tunnustin itseironisella äänellä.

Siljalta pääsi vaimea nauru.

-Sä sentään pääsit sänkyyn.

Syntyi hiljaisuus, kun informaatio upposi aivoihini, ja mielihyvä ryhtyi karjumaan rinnassani kuin leijona. Halusin potkaista itseäni, mutta se ei olisi taatusti auttanut mitään, vaikka olisi ollut fyysisesti mahdollistakin. Yritin kuulostaa niin myötätuntoiselta, kuin mihin näyttelijänkykyni riittivät.

-Mitä tapahtui?, kysyin varovaisesti.

-Voi jeesus. Mua nolottaa niin hirveesti. Kyllähän sä tiedät, miten…no onhan se Kristian ihan helvetin seksikäs…ja mä…se oli tosi ystävällinen ja hurmaava, kun me tehtiin ne paperit…

Sen minä kyllä uskoin, ajattelin happamana.

-No mä taisin innostua vähän liikaa ja pyysin sitä ulos sitten myöhemmin samana päivänä. Se vastas, että sillä on muuttohommia, mutta mä…mä selitin jotain, että sen pitää tutustua kaupunkiin. Se kertoi, että se on syntyperäinen hämeenlinnalainen ja voi vittu, että mä tein ittestäni hölmön. Mä lähetin sille jotain ihme epätoivosia viestejä ja sellasen typerän selfien – tiedäksä, rintavakoa ja mutruhuulta ja kaikkee…vaikka se anto kaikki signaalit, että sitä ei kauheesti kiinnosta. Se suostu lopulta varmaan kohteliaisuuttaan.

Silja kuulosti siltä kuin olisi purskahtamaisillaan itkuun.

-Mua hävettää niin paljon. Onko se puhunu jotain musta? Nauranu? Se kertoi, että te tunnette nuoruusajoilta. Se sanoi, että oli halunnu yllättää sut.

-Ei se mitään oo puhunu tai nauranu, vastasin niin lohduttavasti kuin järjettömältä tyytyväisyydeltäni pystyin.

-Tiedäksä, mikä oli nöyryyttävintä?

Huokaisin mielessäni. Mistä helvetistä minä tiesin? Tiesin vain sen, että Silja oli todella hyvännäköinen ja mukava, eikä häneltä treffiseuraa puuttunut. Oli tuskin maailmanluokan katastrofi, jos jotkut treffit eivät sujuneet aivan kuten hän halusi.

-Siellä ravintolassa se ei kattonu mua ees silmiin ja vastaili koko ajan, kuin sen ajatukset olis jollain kuuta kiertävällä radalla. Ensin mä aattelin, että se kattoo ulos, mutta sitten mä näin, miten sen silmät liikku…Tiedäksä. Mä luulen, että se tsekkaili sua. Ja paljon.

Siljan ääni oli surkea ja hiukan katkera. Kissa vei äkkiä kieleni, kun muistin Kristianin röyhkeän flirttailun ja olin muutaman sekunnin liian kauan hiljaa.

-Onko teillä ollu jotain? Onko teillä nyt jotain? Säkin olit eilen ihan outo siellä ravintolassa.

-Ei…mä…tuota…mä rukkaan sen autoa!

Sanat purskahtelivat suustani kuin vesi viallisesta hanasta ja kuulostivat omissakin korvissani naurettavilta. Mä rukkaan sen autoa? Silja oli aivan hiljaa ja suorastaan kuulin, kuinka hänen aivonsa raksuttivat. Sitten hän pärskähti ivallisesti.

-Autoa? No, mä luulen, että sä saat rukata sen omistajaaki niin paljon ku haluut. Ja toi sun vastaus oli sen verran älytön, että siitä paistaa syyllisyys läpi pahan kerran.

-Mulla…meillä….nuorempana meillä oli jotain pientä, mutta ei se ollu mitään vakavaa.

Silja huokaisi toisessa päässä dramaattisesti.

-Just. Mä en viitti kaivella just nyt enempää – on jo tarpeeks paska olo muutenki. Mä pistän tänään Tinderin laulaan, että mun itsetunto nousis ees pari astetta. Mä en saanu ees kunnon suudelmaa, vaikka mä ihan selvin sanoin kutsuin sen mun kotiin. Jätkä sano vaan pokkana, että sillä on aikanen herätys ja anto suukon poskelle. Aikanen herätys! Sunnuntaina!

Mielessäni käväisi, mitä kello viiden aikaan oli tapahtunut. Kristianilla todella oli ollut aikainen herätys.

-Se on vaan yks mies. Sulla on kauhee määrä ihailijoita ympäri Hämeenlinnaa. Ja muuallakin, sanoin napakasti ja kieroutuneen mielissäni siitä, että Silja ei tiennyt edes, miten Kristian suuteli.

-Kristian Vuori ei olis mikä tahansa ihailija. Se on vonkale. Helvetin suuri sulka hatussa. Onneks olkoon vaan, Silja murjotti.

-Mulla ei oo…, yritin valehdella.

Taas. Moneskohan valhe se jo oli? Silja ei antanut minun jatkaa.

-Koko mun vuoden välityspalkkiot vetoa, että se mies tekee vielä aloitteen sun suuntaan.

Teki jo. Ja millaisella tavalla.

-Koita nyt päästä tästä yli. Kristian ei ollu kauheen kiva nuorempana.

Mieleni teki ladella erinäisiä asioita Kristianista ja hänen tavoistaan, mutta jotenkin minusta tuntui, että en voittaisi mitään kertomalla miehen siviilisäädystä tai vanhoista loukkauksista.

-No ei tietenkään. Jos se oli puoliksikaan yhtä hyvännäköinen, se oli varmaan oikee riesa tyttöjen keskuudessa, Silja sanoi vihdoin pirteämmällä äänellä.

Huokaisin ääneen ja sanoin:

-Tinder Silja. Tinder. Tai mikä tahansa nettideittisovellus. Kyllä sun päivä siitä paranee.