Nyt niitä tulee äänikirjoinakin – iloa ja lamaannusta
Hei!
Tässä on ollut pieni tauko, kun on tuntunut siltä, että helmikuun tuuli puhaltaa läpi pään, jossa ei liiku oikein mitään.
Se voi olla jonkinlainen reaktio siihen, että kauppani meni kiinni ja kirjat alkavat nyt tulla ulos uusin kansin ja mikä tärkeintä, myös äänikirjoina. Kuten kuvasta näkyy, Kosto on ilmestynyt kauppoihin ja lukupalveluihin tänään. Se on tietysti ihanaa, varsinkin kun tiedän, että monet ihmiset nykypäivänä pitävät äänikirjaformaatista. Ehkä moni tällaisen viihteen kuluttajista haluaakin nimenomaan kuunnella tarinat. Kuten kustantajani edustajat ovat todenneet, äänikirjassa on erotiikan osalta se erityinen hienous, että kädet ovat vapaat.:D
Sopimuksen konkretisoituminen aiheutti kuitenkin myös ahdistusta. Mihin minä nyt nämä uudet stoorini työnnän, jos kustantaja ei niitä halua? Jaksavatko lukijat odottaa? Jaksanko ylipäänsä kirjoittaa?
Viimeinenkin kysymys kävi mielessäni, kun jäin jumiin uusimman tarinan kanssa, eikä mikään edennyt miltei kahteen viikkoon. Tarinassa itsessään ei ole minusta mitään vikaa ja se on paluu ronskimpiin tarinoihin Hotwifen ja Onnenonkijan hengessä, mutta en vain saanut siihen jotain tarvittavaa särmää. Toisaalta uusi vapauskin ahdisti – kun ei ole omaan mieleen rakennettua aikataulua, voi hillua tarinointinsa kanssa kuin ellun kana.
Olen aina ollut vähän huono luopumaan, jos minulla on päämäärä, ja nykyisin se päämäärä on ollut saada tarina kasaan. Tänään sitten huomasin, että aika ei ole välttämättä vihollinen vaan myös ystävä. Lähdin Helsinkiin siskon luo, kävimme taidenäyttelyssä ja syömässä, join itseni miellyttävään humalaan, vietin aikaa ihmisten kanssa. Viikolla siivosin, laitoin ruokaa, katsoin tv-sarjoja ja elokuvia (uusi Spiderman oli hykerryttävä ja yllättävän tunteikaskin, Spencer taas jättimäinen pettymys) ja pelasin Redecoria ja Wordlea.
Palasin joka päivä tarinaankin, joka kulkee nimellä Palkintovaimo, mutta mikään ei edennyt. Kunnes tänään sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Muutin hieman kuviota, joka oli häirinnyt minua. Kertomukseni eivät ole monestikaan uskottavimmasta päästä, mutta minulla on jonkinlainen oma tutka siihen, mikä menee läpi minulle itselleni ja mikä ei, ja tässä tapauksessa oli pari kyseenalaista kiemuraa.
Yhtäkkiä oli taas kiva kirjoittaa, eikä minua häirinnyt enää sekään, että kiemuroiden korjaaminen tarkoittaa koko tekstin läpikäyntiä.
Tarinan sankarihan on tällä kertaa timpurismies ja jostain syystä hän sai myös piirteitä eräästä poikaystävästäni. Ehkä se johtuu siitä, että kyseinen poikaystävä oli poikkeuksellisen kätevä käsistään, vaikkei mikään kirvesmies tai rakennusalan yrittäjä ollutkaan. Hänestä ehkä joskus myöhemmin. Nyt palaan sorvin ääreen ja juon ehkä pari pulloa olutta.
Hyvää viikonloppua!
t. Lilith
Ja huom! Vaikka kauppa on kiinni, tarinoiden ensimmäiset (parissa tapauksessa toisetkin) luvut ovat luettavissa edelleen ilmaiseksi osoitteessa:
www.eroottisiatarinoita.fi