MEKAANIKKO 5

Sanoista tekoihin. 

Sen minä todella aioin tehdä. Tuijotin Kristianin kärsivää ilmettä, ja naisellinen voimantunne nousi päähäni kuin viini, kun erotin epätoivoisen kiillon miehen silmissä.

Menneisyys tuntui äkkiä merkityksettömältä, tulevaisuutta ei kukaan pystynyt ennustamaan. Oli vain nykyhetki ja se tosiasia, etten kestänyt enempää. Muistin olemassaolevan vaimonkin, mutten kerta kaikkiaan piitannut. Tippaakaan. Kristian oli sanonut, ettei ollut enää sama ihminen, ja se riitti minulle sillä hetkellä mainiosti.

Mutristin huuliani yllyttävästi, räpsäytin ripsiäni ja laskin käteni leveille harteille. Suustani pääsi pieni inahdus, kun tunsin satiinisen ihon kohoumien ja laaksojen liukuvan sormieni alla. Kuljetin käteni rintalihaksille ja nykäisin hellästi rinnan karvoitusta. Kristian sihisi, puristi kätensä lanteilleni ja puski hiukan ylöspäin niin, että tunsin kivikovan erektion entistä paremmin jalkovälissäni. Huokaisin värisevästi, kun kuumat, kireät aallot levisivät pitkin vartaloani ja pakottivat minut työntymään tiukemmin hänen syliään vasten.

Nostin katseeni uudestaan kultapilkkuisiin vihreisiin silmiin, jollaisia ei ollut kuin yhdellä ihmisellä maailmassa, enkä suostunut sulkemaan silmiäni edes, kun painoin viimein suuni miehen suuta vasten. Kristianin huulten välistä purkautui kuumaa ilmaa suutani vasten ja käytin tilaisuutta heti hyväkseni. Ujutin kielenkärkeni miehen huulten väliin ja kuljetin sitä kevyesti suupielelle ja takaisin keskelle. Kun en heti saanut vastakaikua, puristin suuni tiukasti hänen suutaan vasten, hieroin huuliani lämpimiä huulia vasten ja painoin kieleni hänen hampaitaan vasten.

Hän maistui vielä paremmalta kuin tuoksui. Vielä paremmalta kuin nuorena miehenä. Paremmalta kuin mikään mitä tiesin. Voihkaisin anovasti ja mutisin:

-Ole kiltti.

Kristian irrotti toisen kätensä lantioltani ja puristi sen niskalleni. Sitten hän vastasi. Hänen suunsa avautui ja päästi kieleni sisään, hänen hengityksensä sekoittui omaani ja hänen kielensä kurottautui tutkimaan huuliani ja suutani niin aistillisen intohimoisesti, että pelkäsin höyrystyväni ilmaan kuin keitetty vesi.

Kynteni painautuivat hänen kalloonsa, toinen käteni vaelsi paljailla hartioilla ja rinnalla, ja lantioni alkoi tehdä hidasta mutta päättäväistä ympyrää hänen syliään vasten. Tunsin kuinka kosteus paisui pillussani ja purkautui pikkuruisiin, seitinohuisiin stringeihin, jotka olin juuri valinnut käytännöllisten hipstereiden sijaan.

Häntä varten. Olin tehnyt niin häntä varten. Häntä varten halusin näyttää niin seksikkäältä kuin mahdollista. Jotta hän katsoisi minua aina, kuten hän juuri nyt katsoi. Vein Kristianin käden lantioltani mekkoni alle, paljaalle iholleni. Kun hänen sormensa puristuivat reidelleni juuri takamuksen alle, valitin hiljaa ja otin miehen alahuulen hampaideni väliin.

-Lisää, kuiskasin ja suutelin kovempaa.

Kristianin suu rusentui omalleni ja hänen kätensä liukui paljaalle takamukselleni. Hänen sormensa sivelivät pakarani kaarta ja vaelsivat koskettelemaan stringien satiinista kangasta pakaroideni välissä. Ne kulkivat alemmas ja alemmas, kunnes painuivat läpimäräksi kostunutta kangasta vasten jalkovälissäni.

-Sun pöksyt on niin mitättömät, että sun mehut vuotaa reisille, kulta, Kristian kuiskasi.

Sävähdin ja huokaisin hermonpäät säkenöiden, kun tunsin hänen liu’uttavan yhtä sormeaan tahmealla liukkaudella aivan alushousujeni reunamilla. Kristian oli aina osannut koskettaa minua. Ja puhua tuhmia niin, että tulin entistä kiimaisemmaksi. Puristin käsivarteni hänen niskansa ympärille ja tartuin hänen vyöhönsä.

-Riisu mut, vaadin tuskin kuuluvalla äänellä.

-Ethän sä sellasta voi haluta, Kristian väitti käheällä äänellä.

Hän nykäisi minua hiuksista ja paljasti kurkkuni niin että sai suunsa sille. Suudelma toisensa perään painautui kaulaani vasten, ja kun mies saavutti kaulakuoppani, hän nuolaisi – ja työnsi samaan aikaan sormensa tiukasti vasten ohuen kankaan peittämää koloani. Vartaloni nytkähti, suustani karkasi avuton valitus ja aloin väristä kauttaaltaan.

Vain Kristian osasi houkutella sen esiin. Murtumispisteeni. Pisteen, joka ajoi minut aina antautumaan.

Se oli kuin ylellisen ruokalajin valmistusta, joka vaati reseptin tarkkaa noudattamista. Ensin, kiihota Pirita kärsimättömäksi ja himosta tiedottomaksi. Paina sormi tai kulli hänen pillulleen. Sitten, suutele kaulakuoppaa. Se kuulosti yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ollut. Olin yrittänyt laittaa muita miehiä opettelemaan sen nimenomaisen reseptin, mutta kukaan ei ollut onnistunut saamaan aikaan toivottua lopputulosta. Mutta Kristian olikin erinomainen kokki. Muun muassa.

Nykäisin miehen vyötä, painoin suuni hänen hartialleen ja näpläsin toisella kädelläni kietaisumekkoni avaavaa solmua. Kristian laski kätensä hiuksistani ja kiskaisi vetosolmun kömpelöistä ja tärisevistä sormistani ja avasi sen.

-Tai ehkä sä haluut, hän sihahti ja liu’utti ohuen kankaan harteiltani.

En muistanut enää, mihin hänen kommenttinsa liittyi. Olin niin intohimon riepottama, etten edes ensin tajunnut mitä Kristian teki, kun hän työnsi minua taaksepäin. Vastustelin ja yritin painautua häntä vasten silmät sumeina ja sormet tiukasti miehen ihoon puristuneina. Kristian nauroi hiljaa.

-Mä haluun vaan kattoa sua, senkin ahne, pieni peto.

Miehen silmät lipuivat kasvoiltani kiimasta paisuneille, kiristäville rinnoilleni, vatsalleni, lanteideni kaarteille. Jalkoväliini.

-Ootko sä hieronu tällä viikolla tota pikku pillua niin että sulta on tullu?, Kristian kysyi kulmikkaalla, käheällä äänellä.

Hän työnsi kätensä stringieni alle ja nykäisi pikkuisen vaatekappaleen reisilleni niin, että kuulin kankaan repeytyvän.

-O-oon, myönsin epävakaasti ja lisäsin avuliaasti:

-Monta kertaa. Joka päivä. Monta…kertaa.

-Hmmm…

Kristian siveli laiskasti sisäreisiäni ja hipaisi sitten etusormellaan klitoristani. Hyvä etten lentänyt sohvalta. Kehoni hypähti ja käteni nousivat ilmaan, sormet levitettyinä auki.

-Mitä sä ajattelit?, mies kuiskasi.

Hän liu’utti sormeaan liukkaissa poimuissani kevyesti. Höyhenenkevyesti. Niin että olisin voinut ulvoa tuskasta.

-Sua, tunnustin häpeämättä.

-Mäki oon runkannu. Koko viikon. Mä oon tehny tolle kurvikkaalle vartalolle kaiken, mitä mä vaan keksin ja usko pois…mulla on hyvä mielikuvitus. Paljon parempi kuin penskana.

-Niin, ähkäisin, mutten saanut enempää ilmoille, sillä Kristian painoi toisen sormensa klitorikselleni ja toisen pillunaukkoani vasten.

Hän naksautti kieltään samalla tavalla kuin silloin ensimmäisenä päivänä korjaamolla ja samalla, kun hän hieroi minua taivaalliseen tiedottomuuteen, hän kehräsi:

-Nyt sä näytät mulle, kuinka kovasti sä haluut tätä. Sä et oo pyytäny kauniisti ja sä oot ollu itsepäinen, tuhma tyttö, joten nyt me vähän leikitään.

-Mä pyydän nyt. Mä pyydän kauniisti, huohotin onnettomana, kun miehen sormet kiertelivät pillussani, mutta vain tehdäkseen lisää kiusaa.

-Ei. Nyt sä otat suihin. Sillä tavalla kuin mä sua opetin. Sä olit aina mun paras oppilas. Helvetti, sä oot ollu paras suihinottaja koskaan, Kristian ilmoitti päättäväisellä, hiljaisella äänellä.

Sanat juoksivat kylmäävinä ja polttavina pitkin suoniani, mutta mieleenikään ei tullut vastustella. Kristian työnsi minua lempeästi taaksepäin, piteli minua seisaallaan niin kauan, että sai kiskottua pöksyni nilkkoihini ja komensi sitten:

-Polvilles. Avaa mun housut.

Painuin tottelevaisesti polvilleni, avasin ahneesti Kristianin farkut ja kiskoin ne kärsimättömästi nilkkoihin samalla, kun toinen tärisevä käteni sukelsi mustiin boksereihin. Kristian auttoi minua, nosti lantiotaan ja minä vedin bokseritkin pitkiä sääriä pitkin lattialle.

Juuri kuten olin muistanut. Käyrä, paksu ja pitkä. Yksi suuri suoni, joka kiemurteli pinnalla. Vihaisen tummanpunainen himosta. Tuijotin lumoutuneena kullin kärjestä puristuvia tippoja ja tartuin elimeen samalla, kun työnsin sormeni jalkoväliini.

-Ei, Kristian sanoi kireällä äänellä ja noukki käteni pois reisieni välistä.

Hänen sormensa lukittuivat ranteeni ympärille ja pitelivät siitä kiinni samalla, kun puristin miehen kalua tiukemmin toisella kädelläni. Painoin avoimet huuleni laajalle terskalle ja nuolaisin kalun kärjestä vuotavia tippoja. Mies henkäisi ja oli sanomaisillaan jotain, mutta hän vaikeni, kun kohotin katseeni hänen silmiinsä ja imaisin koko kärjen suuhuni.

Näin Kristianin nenänpielten laajenevan, kun upotin hänen kaluaan syvemmälle suuhuni. Syvemmälle, niin syvälle kuin pystyin sitä ottamaan. Imaisin, liu’utin kieltäni pitkin paksun varren alapuolta ja aloin pumpata kalua lujasti suussani. Juuri kuten hän oli opettanut.

Kieleni kiemurteli ja hieroi, suuni imi ja pumppasi, ja annoin sylkeni valua suuren kullin varrelle ja pitkin suupieliäni. Suuri terska painoi kitalakeani, mutta pakotin sen vielä syvemmälle niin, että silmäni vuotivat vettä. Sitten kuljetin suutani takaisin ylös, imaisin taas kärkeä ja aloitin alusta.

En irrottanut katsettani Kristianin silmistä hetkeksikään ja näin, kuinka hänen ilmeensä jähmettyi jähmettymistään, kun hän tuijotti kullinsa ympärille liimautuneita huulia, jotka irtosivat hiukan vain, kun halusin pyöräyttää kieltäni hänen lihallaan. Tunsin kalun kovettuvan ja paisuvan entisestään ja annoin suuni syöksyä alaspäin, miehen tunkeutua miltei kurkkuuni asti ja imin niin lujaa kuin pystyin. Kristian piti lujista otteista. Oli ainakin pitänyt.

Miehen silmät laajenivat, hänen mustuaisensa näyttivät täyttävän turkoosin hehkun hänen silmissään ja hänen lantionsa nousi. Hänen kurkustaan nousi ärinää ja sitten hänen kätensä lennähti hiuksilleni. Kadotin katsekontaktin, kun hän runttasi pääni alaspäin ja hetken minusta tuntui, etten saanut happea, kun äärimmilleen paisunut kulli täytti suuni ja nieluni.

Kristian huusi. Ääni oli matalampi ja täyteläisempi kuin ennen, mutta muuten kuin kaiku menneisyydestä. Eläimellinen, epätoivoinen, helpottunut purkaus. Suuhuni ja nieluuni syöksyi siemennestettä ja suljin silmäni, kun nielin kaiken. Tai ainakin kaiken, minkä voin. Spermaa tuli niin paljon, että osa purskahti ulos suupielistäni ja valui pitkin leukaani ja kaulaani.

Nostin katseeni taas Kristianin silmiin. Hänen vartalonsa vapisi, ja kun nuolin hänen kalunsa vielä kaikkialta puhtaaksi, hän kuiskasi:

-Just noin. Hyvä tyttö. Niin helvetin hyvä tyttö.  Nyt sä saat palkinnon.

Hän veti minua ranteesta, josta oli pitänyt minua koko ajan kiinni ja mutisi:

-Sohvalle. Pillu auki.

Hän oli aina muuttunut karkeaksi seksin aikana. Se oli vielä seksikkäämpää nyt, kun hänen pintansa oli niin sivistynyt, ajattelin sydän hurjana takoen ja vartalo odotuksesta jännittyen. Kristian nousi ja potkaisi housunsa sivuun ja osoitti kohtaan, mihin minut halusi.

Laskeuduin sohvalle niin, että pääni lepäsi käsinojalla ja siinä, miehen katsellessa, koukistin polveni ja avasin reiteni niin auki kuin sain. Pelkkä arvioiva katse sai hengitykseni salpautumaan ja suihinoton aiheuttaman ponnistuksen katoamaan ruumiistani. Kristian asettui reisieni väliin, kuljetti sormiaan turvonneilla poimuillani, antoi yhden sormensa käväistä pillussani, mutta kun vinkaisin, hän murahti:

-Ei sanaakaan. Eikä ääntä. Muuten mä lopetan. Sä et huuda ennen kuin sulta tulee. Ja silloin sä huudat mua nimeltä. Onko selvä?

Nyökkäsin huulet vapisten.

-Käsivarret niskan taakse, Kristian määräsi matalalla äänellä.

-Mutta mä haluun koskea…mun täytyy…, penäsin onnettomalla äänellä, mutta nostin silti käteni niskan taakse.

-Haluutko sä sun palkinnon vai et?, Kristian kehräsi.

Suljin suuni ja tuijotin miestä silmiin. Sitten nuolaisin huuliani ja nyökkäsin. Vihreät silmät siristyivät, ja Kristian nyökkäsi takaisin. Hän tarttui reisiini aivan polvitaipeiden yläpuolelta, ja hänen päänsä sukelsi auki levitettyyn jalkoväliini.

Mies nuoli ensin vain häpyäni, mutta jo se sai minut kiemurtelemaan. Suustani pyrki ulos kiihkeää voihketta, mutta pakotin sen hiljaiseksi huohotukseksi. Kun Kristian siirtyi kuljettamaan kieltään hävyttömän märillä sisäreisilläni ja hieroi kielellään pakaravakoani, halusin jo huutaa. Avasin suuni ja suljin silmäni, mutta pakotin äänen takaisin keuhkoihini.

Tunsin, kuinka pillustani puski paksu noro toisensa jälkeen vakooni. Ne lähtivät vuotamaan kohti pakaravakoani, mutta Kristian keräsi nesteet kielellään ja mumisi:

-Ihana märkä vittu. Lisää.

Vartaloni tärisi mielihyvästä, purin huultani hengitys nenän kautta tuskallisesti vinkuen ja pilluni totteli kuin partiotyttö. Se puristui kouristuksenomaisesti kiinni, avautui ja hulautti uskomattoman nestepurkauksen jalkoväliini. Kristian henkäisi ja nuoli vakoani pitkin vedoin samalla, kun kuiskasi paisunutta lihaani vasten:

-Mä nussin tän reiän vielä niin umpeen, että sä et istu viikkoihin.

Mikset nussi jo!, mieleni teki karjua, mutta purin hampaani yhteen ja alistuin kidutukseen, jollaista en ollut koskaan kokenut. Kristianin suu imi häpyhuuliani hellästi niin, että ne turposivat kaksinkertaisiksi, hänen suunsa suuteli ja suorastaan söi minua ja ristin sormeni niskan takana yhteen, jotten olisi tarttunut miehen päähän.

Kristian alkoi kuljettaa käsiään pitkin reisiäni, kunnes toinen livahti vatsalleni ja hiipi kohti rintaani. Huohotukseni oli kasvanut raskaaksi ähinäksi ja puristin silmiäni tiukasti kiinni, kun keskityin olemaan päästämättä ääniä. Mies tavoitti toisen rintani, leipoi sitä kevyesti ja yhtäkkiä hän imaisi klitoristani.

Maailma välähti valkoiseksi kuin salaman iskiessä, selkäni kaareutui irti sohvasta ja iskin hampaani yhteen niin, että ne tuntuivat miltei murenevan suuhuni. Pääni oli kuin painekattila sisälleni kasautuneiden äänien vuoksi ja pilluni värinä tuntui siiveniskuilta ihollani. Taiteilin kuin nuorallatanssija, kun yritin pidätellä itseäni putoamasta orgasmiin aivan vielä.

Kristian imaisi uudestaan, pehmeämmin. Hän hieroi kieltään valtavalta tuntuvaa nuppuani vasten. Hän työnsi kielensä pilluuni ja nussi minua sillä hetken niin, että polveni alkoivat lyödä loukkua. Mies nauroi ja painoi vartalollaan toisen sääreni vasten sohvan selkänojaa ja puristi toisen tiukasti otteeseensa.

Olin niin reunalla, että kyyneleet alkoivat kerääntyä luomieni taakse. Vartaloni läpi juoksi sähköiskuja, jotka löivät kaikkialle: rinnoilleni, vatsalleni, reisilleni, käsivarsiini, varpaisiini. Jalkaholvini olivat puristuneet tiukoiksi, jännittyneiksi kaariksi, sormeni puristivat toisiaan kuin henkensä hädässä ja rintani tuntuivat kivikovilta puolipalloilta heilahdellessaan vartaloni liikkeiden mukana.

Ja sitten Kristian teki siitä kaikesta lopun.

Hän painoi suunsa klitorikselleni, ujutti sormensa peräaukkoani vasten ja samalla, kun hän imaisi muutaman kerran pehmeän rytmikkäästi, hänen sormensa paineli anustani. Valtavat, vihaiset salamat täyttivät tajuntani ja huusin kuin minua olisi piesty.

-KRISTIAN! Aaaaa-aaaaa-aaaan….KRISTIAAN!

Suuni ei pystynyt enää lopettamaan, kun se oli saanut viimein avautua. Huusin, paruin ja voihkin, ja ruumiini puski epätoivon vimmalla Kristianin suuta ja sormea vasten.

Tuskin olin räpiköinyt orgasmini ytimestä hiukan pinnalle, kun päässäni alkoi takoa pakkomielteisiä ajatuksia.

Minun on pakko saada hänet. Minä pyydän kauniisti. Minä vaikka rukoilen polvillani. 

Kristian nousi reisieni välistä ja painoi suunsa rinnalleni. Sitten hän kohottautui ylemmäs ja painautui vieläkin nautinnosta vavahtelevan vartaloni päälle niin, että tunsin kivikovan kalun jalkoväliäni vasten.

-Huomenna, hän sanoi yksinkertaisesti, tukahtuneella äänellä.

-Miksei tänään?, minä kysyin rukoilevasti.

-Sä mietit asiaa, harkitset sitä kunnolla ja tulet kiltisti pyytämään. Sä et tee sitä missään orkkuhuuruissa, Kristian vastasi ja nosti päätään.

Hänen silmissään oli voitonriemuinen hehku ja hän suuteli minua. Maistoin itseni hänen huuliltaan, sivelin hänen hiuksiaan edelleen jäykiltä tuntuvilla sormillani ja sitten…todellisuus alkoi takoa aivojani kuin krapulassa.

En pystynyt sanomaan mitään, koska pääni oli edelleen aivan sekaisin kaikesta tapahtuneesta, mutta ponnistin ylös sohvalta ja ongin mekkoni lattialta.

-Mä…musta tuntuu, että mä meen nukkumaan, sanoin nieleskellen.

Potemaan huonoa omaatuntoa. Ruoskimaan itseäni. Ehkä tirauttamaan pari kyyneltä.

________________________________

Hän oli tehnyt sen taas. Hän oli tunkeutunut kotiini, täyttänyt ajatukseni ja uneni ja saanut minut olemaan välittämättä mistään muusta kuin hänestä. Eikä hänen ollut tarvinnut tehdä mitään. Rehellisesti sanottuna olin antautunut jo ennen epäonnisia treffejäni – heti kun hän oli saanut kätensä vartalolleni. Olisin antautunut keittiössä varmasti sittenkin, vaikka Silja olisi nukkunut viereisessä huoneessa, ajattelin itseäni inhoten.

Kristian oli vain odottanut – juuri kuten oli luvannut. Hän oli ruokkinut minua, rupatellut kanssani mukavia, esittänyt herrasmiestä ja kuiskannut muutaman kauniin sanan, kunnes olin kiivennyt hänen syliinsä. En ollut ehkä pyytänyt kauniisti sanallisesti, mutta olin aivan itse aloittanut sen, mitä illalla oli tapahtunut. Helvetti, olin ottanut häneltä suihin ilman, että hän oli edes tyydyttänyt minua ensin ja tehnyt kaikkeni, että tekisin vaikutuksen.

Ja vaimo. Olin muistanut hänet, mutta vähät välittänyt. Aivan samalla tavalla kuin olin vähät välittänyt Paulasta, omasta sisarestani. En ollut viitsinyt edes kysyä, mikä Kristianin avioliiton tilanne oli. Sen olin sentään tehnyt aiemmin, kun olin erehtynyt varattuun mieheen.

Sinä et halunnut tietää. Selitit itsellesi, ettei sillä ole väliä. Ja sehän on totta. Sillä ei todellakaan ole väliä – vain toisessa mielessä kuin mitä itsellesi uskottelit.

Käännähdin vuoteessani toiselle kyljelleni ja puristin silmäni kiinni. Jonkun mielestä rypemiseni olisi saattanut tuntua ylidramaattiselta ja ylitunteelliselta, mutta minulla oli syyni olla ylidramaattinen ja -tunteellinen. Olin nimittäin juuri käsittänyt, ettei minusta koskaan tulisi äitiä ja vaimoa.

Olin koko aikuisen elämäni toivonut löytäväni miehen, jota rakastaa ja jonka kanssa perustaa perhe. Ja miehiä oli ollut. Lyhyempiä ja pidempiä suhteita, pari avoliittoakin. Ne olivat aina päättyneet minun vuokseni. Jos en suoranaisesti ollut jättänyt kumppaniani, olin vetäytynyt, kylmennyt ja etääntynyt niin, ettei toiselle ollut juuri jäänyt vaihtoehtoja.

En vain ollut koskaan välittänyt kenestäkään tarpeeksi. En kenestäkään muusta kuin Kristianista. Olin onnistunut vuosien mittaan vakuuttamaan itseni siitä, että tunteeni olivat olleet vain epätervettä tyttömäistä hullantumista. Olin yrittänyt mennä eteenpäin. Mutta nyt minä tiesin.

Olin aavistanut sen jo silloin korjaamolla. Siksi olin uhannut irtisanoa miehen vuokrasopimuksen. Kristian oli minun Akilleen kantapääni, eikä sitä korjannut mikään. Ei aika, eivät karvaat kokemukset, eivät arvet menneiltä ajoilta. Mies sai tehdä suurin piirtein mitä tahansa, ja minun sydämeni kuului hänelle – ilmeisesti loppuelämäni. Itku karkasi kurkustani äänekkäänä ja lohduttomana ja annoin viimein itseni muistaa. Ehkä onnistuisin pitämään etäisyyttä, kun muistuttaisin itseäni, miten kaikki viimeksi oli päättynyt.

Kristianin toinen peliliike. Olimme viettäneet iltaa kotonamme, tässä talossa, yläkerrassa. Minä, Paula, hänen ystävänsä Sanna, Kristian ja minä. Olimme jutelleet, kuunnelleet musiikkia, tilanneet pizzaa. Olin ollut salaa ihastunut Kristianiin jo aiemmin, mutta nyt sain tehdä töitä, etten olisi tuijottanut häntä haaveellisesti kaiken aikaa. Vanhempamme olivat olleet olohuoneessa katsomassa jotain viihdeohjelmaa ja Paula, Sanna ja Kristian olivat jääneet yläkertaan, kun pizzakuski oli soittanut ovikelloa. Kristian oli työntänyt minulle rahaa. Nuorimpana olin tottunut siihen, että sain aina toimia juoksutyttönä sitä vastaan, että sain hengata vanhempien joukossa.

Kun avasin oven ja maksoin pizzan, kuulin jonkun tulevan portaita alas. Nostin katseeni ja näin Kristianin, joka laskeutui viereeni. Hän kuljetti kättään paksujen kiharoidensa lävitse ja sanoi silmät ilkikurisesti kimaltaen:

-Mä autan.

Minulla oli kaksi perhepizzaa laatikoissa, enkä aivan tajunnut mitä auttamista siinä oli. Mutta odotin ja toivoin jo silloin jotain, vaikka tiesin, että se oli väärin. Muistin, mitä veden alla oli tapahtunut, enkä ollut saanut sitä mielestäni, vaikka olinkin ollut suudelmasta myös kauhuissani.

Kristian otti pizzalaatikot kädestäni, laski ne portaille ja veti minut sitten syliinsä. Tuijotin lähestyviin turkoosinvihreisiin silmiin sydän jyskyttäen, kykenemättömänä sanomaan mitään, ja kun Kristian oli painanut suunsa taas suutani vasten, en ollut löytänyt itsestäni murustakaan vastarintaa.

-Sä maistut ihan helvetin hyvältä, hän henkäisi.

En ollut siihen aikaan taitava suutelija, mutta Kristian oli. Hän houkutteli suuni auki, tutki minua hellästi mutta varmasti, ja käteni tarrasivat hänen t-paitaansa ja kokematon kehoni antautui ja antoi periksi.

-Huomenna. Mihin aikaan sä oot kotona?, Kristian kysyi.

Minä vastasin silmät suurina:

-Mä pääsen kahdelta. Mutta Paula…mitä sä tarkoitat?

Kristian oli hymyillyt tietävästi ja vastannut:

-Mä lintsaan. Mä opetan sulle jotain.

Hän todella oli opettanut. Hän saapui kotiimme minun ollessani siellä yksin, suuteli minua heti ulko-ovella uudelleen, ja kun olin yrittänyt onnettomasti pyristellä vastaan ja kysellä hänen ja Paulan tilanteesta, hän oli vain kuitannut:

-Ei siitä mitään tuu.

Ei siitä mitään tuu.

Se oli riittänyt minulle. Olin antanut Kristianin viedä minut huoneeseeni. Olin antanut hänen riisua minut. Suudella rintojani, mitä kukaan ei ollut koskaan ennen tehnyt. Työntää kätensä jalkoväliini, joka oli kosteampi kuin koskaan. Olin antanut hänen avata reiteni, työntää kielensä avoimeen pilluuni ja voihkaissut sekä mielihyvästä että järkytyksestä.

Kristian oli nuollut ja hieronut minulle orgasmin, joka oli saanut koko vartaloni palamaan ja sitten…olin kiskonut hänet hiuksista päälleni ja antanut hänen työntyä sisääni. Se oli tehnyt hiukan kipeää, mutta olin niin valmis, että kipu oli muuttunut pian mielihyväksi.

Kristian kehui, kuinka ihana olin, kuinka tiukka pillu minulla oli, kuinka olin kaikin puolin fiksumpi kuin Paula, enkä minä tehnyt muuta kuin lilluin untuvaisen ihanassa olossani. Toisella kertaa Kristian oli ollut rajumpi. Hän oli imenyt rintojani niin, että olin haukkonut henkeäni ja aurannut sisääni sellaisella voimalla, että olin vaikertanut. Olin nauttinut. Suunnattomasti. Liikaa.

Vasta kun hän oli lähtenyt, olin löytänyt lakanalta veritahrat ja hävennyt kuolemakseni.

Sama toistui toistumistaan. Lupasin itselleni, että lopettaisin aina viimeisimmän kerran jälkeen, mutta seksistä tuli aina vain uskomattomampaa ja yhteiset hetket ennen ja jälkeen seksin tuntuivat liian hyviltä. Kristianista tuli minulle vaarallinen riippuvuus ja lopulta myönsin itselleni, ettei minulla ollut aikomustakaan lopettaa. Myönsin, että olin rakastunut häneen.

Hän pani minua aina tilaisuuden tullen kotonani, uimakopissa, koulun vessassa, jopa pihallamme seinää vasten. Oli kuin hän olisi rakastanut paljastumisen riskiä – ja niin kai minäkin rakastin. Hän ei vienyt vain neitsyyttäni. Hän opetti minut ottamaan suihin. Hän työntyi peräaukkooni. Hän teki minusta oman pikku lutkansa, kuten hän sen jo silloin ilmaisi. Ja minä rakastin joka hetkeä.

Kun hän lähti, hänestä oli tullut koko elämäni, ja koska hän oli koko elämäni, elämältäni putosi pohja. Paula saattoi sentään itkeä julkisesti. Minä itkin öisin. Salaa, kuten olin tehnyt kaiken Kristianin kanssa. En nukkunut viikkoihin, en syönyt kunnolla ja kun kuukautiseni alkoivat olla myöhässä, minä en surultani edes huomannut.

Vasta kun toiset kuukautiset jäivät välistä, aloin ihmetellä ja huomasin kalenterista, ettei edelliskuussa ollut merkintää. En vieläkään suostunut uskomaan, että minulle voisi käydä niin. Olimme käyttäneet kondomia joka kerta, ja olin vakuuttanut itselleni, että kuukautiskiertoni oli vinksallaan vain suruni ja jatkuvan syömättömyyteni takia.

En tehnyt testiä, ennen kuin oksensin koulussa pulpetilleni koko luokan nähden. Kun näin kaksi viivaa, olin kauhuissani. Ja oudolla tapaa riemuissani. Vaikka tiesin olevani liian nuori, vaikka olin tiennyt joutuvani keskeyttämään koulun, vaikka tiesin joutuvani paheksunnan kohteeksi, olin ollut onnellinen. Jotain Kristianista oli jäänyt minuun. Ajattelin, että näin saisin hänet elämääni edes vierailijaksi.

Miten säälittävän vähän olin toivonut. Ja silti aivan liikaa.

Yritin soittaa Kristianille kymmeniä kertoja. Lähetin hänelle tekstiviestejä. Mun täytyy puhua sun kans. Tärkeää asiaa. Ole kiltti ja soita kun sulle sopii. En halunnut paljastaa sellaista uutista tekstiviestillä. Lopulta puhelin toisessa päässä ei vastannut lainkaan. Kristian oli vaihtanut numeroa. Keplottelin miehen äidiltä hänen uuden numeronsa sillä verukkeella, että halusin tietää lääkiksen pääsykokeista. Kun soitin numeroon, toisessa päässä vastasi nuori nainen.

-Kristian käski vastata. Lopeta jo nyt helvetissä sen vainoaminen. Sitä ei kiinnosta sun asiat, eikä se halua puhua sun kans.

Kikatusta. En mä oo julma. Sähän sanoit, että tän pitää loppua.

-Se ei aio palata siihen tuppukylään enää koskaan. Hommaa itelles elämä. Ja poikakaveri.

Pahoinvointi, jolla ei ollut mitään tekemistä raskauden kanssa, pyrki ylös kurkustani, mutta yritin silti, hätäisesti ja itku kurkussa:

-Ei. Tää on oikeesti tärkeää. Mä oon…

Luuri oli lyöty kiinni, ja minusta oli tuntunut, ettei vain elämältäni ollut mennyt pohja. Minulta itseltäni oli mennyt pohja. Kun olin havahtunut hiukan minut murskanneesta turtumuksesta, aloin viimein hävetä toden teolla. Häpesin sitä, miten yksinkertainen ja hyväuskoinen olin ollut. Häpesin sitä, miten sinnikkäästi olin häiriköinyt Kristiania. Häpesin enemmän kuin koskaan sitä, mitä olin touhunnut.

Se tosiasia, ettei kohdussani kasvavan lapsen isällä ollut aikomusta eikä halua tutustua lapseen, oli viimein lyönyt päin kasvojani. Kristian ei halunnut enää tietääkään minusta. Miksi hän haluaisi tietää lapsestaan?

Olin tajunnut, etten millään pystyisi kantamaan isättömän lapsen syntymän tuottamaa vastuuta yksin. Enkä häpeää. Kenelläkään ei ollut edes aavistusta, että olin harrastanut seksiä jonkun kanssa saati, että se joku oli ollut Kristian. Yhteisön tietojen mukaan olin edelleen neitsyt ja jos paljastuisi, että Kristian oli lapsen isä ilman, että hän itse edes…olin pelännyt perheeni reaktiota, Paulan raivoa, ystävieni sääliviä katseita. Naurua. Olin myös pelännyt, että Kristian kieltäisi kaiken ja vaatisi isyystestiä, sillä siinä vaiheessa silmäni olivat jo avautumassa.

Olisin kestänyt kaiken, jos Kristian olisi tullut tuekseni edes sen verran, että hän olisi tunnustanut isyytensä ja halunnut tutustua vauvaan. Niin olin silloin ajatellut. Kristian oli ollut planeetta, ja minä olin ollut hänen kuunsa, mutta nyt minulla ei ollut enää planeettaa, ei itsekunnioitusta, eikä varsinkaan uskallusta paljastaa kaikkea perheelleni.

Minulle tehtiin abortti, kun raskaus oli kymmenennellä viikolla. Olin lukenut, että vauvalla oli silloin jo raajat. Kasvot. Että se liikkui. Itkin mennessäni lääkäriin, itkin kaavinnan ajan ja itkin viikoja sen jälkeen.

Olin laskenut lasketun ajan toivoa täynnä, ennen aborttia. 20.toukokuuta. Olin saanut ultraäänikuvan, kun olin käynyt gynekologilla raskaustestin jälkeen. Päivämäärä ja kuva olivat kaikki, mitä elämäni kipeimmästä vaiheesta oli jäljellä. Kuva oli piilotettuna sen ainoan kirjan väliin, joka ei kiinnostanut ketään. James Joycen Odysseuksen. Joka vuosi 20. toukokuuta otin sen esiin, sytytin kynttilän ja muistin. Tänä vuonna tyttäreni tai poikani täyttäisi 15 vuotta, jos olisi saanut elää. Jos olisin uskaltanut antaa hänen elää.

Häpesin sitäkin. Heikkouttani. Etten ollut pystynyt ryhtymään yksinhuoltajaäidiksi ja hyväksymään kylkiäisenä tulevaa pilkkaa, epäuskoa ja pettymystä.

Perheeni ja ystäväni olivat ihmetelleet vointiani ja lopulta minut oli viety psykiatrin puheille, jossa olin viimein uskaltanut kertoa kaiken. Olin saanut masennuslääkityksen. Perheenjäsenilleni ja ystävilleni valehtelin, että lukio oli vain alkanut ahdistaa liikaa. Olin nähnyt äidin silmistä, ettei hän uskonut minua, mutta muutaman turhan keskusteluyrityksen jälkeen hän oli antanut periksi – varsinkin, kun masennuslääke vähitellen alkoi auttaa.

Huomasin nousevani sängystä, käveleväni kirjahyllylle ja valitsevani Odysseuksen. Olin niin ahdistunut, että kun sain kuvan käteeni, kirja tipahti lattialle. Jätin sen lattialle lojumaan. Sytytin yövalon, kömmin sänkyyn ja katselin pientä ihmisenalkua kuvassa. Vahinkoraskaus oli kohdallani jo käytännössä mahdoton, sillä minulla oli pillerit, ja olin niiden ottamisen suhteen todella tarkka. Sen sijaan mietin sitä, mitä tapahtuisi, kun Kristian väsyisi jahtaamaan minua ja siirtyisi seuraavaan uhriin. Kuinka realistista oli tämäniltaisen jälkeen kuvitella, että pystyisin vastustamaan häntä? Kuinka kova isku hänen lähtönsä taas olisi?

Olin niin uppoutunut ajatuksiini, etten edes huomannut, kun makuuhuoneen ovi avautui.

-Pirita. Mikä sulla on hätänä?

Hätkähdin ja jäykistyin paikoilleni. Olin jo onnistunut unohtamaan, että Kristian nukkui viereisessä huoneessa ja oli varmasti kuullut holtittoman nyyhkimiseni. Miehen hahmo näytti heikossa valossa suurelta ja uhkaavalta ja täytti koko oven. Nieleskelin tappion karvasta makua kurkustani, kun kaikki minussa tuntui kurottautuvan Kristiania kohti – ja tajusin kristallinkirkkaasti, ettei mikään menneisyydessä tapahtunut näyttänyt vaikuttavan irrationaalisiin tunteisiini yhtään mitenkään.

-Ulos, sähähdin silti ääni tukkoisena kääntäen pääni nopeasti pois, jotten vain katsoisi liian tarkkaan.

-Ei, Kristian vastasi lyhyesti ja päättäväisesti ja lähti tulemaan kohti.

-Sä olit vielä vähän aikaa sitten ihan ok ja nyt sä oot aivan poissa tolaltas. Mä haluun tietää, mikä sulla on.